Ärsyttää lapsettomuudesta kärsinyt ystävä, joka ylistää parisuhdettaan.

Kuulemma nyt kestetään, mitä vain yhdessä, kun kärsittiin lapsettomuudesta. Ihan kuin muilla ei voisi olla hyvä suhde. Ärsyttää.

parilla nyt sitten tullut lapsia? Vai ovatko päätyneet elämään kahden?

parilla nyt sitten tullut lapsia? Vai ovatko päätyneet elämään kahden?

ap

Ovat saaneet lapsen.

ap

No, jollei ystäväsi ole suoraan sanonut, että "kukaan muu ei voi ymmärtää miten vahva suhde jne..." niin itse kyllä (samanlaisessa tilanteessa elävänä eli ent. lapsettomana) tulkitsisin kommentin yksinkertaisesti niin, että hän koettaa kertoa sulle pitemmittä stooreitta että rääkki on ollut henkisesti aika h-tinmoinen. Ja vaikuttaa monilla nimenomaan parisuhteeseen.

Toinen juttu tietysti, jos hän polleilee oikeasti tyyliin "muilla ei voi olla mitään tällaista", mutta jollei niin olet ylitulkinnut, ainakin mun mielestäni.

erityisen hyvin hän osaa arvostaa lapsiaan, ei ne muut niin arvosta omiaan ja kuinka erityisen rakkaita lapset ovat heille, ei sitä muut niin rakastakaan omiaan. Kuinka he nyt osaavat laittaa lapsen edun omansa edelle, tosin kun muut..

Vaan mahtaako se taas huono itseluottamus taas puhua?

tuollaista hehkuttaa, niin siinä kyllä yrittää vakuuttaa vähintään yhtä paljon itseään kuin muita. Esimerkkejä:



Yksi tuttu kertoili usein tohkeissaan siitä, kun oli ollut kuskina siinä ja siinä porukassa ja miten oli ajanut autoa siinä ja siinä kaupungissa. No, sitten kun joskus tuli puhetta siitä, koska itse kukin on viimeksi ajanut, niin tämä tuttu sanoi, että edellisestä kerrasta on vuosia ja että hän vähän pelkää ajamista.



Yksi hehkutti sitä, miten on ihanaa kun lapsella on niin hyvä itsetunto ja selvästikin tykkää itsestään jne. Kuitenkin vähän ajan päästä selvisi, että lasta kiusataan koulussa ja kaveri on huolissaan lapsen itsetunnon kehittymisestä.



Yksi hehkutti upeaa seksielämää, mutta muuta kautta tiedän, että heillä on viime aikoina ollut todella hiljaista sillä rintamalla.



Voihan ap:n kaverilla olla kyse muustakin, mutta en kyllä yllättyisi jos todellisuus olisikin se, että raskaiden lapsettomuusvuosien jälkeen vauva-arki onkin vielä raskaampaa, ei yhtään sitä mitä olivat haaveilleet ja liitto rakoilee.

Ihmiset ovat niin itsekeskeisiä, että niille ei voi puhua enää mitään itsestään kun heti ajatellaan, että se vertaa nyt itseään minuun. Minä saatan sanoa että olen onnellinen parisuhteestani tai lapsistani tai työstäni tai mistä hyvänsä ilman että yrittäisin päteä.

Kokemuksesta tiedän, että lapsettomuuden läpikäynti todella vahvistaa perisuhdetta ja parantaa sitä. Kyllä siinä kriisissä oppii toisen tuntemaan ja tukemaan...



MUTTA - tästä kuten mistään muustakaan lapsettomuuteen liittyvästä asiasta, kuten lasten arvostamisesta ei missään nimessä pidä puhua ääneen koska se aiheuttaa välittömästi kateutta ja seläntakana puhumista. On siis parempi, ettei ylipäätän puhu lapsettomuudesta. On parempi olla vapaaehtoisesti lapseton kuin kuunnella "lapsenteko vinkkejä" ystävällisiltä tuttavilta....

Ihmiset ovat niin itsekeskeisiä, että niille ei voi puhua enää mitään itsestään kun heti ajatellaan, että se vertaa nyt itseään minuun. Minä saatan sanoa että olen onnellinen parisuhteestani tai lapsistani tai työstäni tai mistä hyvänsä ilman että yrittäisin päteä.

ollut koetuksella.



Ap:n kommentti kertoo vanhasta suomalaisesta totuudesta "onnestaan ei saa puhua".