Lue keskustelun säännöt.
Surku homma, asumisongelma...
22.10.2011 |
Asutaan pikkuisessa okt:ssä suurella tontilla. Mies on tehnyt valtavan työn laittaessaan taloa tähän ihanaan kuntoon.
Mutta kun tämä on niin pieni, että ei vaan mahduta enää, ei millään. Ymmärrän että talo on miehelle tärkeä ja rakas, ymmärrän senkin että hänen on vaikea yleensäkään muuttaa.
Nyt olisi meille sopiva talo sopivalla sijainnilla ja hinnalla myynnissä. Olen pakottanut miehen sitä katsomaan ja olen pakottamassa miehen muuttamaan.
Mies on kuin teloitukseen lähdössä. Mutta suostui viimein että tehdään talosta tarjous. Minä siis sain tahtoni läpi, mutta hinta on kova - mies on surkeissaan. Teenkö mä nyt väärin kun pakotan?
Talo on niin pieni, että nukun lasten kanssa samassa huoneesssa (toinen jo koululainen) ja mies olkkarin sohvalla, minulla ei omaa vaatekaappia (muilla on), koululainen tekee läksynsä keittiön pöydällä. Tontti toki on ihana ja tilava ja voitaisiin muutaman vuoden päästä laajentaa. Mutta mä en jaksa enää paria vuotta tätä ahtautta ja sitten rakentamisaikaista ahdinkoa.
Kommentit (10)
Jos kerran mahdollisuutta on ja talonne on hyvässä kunnossa. En lähtisi vaihtamaan jos kerran on laajennusmahdollisuutta.
Eihän sitä yhtään tiedä vaikka se uusi talo olisikin jotenkin huonompi ....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikka se surkeus sitten jatkuisikin. Mutta jos laajennuksen saisi ajoitettua mahdollisimman paljolti kesän ajaksi, niin aika nopeastikin kasaan naputeltu väliaikainen aitantapainen sopisi sitten osalle perheestä nukkumiseen.
Ikävä tilanne kyllä kaikin puolin:( Toisaalta ehkä tuo jättämänne tarjous ratkaisee asian, eikä sitten enää voikaan perääntyä.
Tuo pakottaminen ei kuulosta reilulta varsinkaan siksi, että miehesi on tehnyt paljon töitä nykyisen kotinne eteen.
Voitko kertoa konkreettisesti, minkä kokoinen talonne on (siis neliöissä)? Kuulostaa sellaiselta tuvan ja kamarin yhdistelmältä, jollaisia näin lapsuudessa. Yleensä perheet ratkaisivat tällöin tilaongelman sillä, että piharakennuksesta (aitasta) tehtiin lämmin ja osalle lapsista järjestyi huone sieltä. Erillinen huone ja oma rauha oli kyllä sellainen, että me kaveritkin kadehdittiin.
niin makuuhuone jäisi lasten käyttöön?
kolmen vuoden päästä. Siihen saakka kaikki liikenevä raha olisi pakko sijoittaa tässä talossa vielä oleviin puutteisiin, jotta saataisiin asumismukavuutta edes jonkinlaiseksi. Siis keittiön kappistojen uusiminen ja sieltä tilan käyttöönotto ja vaatekaapistot uusiksi. Meillä on tässä pikkuinen keittiö, olohuone ja makkari, sauna, pesuhuone ja kuisti.
Erillinen nukkuma-aitta ei onnistu, erityislapsi... Enkä kyllä ekaluokkalaista laita aittaan nukkumaan, en vaikka menisin sinne itse. Tontilla on kyllä oikeutta rakentaa lisää, mutta Olisi kallista rakentamista eikä laajennuksesta saa luontevaa.
Luopuminen on vaikeaa. On talo minullekin rakas. Mutta elämä nyt ei vaan aina mene niinkuin sen alunalkaen on ajatellut, on pakko muuttaa suunnitelmia sen mukaan.
Ehdotin miehelle että se jää tähän ja mä lähden lasten kanssa. Mut ei sekään ole hyvä ratkaisu. Mieluummin se myy tän ulkopuolisille ja jatkaa meidän kanssa kuin ostaa mut ulos.
ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olette jo kituneet riittävän pitkään ahtaasti. Kuulostaa tosi kurjalta. Nyt on muutoksen aika. Varmasti koko perhe on lopulta onnellinen uudesta kodista missä on tilaa asua ja elää. Ei mitään järkeä odotella laajentamista. Remontin keskellä asuminen on helvetillistä.
ja maksaisitte niillä tuloilla asuntolainaa uudesta asunnosta? Niin asunto säilyisi teillä omistuksessa ja voitte vaikka lasten aikuistuttua muuttaa siihen takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo ero-kortti (sinä muutat lapsineen pois) ei kyllä sekään kuulosta kovin reilulta keskustelulta, mutta eiköhän se mies nyt sitten taivu.
Mutta ei kyl pystytä perimään niin suurta vuokraa että sillä katetaan lainanlyhennykset. Mut ei myytäis tätä pois.
Ero-kortti olisi kelju temppu jos se olisi vain temppu. Joskus vain tullaan siihen viimeiseen vaiheeseen, kun toisen tarpeet ovat tässä tyydytetty mutta minun ei. Ei siinä auta kuin konkretisoida vaihtoehdot. Itkua oon nieleskellyt kun olen yrittänyt sopeutua ajatukseen että tähän jäätäis ja sitten joskus lähdettäis laajentamisurakkaan.
ap.
Siis sekä se, että pakotat miehen johonkin mutta tietenkin myös se, ettei teillä ole tilaa.
Me asumme myös suht ahtaasti, 63m² ja meitä on 4, lapset jo koululaisia. Läksyt tehdään tietenkin keittiössä, siellä on ainoa isompi pöytä, lastenhuone on 8,5m².
Pystyykö taloa laajentamaan? Rakentamaan aittaa tms. nukkumapaikkaa? Lämmintä varastoa kaikelle sille, mitä ei aina tarvitse? Erilllistä "takkahuonemökkiä" tms. lämmintä oleskelutilaa?
Ymmärrän miestäsi, minun olisi myös aivan kamalaa luopua jostain tuollaisesta.