Olen etä-äiti enkä halua edes parisuhdetta, koska tahdon olla vapaa

lähi-isän kohtaamalta itkupotkuraivarinälkäkirkumiselta ja väsymystään kirkuvien pentujen raahamiselta päiväkodista kotiin, jossa lähi-isä joutuu takki päällä heittämään kirkuville ja tappeleville pennuille einestä mikroon eikä saa itse syötyä tai kahvia ennenkuin lastenohjelmat on jo puoli välissä kuutta.

Minä menen paikalle vasta sitten kun pennut on syötetty ja juotettu ja ne on päiväkotipäivästä väsyneinä valmiita sohvalle tai sänkyyn makoilemaan ja kattelemaan kirjaa.

Ah, paljosta jään tosiaan paitsi kun en ole lähivanhempi.

Vaikka ymmärrän kyllä, että kaikki ihmiset eivät ole päästään normaaleja (tietenkin ap on mielestään päästään normaali, tietenkin...)

Mut onneksi mulla ei ole vastuuta lapsista kun en kerran ihan normaali ole, saavat lapsiraukat paremmat lähtökohdat elämäänsä kun äitiä näkevät mahdollisimman harvoin.

Molemminpuolinen mielenterveys säilyy parempana, sekä minun että lasten kun minä olen etä-äiti.

On ilahduttavaa kuulla, että joku on ajatellut ja tehnytkin lasten asian hyväksi jotain! Näin kun kaikki kusipää-äidit saataisiin lapsista eroon. Vastaavat miehethän yleisemmin pistetäänkin pihalle lasten arjesta.

Mut onneksi mulla ei ole vastuuta lapsista kun en kerran ihan normaali ole, saavat lapsiraukat paremmat lähtökohdat elämäänsä kun äitiä näkevät mahdollisimman harvoin. Molemminpuolinen mielenterveys säilyy parempana, sekä minun että lasten kun minä olen etä-äiti.

on pitänyt tehdä jos niitten kanssa ei pysty olemaan.Ai niin,se tekeminen on niin kivaa.Ällöttää tollaset itsekkäät muka etä-äidit.Voi vit... !

on pitänyt tehdä jos niitten kanssa ei pysty olemaan.Ai niin,se tekeminen on niin kivaa.Ällöttää tollaset itsekkäät muka etä-äidit.Voi vit... !

Kun lasteni isä kuoli, joka oli siis lähivanhempi niin en halunnut luopua omista menoista ja annoin lapset lastenkotiin. Minulla oli paljon erilaisia menoja silloin, itikseen piti päästä lauantaisin hengailemaan, baareissa istuin kolmena neljänä iltana viikossa ja välillä oli sellaisia suhteita, jotka vaativat kaiken huomioni. Lapset eivät ole nyt aikuisen lainkaan katkeria siitä, että en heitä koskaan hoitanut enkä juuri edes nähnyt. Sain sitten vahingossa lapsen yhden tunisialaisen kanssa ja hänet hoisin sitten yksin kun mies ei saanut rikosten takia oleskelulupaa Suomeen. Olen nyt kuitenkin antanut lapsen tosi usein vanhemmilleni viikoiksi, että saan itse vähän rentoutua.

ja en kyllä koe elämääni mitenkään rajoitetuksi tai hankalaksi. Ketään ei tarvitse raahata mihinkään, elämä on varsin mukavaa.

mielekästä tekemistä etä-äitiyden päiviisi.

Mulla on vähän erilaisia nää tekemiset, opiskelen avoimessa yliopistossa, harrastan valokuvausta, shoppailen nettikirppiksillä ja verkkokaupoissa ja sit luen tai katson jonkun kivan elokuvan.

Nyt on kyllä aika paljon vienyt aikaa tulevan eläkkeeni varmistaminen, on pitänyt rampata päivystyksissä soitella mtt-hoitsuille, mutta olen nyt tyytyväinen parin viikon aherrukseeni ja voin jättää hullun esittämisen taka-alalle nyt ainakin maaliskuuhun asti, sit pitää taas eläke varmistaa vaikka ottamalla pikku yliannostus tai jotain.

Ja mitä tulee miehiin, niin mun kämpille ei tuu muut miehet kutsumatta paitsi ehkä av-mammojen lähettämät poliisit. Uutta suhdetta en ota ja olen seksuaalisesti itse itseni paras kaveri.

