Yli 5 vuotta parisuhteessa olleet! Kuinka usein miehesi sanoo rakastavansa sinua?

Joskus on aikoja, jolloin hän sanoo sen useita kertoja päivässä. Joskus taas laimeampina tai vaikampina aikoina voi olla monen viikon, jopa kuukausien, tauko.



On mukava kuulla hänen sanovan nuo maagiset sanat. Vielä mukavampaa on nähdä omin silmin, miten hän toteuttaa rakkauttaan.



Yhdessä 8v.

yhdessä, eikä mies sano rakastavansa minua, jollen minä sano ensin rakastavani häntä. Eli voisi ehkä sen sanoa joskus omasta aloitteestaan...

Ehkä kerran vuodessa. Minä sanon ehkä viitisen kertaa vuodessa, jolloin kyllä vastaa "minäkin sinua". Mutta jos käsi sydämellä, niin tuskin meistä kumpikaan oikeasti rakastaa toisiaan, ei ainakaan tällä nykymenolla.

13 vuotta oltu yhdessä.



Vastakysymys ap: monestiko kerrot itse miehelle rakastavasi häntä?



Entä jos mies ei tänään sano rakastavansa sinua niin sanotko sinä vai jäätkö rannalle ruikuttamaan?

Naimisissa kolme. Ja joka päivä mies sanoo rakastavansa. Niin minäkin hänelle. Ja monina päivinä moneen kertaan.

Seitsemän vuotta ollaan oltu yhdessä.

ap, jonka mies kyllä tunnustaa rakkauttaan, muttei kovinkaan usein.

yhdessä n.14 vuotta ja naimisissa n.9 vuotta ja mies sanoo rakastavansa ehkä kerran tai pari viikkoon. Ennen sanoi paljon useamminkin, mutta kun vihdoin olemme pienen lapsen vanhemmat, niin se sanominen on kyllä jäänyt vähemmälle. Onneksi näyttää rakkautensa teoillaan ja ehkä ylilässynlässyniiihsöpöä on, kun hän monesti kuiskuttelee vauvalle, että "isi rakastaa sua, ja äitiä kans"!



Muuten se menee yleensä siihen, että joinain iltoina, just ennenku pää koskettaa tyynyä ja vaivutaan uneen illalla, niin jompikumpi kertoo rakastavansa ja toinen sanoo, että minä kans. Ja kyllä me rakastetaankin.

kuulemma turhaa , miksi pitäis todistella jotain kun tässä yhdessä kumminkin ollaan

jaa,keskimäärion ehkä 2 kertaa kuussa :( joskus ei sitäkään. hänen perheessään ei kiitellä, pyydetä anteeksi,ei halata eikä sanota "rakastan sinua".

Ei ole mitään tiettyä tilannetta, missä mies sen sanoisi. Yleensä vaan ohimennen halaa ja sanoo rakastavansa. Samoin töihin lähtiessä, kotiin palatessa ja puhelinkeskustelun päätteeksi. Ei nyt ihan joka kerta, mutta yleensä kuitenkin.



Minä olen tällainen suomalainen mörökölli, etten muista sanoa yhtä usein. :) Useita kertoja viikossa kuitenkin.

en pidä tyhjistä sanoista. Teot puhuvat enemmän.

jaa,keskimäärion ehkä 2 kertaa kuussa :( joskus ei sitäkään. hänen perheessään ei kiitellä, pyydetä anteeksi,ei halata eikä sanota "rakastan sinua".

Kohta 11 vuotta yhteistä taivalta takana

Jos ei muuten paivan aikana, niin viimeistaan sankyynmennessa "rakastan sua, kulta, hyvaa yota" niinkuin joku muukin sanoi. Yleensa kylla halataan paivallakin ja sanotaan rakastavamme. Se on sellainen yhteenkuuluvuutta voimistava teko. Ei ne mitaan tyhjia sanoja ole (joku kirjoitti niin), kylla ne mun mieltani lammittaa. Sanon lapsilleni monta kertaa paivassa, etta rakastan heita myos, ja todellakin tarkoitan sita. Arsyttavaa sanoa, etta tyhjia sanoja. Suorastaan junttimaista, jos ei koskaan sano rakastavansa miehelleen ja lapsilleen. Voi surku niita raukkoja :(

hänen perheessään ei kiitellä, pyydetä anteeksi,ei halata eikä sanota "rakastan sinua".

oli sama ikävä kasvatus. Sain onneksi ihan järjettömällä läksytyksellä hänet ottamaan nämä sanavarastoonsa ja nykyään sekä kiitetään, pyydetään anteeksi ja suukotellaan julkisesti (ennen minua, nykyään vauvaa).

Sillä on oikeasti ihan hirmu suuri merkitys miten on kasvatettu. Mies oli melkoinen mörökölli aikanaan, kun saattoi astua varpaillekin ja sitten vaan tuijottaa ilman edes sitä ohimennen heitettyä "sori"a! Aloin sitten vaatimaan anteeksipyyntöä niinkuin pikkulapselta ja joka kerta kun annoin hänelle mitätahansa, en päästänyt irti, ennenkuin hän kiitti. Halasin paljon ja kerroin rakastavani. Sain purettua hänen vanhempiensa rakentaman "ei puhu eikä pussaa"-koodauksen ja nyt mies on ihana! :) Oli se oikeesti ihana jo ennenkin, mut onhan se kiva välillä puhuakin.

Ja nyttemmin hän purkaa samaista koodausta vanhemmistaan mm. suukottamalla vauvaamme heidän nähden. Ja sekin toimii! Kerran olemme jo todistaneet miten tämä tiukka, hiljainen ja vähäeleinen mummo suukotti vauvaamme päälaelle. Ehkä mieheni jäykistä vanhemmistakin saadaan siis vielä joskus se inhimillinen puoli kaivettua esiin.

muutaman kerran :) olemme molemmat 21-vuotiaita.

pari kertaa vuodessa jos sitäkään, sama homma vastavuoroisesti itsellä.



Yhteisiä vuosia takana kymmenen, enkä ole tuota asiaa oikeastaan edes ajatellut. Ei ole ollut siihen tarvetta koska tiedän ilman tuota sanomistakin että mies rakastaa minua.

Viimeistään nukkumaankäydessä.