Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mies uhkailee erolla aina riidan yhteydessä, pelkään jääväni vauvan kanssa yksin
21.10.2011 |
Eli tilanne on se että muutettiin vasta isompaan, yhteiseen asuntoo, sillä ens vuoden alussa meille tulossa ensimmäinen lapsi. Muutaman kerran on riidelty isommin, ja joka kerta mies heittäny sormuksen menemään, että hän lähtee huomenna etsimään uutta asuntoa, ja avaa jo vuokraovi.comin sivut.
Mä meen ihan paniikkiin ja itken vaan eikä siitä itkusta tule loppua kun ajattelen että vasta muutettiin eikä mulla ole yksin varaa asua tässä asunnossa ja mitä perhekin ajattelee jos nyt heti erotaan ennenku vauva on edes maailmassa ja mitä lapsi sitten isona ajattelee musta, saati isästään. Sitten mietin sitä että tässäkö tää meidän avioliitto olikin, eikö mun rakkaus riittänytkään.. Se menee ihan hysteeriseksi se mun itku. Lopulta ajatukset kiertää niin syvää kehää et ajattelen et on parempi et tapan itseni ja sitä kautta syntymättömän lapseni ku kestän sen häpeän (?) ja hirveän paperisodan ja selvittelyt joka erosta koituisi. Mut sit alan itkee siitäkin että en esim. ikinä ehtisi näkemään omaa lastani.
No eilen se sit raukes sillä lailla että istuin sit myöhään keittiön pöydän ääressä itkemässä ja mies tuli siihen makkarista ja kysyi vihasena että miks sä itket? Jatkoin vaan ja sit se tuli halailee siihen ja jotenki sain sanottuu et ei se joka riidan jälkeen voi uhata erolla ja heitellä sormusta pitkin seiniä. Mies ei oikein osannut vastata siihen mitään.
Mä tiedän et mun on pakko puhua asiasta kun mies tulee kohta töistä, mutta hitto en tiedä miten saisin esitettyy asian että tän on loputtava!! Ensinäkin se satuttaa ihan saatanasti että uhataan kokoajan erolla, saati että joudun pelkäämään että mikä päivä se räjähtää ja uhkaa taas lähtevänsä. Varmasti, jos näin jatkuu, alan jossain vaiheessa toivomaankin että se oikeesti lähtis.
Myöskään hän ei mun mielestä voi jatkaa noita raivo kohtauksiaan kun vauva on talossa. Eihän se pieni ymmärrä että miksi isä suuttuu ja paiskoo ovia. En kuitenkaan pelkää että mies löisi, ei tekis pahaa kärpäsellekään, ehkä siksi toi erolla uhkailu on joku keino purkaa sitä turhautumista minuun. Mut en kai mäkään helvetti voi alkaa myötäileväks kotirouvaks ihan vaan koska mies ei kestä kieltävää vastausta?
Mies on vähän päälle 30 ja minä sitten hieman alle, naimisissa ollaan oltu vuoden päivät ja yhteiseloa takana yht. kolme. Paljon on riidelty parisuhteemme ja avioliiton aikana (mun mielestä ollut todella rakentavaa riitelyä) mutta tää erolla uhkailu on tullut kuvioihin vasta nyt kun saatiin tietää tästä yllätysvauvasta ja muutettiin tähän isompaan.
Mulle itelle jääny sellanen mielikuva et ihan ku mies haluis pitää minut varpaillaan, että hän voi lähteä ihan koska vaan ja että häntä ei pidättele mikään tärkeä meidän elämässä. Kuitenkin joinain päivinä hän suunnittelee täyttä häkää tulevaisuutta ja sitä mitä tapahtuu parin vuoden päästä jne.
Mutta siis ymmärrän kyllä itse että tää ei voi jatkua näin, kun syö minua jo henkisesti elävältä, mutta pystyykö tälläiselle ikinä tekemään stoppia, vai tuleeko se aina olemaan tälläistä?
Ja tuohon otsikkoon vielä, en varsinaisesti pelkää jääväni vauvan kanssa yksin, koska tiedän mainiosti pärjääväni hyvin myös ilman miestä, mutta olisin niin halunnut että lapsella on sekä isä että äiti. Kuten varmasti me kaikki.
