miten päivähoidon aloitus on mennyt reilu vuotisilla?

Esikoinen oli 1v6kk ja kuopus 1v8kk, ja molemmat sopeutuivat ihan loistavasti. Esikoisen aikaan oli vain kolmen päivän sopeutumisjakso ja olin ihan sekaisin ja kauhuissani, että mitä tästä tulee, mutta onneksi oli omahoitajasysteemi, joten tutustuttiin heti alkuun jo siihen omaan hoitajaan, ja muut hoitajat tulivat sitten hiljalleen tutuiksi. Esikoisen päivähoitoaika alkoi klo 10, kun mies vei ja loppui klo 15.30, kun minä hain, eli aika lyhyet päivät olivat kyseessä. Viihtyi mielettömän hyvin. Aamuisin juoksi ryhmään ja hyvä kun heipat ehti sanoa iskälle. Iltapäivisin jouduin aina vähän suostuttelemaan, että malttoi jättää leikit kesken.



Kuopukselle sopeutumisaikaa olin varannut kaksi viikkoa, mutta ehdittiin ekalla viikolla olla kolme päivää, kun sairastuttiin. Aloitettiin aika reippaasti tuon isoveljen takia eli kaksi ekaa päivää oltiin klo 9.15-11.30 eli tultiin ulkoiluun ja syötiin päiväkodissa lounas. Kolmantena päivänä tultiin klo 9 sisälle ja minä jätin lapsen omahoitajalle ja hain vasta lounaan jälkeen. Hyvin sujui. Torstain oli tarkoitus olla samanlainen ja perjantain sitten päiväunipäivä, mutta sairastuttiin ja lapsi pääsi hoitoa harjoittelemaan vasta tiistaina seuraavalla viikolla. Minulla oli tiistaina osaksi töitäkin, joten harjoitteli sitten suoraan päiväunet. Päivä oli siis 6 tunnin mittainen ja tuon viikon oli sitten 6 tuntia myös keskiviikon ja torstain. Perjantait oli meillä ekat kaksi kuukautta vapaita.



Meillä oli helppo nopeuttaa päivähoidossa olemista, kun lapsi viihtyi ja kun isovelikin oli samassa paikassa. Harjoiteltiin lisäksi elokuun alussa, jolloin iso osa lapsia oli vielä lomilla ja saatiin näin rauhassa tutustua ryhmän aikuisiin ja niihin lapsiin, jotka olivat paikalla.



Suosittelen menemään lapsen ehdoilla. Jos lapsi näyttää viihtyvän, niin rohkeasti kokeilemaan yksinoloa pari tuntia jo ekalla viikolla. Liika pitkittäminen voi tehdä lapselle käsityksen, että täällä ollaan aina äidin kanssa. Toki pitää antaa lapsen rauhassa tutustua ryhmän aikuisiin ja lapsiin, ennen kuin kokeillaan yksinoloa. Meitä tosiaan helpotti se, kun suurin osa ryhmän lapsista oli vielä poissa, joten paikka, aikuiset ja osa lapsistakin olivat tuttuja, kun se varsinainen hoito alkoi. Lisäksi lapsia tuli elokuussa tiputellen paikalle, joten koko ryhmä oli koossa vasta syyskuun ekalla viikolla.



Meillä siis harjoitteluaika oli jo hoitoaikaa eli lapsesta maksettiin maksu. Meidän päiväkodissa lasta ei olisi saanut jättää hoitoon harjoittelujaksolla, jos siitä ei maksanut ja vain yksi ateria kuului harjoittelujaksoon. Siksi oli helpotus, että maksoi koko kuukaudesta, niin lapsi sai tehdä niitä perusjuttuja ja tutustua niihin äidin kanssa yhdessä. Muuten se harjoittelu olisi ollut vain pelkkää pihalla oloa. Iltapäivällä ei saanut harjoitella.

Meillä tyttö aloitti 1 v 2 kk iässä tuommoisessa 12 lapsen ryhmässä. Harjoittelemassa ei käyty kuin parina päivänä, mutta tosi hienosti tyttö sopeutui ja on viihtynyt koko ajan hyvin. Itseäni jännitti etukäteen, että miten lähtee sujumaan, mutta tyttö on jäänyt aina hoitoon mielellään.

Hyvä että harjoittelua pitkään.Muista että harjoittelussa tarvitaan äiti mukaan.Ei kannatta jättää lasta yksin vieraaseen paikkaan "harjoittelemaan".Kun siellä päiväkodissa yhdessä olette parisen viikkoa (ei kuitenkaan liian pitkiä aikoja kerrallaan!)olleet tutustumassa rutiineihin aikuisiin ja paikkoihin niin tuntuu jo lapsesta vähän vähemmän jännittävältä kun sitten yksin jää ja sinäkin äitinä tiedät melko hyvin mitä lapsesi päivä sisältää ja minkälaisia aikuiset ovat jotka lastasi tulevat hoitamaan.Jos päiväkodissa ei ole omahoitajatyötapaa kannattaa kuitenkin pyytää että saat jonkun tietyn hoitajan kanssa lapsesi asioista erityisesti puhua. Tsemppiä teille!