Mikä on "oikea" tapa toimia tasan 1v kanssa kun

Ensiksi selittäisi lyhyesti miksi kiellän/otan tavaran pois esim. menee rikki. Sen jälkeen yrittäisin kiinnittää huomion muualle esim. näin: "katsopas miten hieno lelu tässä on. Mitähän tapahtuu jos tästä painaa?". Jos ei vieläkään rauhoitu, ottaisin syliin ja mentäisiin katsomaan esim. ikkunasta ulos. Oikein raivopään kanssa antaisin hetken aikaa raivota joko sylissä tai niin, että äitinä olisin siinä ihan vieressä ja juttelisin rauhoittavasti ja silittelisin.

Itse toimisin juuri näin. En antaisi vain raivota, koska lapsi yhdistää siihen välinpitämättömyyttä. Mikä tahansa muu keino on parempi. Mieluummin vaikka korottaisin ääntäni (tosin en noin pienelle lapselle, koska pelästyisi varmasti eikä ymmärtäisi mistä on kysymys) kuin olisin välittämättä. Muistan itse lapsena, sitten kun ymmärsin kieltä, tykänneeni eniten, jos selitetään, miksi en saa tehdä jotain. Ärsyttävintä oli jos käskettiin, mutta ei annettu mitään syytä.

mula on kaksi lasta, enkä ole koskaan ajatellut, miten tulisi toimia. Nyt kun ajattelen, niin olen lohduttanut ja ottanut syliin. Sanonut ehkä, että "se ei ole Sofian tavara".

Ihan hyvin suhtautuvat nykyään tavaroihin, lainailevat omia lelujaan muillekin. Mitään itkupotkuravareita eivät ole koskaan esim. kapuassa saaneet. Huvittavinta on, että, kun 5-vuotiaani haluaa jotain, jonka hän arvaa ehkä häneltä evättän, hän sanoo: "Äiti, sulla on kaksi vaihtoehtoa, voit sanoa joko ei tai joo." Musta hellyyttävää ;)

Aina jos jonkin tavaran joutui ottamaan pois, selitin kyllä miksi. Lapsi saattoi jo siinä vaiheessa olla sylissäni tai ainakin lähellä ja saatoin jo heti ensi alkuun "vaihtaa" lelun eli tarjota jotain, jolla sai leikkiä. Jos ei kelvannut vaihto, niin sitten sai raivota raivonsa loppuun. Sylissä sai halutessaan raivota.

Ensiksi selittäisi lyhyesti miksi kiellän/otan tavaran pois esim. menee rikki. Sen jälkeen yrittäisin kiinnittää huomion muualle esim. näin: "katsopas miten hieno lelu tässä on. Mitähän tapahtuu jos tästä painaa?". Jos ei vieläkään rauhoitu, ottaisin syliin ja mentäisiin katsomaan esim. ikkunasta ulos. Oikein raivopään kanssa antaisin hetken aikaa raivota joko sylissä tai niin, että äitinä olisin siinä ihan vieressä ja juttelisin rauhoittavasti ja silittelisin.