Kommentit (17)
Ei ole itsekään sinut tunteidensa kanssa ja hyväksikäyttää sua julmasti uhkaamalla jättää sut. Itse olin samanlainen nuorena, mutta kun löysin sen oikean, niin sen jälkeen eivät enää sormukset lentäneet. No okei, kerran, mutta silloin oltiin oltu naimisissakin jo 10 vuotta.
Mies selvästi saa sut tekemään mitä haluaa noilla raivokohtauksilla eli sun pitäisi lopettaa periksi antaminen. Sano, että jos tuntee olonsa sellaiseksi, niin senkus hakekoon asunnon ja muuttakoon pois. Sä pärjäät kyllä.
Puhuminen on aina hyvä keino, mutta jos toinen ei halua muuttua aikuiseksi, niin silloin sä et voi sille mitään eikä sun kannata pilata omaa eikä lapsesi elämää tuollaisen ihmisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos vauva on tullut "yllätyksenä" niin miehen mielestä voi liian paljon olla tapahtunut liian lyhyessä ajassa. Niitä negatiivisiakin ajatuksia on ihan ok sanoa ääneen eli miten pärjää lapsen tultua elämään ja haluaako edes sitä. Tämä ei siis tarkoita, etteikö aikuinen ihminen sopeudu ja täysin pysty huolehtimaan lapsesta ja rakastamaan tätä. Onhan miehelläsi siis joku kenelle näitä mahdollisia ajatuksia kertoo, jos ei tee sitä sinulle?
Mutta siinä olet oikeassa, että erolla uhkailu ei ole ok. Käy mielessäsi läpi se kaikki miten pärjäisit, jos mies lähtisi. Siis minne muutat ja miten kerrot läheisillesi jne. Tämä auttaa siinä, että ymmärrät avioliiton olevan valinta eikä mikään olosuhteiden pakko. Jos miehesi ei lopeta tällä tavalla uhkailua ja kiristämistä niin sanot hänelle, että myös sinä itse voit lähteä, jos tuo ei lopu ja sinä sitten myös tarkoitat tätä. Luulisi menevän oerille se, ettet sinä ole mikään puupökkelä, joka odottaa vain sitä mitä toinen tekee ja sopeutuu. Tai sitten sanot miehellesi, että ole hyvä ja pakkaa kamasi ja lähde.
Paitsi meidän lapsi jo syntynyt.
Aina otti sormukset pois, kun tiesi että se mua satutti. Kerran sanoin että seuraavan kerran kun jätät ne laittamatta niin se tarkoittaa sitten oikeasti eroa. Ja niin se tarkoittaakin, hain jo paperit valmiiksi.
Ensin kanssa mietin noita mitä kukakin ajattelee ja nimi pitää vaihtaa jne. Mutta en enää, me pärjätään pojan kanssa kyllä.
Ihan oikeasti. Tuohan menee jo ihan överiksi tuo sinun käytöksesi.
Vaikeista asioista voi puhua myös ilman, että maailma loppuu tähän ja nyt ja ollaan sekaisin kuin ellun kanat ja mietitään itsensä tappamista.
Mä en ap kestäisi sun kanssa päivääkään.
samallainen paskiainen oli munkin ex, uhkaili ja sitten lopulta lähtikin.
inhottavaa henkistä väkivaltaa!
ansaitset parempaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä mies teki tota samaa, viime keväänä mulle riitti, mies sanoi taas riidellessä että täytyy vissiin erota. Vuorokausi murjotettiin ja sitten otin puheeksi ihan rauhallisesti että mulla ei ole mitään mielenkiintoa jakaa elämääni semmoisen ihmisen kanssa jolle tuntuu olevan ihan sama ollaanko yhdessä vai ei, tiesin toki että oikeasti näin ei ole, mutta vitutti se joka kertainen erolla uhkailu.
Sanoin että joko tosiaan erotaan tai sitten ei edes puhuta semmoisia ja seuraavan kerran kun noin sanoo niin eropaperit laitetaan menemään samantien.
Mies tuntui ymmärtävän, pyyteli anteeksi ja myönsi että on tosi lapsellista sanoa tuollaista, eikä ole sen jälkeen sanonutkaan vaikka on riideltykin.
Ja meillä on jo neljä yhteistä lasta ja yhdessä ollaan oltu 15 vuotta, ei tuo taida loppua ellei tee miehelle selväksi että toi ei oikeasti käy.