Ja raskaaksi en aio enää tulla, lapsen tekeminen on niin vastenmielistä puuhaa, kätilöt vittumaisia ja synnytys sattuu. Ja se lapsi olis kumminkin taas poika, jota minä en yhoona osaa kasvattaa.

Mutta kiva kuulla että meitä etä-äitejä on muitakin eikä tule tekemisenpuute vaikka ei lapsiperhehelvettiä pyöritäkään.

Ja saatan mä pari siideriä ottaa, mut kun on psyykelääkkeet (joita en tartte kun olen terve), niin viinan juonti on vaan rahan tuhlausta, ei mene päähän ei millään.

Kun lasteni isä kuoli, joka oli siis lähivanhempi niin en halunnut luopua omista menoista ja annoin lapset lastenkotiin. Minulla oli paljon erilaisia menoja silloin, itikseen piti päästä lauantaisin hengailemaan, baareissa istuin kolmena neljänä iltana viikossa ja välillä oli sellaisia suhteita, jotka vaativat kaiken huomioni. Lapset eivät ole nyt aikuisen lainkaan katkeria siitä, että en heitä koskaan hoitanut enkä juuri edes nähnyt. Sain sitten vahingossa lapsen yhden tunisialaisen kanssa ja hänet hoisin sitten yksin kun mies ei saanut rikosten takia oleskelulupaa Suomeen. Olen nyt kuitenkin antanut lapsen tosi usein vanhemmilleni viikoiksi, että saan itse vähän rentoutua.

Mun kämpille ei Yön timo tule ikinä enkä kestä edes olla samassa huoneessa mustan miehen kanssa, ellei se ole bussikuski joka ajaa mut kotiin.

Ainoo ulkomaalainen, joka pääsee mun jalkoväliin oli OYSin synnytyslääkäri Tekay, mut se on jo historiaa, kun en enää pentuja tee. AP

joku ulkkisäijä alkaa tekemään liian läheistä tuttavuutta, saa pippuria silmilleen. ap

mielekästä tekemistä etä-äitiyden päiviisi.

Mulla on vähän erilaisia nää tekemiset, opiskelen avoimessa yliopistossa, harrastan valokuvausta, shoppailen nettikirppiksillä ja verkkokaupoissa ja sit luen tai katson jonkun kivan elokuvan.

Nyt on kyllä aika paljon vienyt aikaa tulevan eläkkeeni varmistaminen, on pitänyt rampata päivystyksissä soitella mtt-hoitsuille, mutta olen nyt tyytyväinen parin viikon aherrukseeni ja voin jättää hullun esittämisen taka-alalle nyt ainakin maaliskuuhun asti, sit pitää taas eläke varmistaa vaikka ottamalla pikku yliannostus tai jotain.

Ja mitä tulee miehiin, niin mun kämpille ei tuu muut miehet kutsumatta paitsi ehkä av-mammojen lähettämät poliisit. Uutta suhdetta en ota ja olen seksuaalisesti itse itseni paras kaveri.

Ja raskaaksi en aio enää tulla, lapsen tekeminen on niin vastenmielistä puuhaa, kätilöt vittumaisia ja synnytys sattuu. Ja se lapsi olis kumminkin taas poika, jota minä en yhoona osaa kasvattaa.

Mutta kiva kuulla että meitä etä-äitejä on muitakin eikä tule tekemisenpuute vaikka ei lapsiperhehelvettiä pyöritäkään.

Ja saatan mä pari siideriä ottaa, mut kun on psyykelääkkeet (joita en tartte kun olen terve), niin viinan juonti on vaan rahan tuhlausta, ei mene päähän ei millään.

hoitoakaan eikä mikään terveystaho ainakaan tässä kaupungissa voi mua auttaa. No, ehkä Niuvaniemessä sit riittää asiantuntemus minunkin hoitamiseeni. Sitä ootellessa...

mieslääkäri, mutta vaan sillä ehdolla että minä saan pitää mummokalsarit leikkauksen ajan jalassani. ap

Hyvä sulle! Vielä kun itseäni jaksaisi kiinnostaa!

että sain eläkkeen. Ei menny hukkaan nuoruus teatteriharrastuksen parissa, tekoitku irtoo vieläkin jos on tarve.

toiseen, kokeile vaikka.