Nyt eroan. Jo riitti. Mieheni on sika.

Mieheni on mitä paras mies ja mitä kamalin mies. Hän on sanavalmis, maisteri, hyvä sängyssä, huomaavainen limanuljaska, joka on kuin doktor Jekyll ja Mr. Hyde.



Kun hän on ihana niin hän on niin ihana. Ja kun hän on kamala, hän on ihan ihan kamala.



Hän haukkui minut jo aamulla, jatkoi sähköpostilla ja soitti juuri äsken, ettei hän haekaan lapsia tarhasta vaikka piti. Hän lähtee viikonlopuksi saaristoon. Käski pitää kämpän siistinä ja lapset hiljaisina kun hän tulee takaisin.



Hän päättää aina kaikesta. Koskaan ei saa olla omaa mielipidettä. Olen kuin vanki omassa kodissani, hän menee ja tulee miten haluaa. Ja tuo sitten timantteja ja kukkia kun tulee kotiin. Lepyttelee ja on ihana. Kunnes taas on varsinainen paskapää.