Ja mä itkin varmaan vähintään yhtä hysteerisesti kuin sinä. Sitten uskalsin kertoa ystävälleni, miksi jouduin taas perumaan puistoon menon (ihan silmät turvoksissa).
Seuraavan kerran, kun mies uhkaili erolla, laitoin eteen eropaperin ja pyysin laittamaan päivämäärän ja nimen alle. Olisitte nähneet ilmeen!!!!!
Lopetti uhkailun. Erottiin lopulta 12 v jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun äiti riidan yhteydessä uhkasi aina erolla.
Isä oli hetken kiltisti ja taas piti alkaa uhkailemaan, lopulta äiti kiikutti eropapereita kotiin kun ei sana enää tehonnut, taas oli pari riitaa mies nätisti (äidin mieleen) ja lopulta tuli se riita kun isä allekirjotti ne eropaperit joita äiti heilutti naaman edessä.
Mitä ne menetti? Ei mitään. Aikaa kului suhteessa jossa ongelmaa ei koitettu selvittää ja kaikki perheessä voi huonosti.
Älä tyydy pohtimaan miksi toinen käyttäytyy kuten tekee. Jos mies ei ole väkivaltainen niin ei ole mutta ei paiskominen ja uhkaaminen erollakaan ole hyvä asia.
En usko että mies vaan tekee väärin. Sinä saatat teoilla tai sanoilla loukata miestäsi ja ajaa häntä nurkkaan? Paha sanoa kun ei olla kärpäsinä katossa.
Minusta te tarvitsette jonkun ulkopuolisen apua että pystytte alkaa näkemään ongelmaa joltain kantilta.
Sinä voit vaikka aloittaa soittamalla nyt neuvolaan ja selität teidän tilannetta ja kysyt miten neuvola voi auttaa.
En usko että te pystytte puhaltamaan yhteen hiileen.
Oli teillä lapsia tai ei niin ei mikään parisuhde toimi noin
----itken vaan eikä siitä itkusta tule loppua---- Se menee ihan hysteeriseksi se mun itku---tapan itseni----joudun pelkäämään että mikä päivä se räjähtää---Eihän se pieni ymmärrä että miksi isä suuttuu ja paiskoo ovia---Paljon on riidelty parisuhteemme ja avioliiton aikana (mun mielestä ollut todella rakentavaa riitelyä)
Noi itkut voisit kyllä lopettaa ihan heti. Typerää kun odotat vauvaa -luuletko ettei vaikuta vauvaan? Olet jo sentään lähes 30-kymppinen!
Milloin olet oppinut et riidat rakentaa? Mitä olette saaneet rakennetuksi riidoilla? Ei ainakaan kuullosta siltä! Pitäisi ajatella et riidat repii ja repii rikki kun taas maltillinen keskustelu rakentaa avioliittoa!
Aikuiskasvatusta molemmille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se eron siemen kylvettiin juuri sillä että mies sanoa paukautti eroamisesta riidellessä, halusi vain jollakin mahdollisimman pahasti satuttaa. Se jäikin minun mieleeni elämään ja hiljalleen aloin rakentaa elämää itseni varaan.
Mies voi sanoa yhtä ja toista ja unohtaa sen saman tien. Nainen ei unohda ikinä.
Tutkimuksen naisten mukaan onnellisimmiksi suhteensa kokivat rakentavasti riitelevät parit. Heidän suhteissaan päätökset tehtiin yhdessä ja riitojen määrä arvioitiin muita vähäisemmäksi.
Hyökkääjät ja vetäytyjät -ryhmään kuuluvat naiset olivat suhteissaan muita tyytymättömämpiä ja onnettomampia. He kokivat suhteensa vähemmän tasa-arvoiseksi kuin muiden ryhmien naiset ja kuvasivat miehen tekevän suhteessa päätökset yksin.
Rakentavasti riitelevät parit kokivat suhteensa onnellisiksi
Miehistä taas naisratkaisija- ja rakentavasti riitelevien parien ryhmiin kuuluvat arvioivat suhteensa muita tasavertaisemmaksi ja tyydyttävämmäksi. Miesten kohdalla parisuhdetyytyväisyydessä ei ilmennyt eroja ryhmien välillä. Mies ratkaisijana -parien miehet arvioivat suhteensa vähemmän tasa-arvoiseksi kuin muut miehet.
Kaiken kaikkiaan rakentavasti riitelevät parit riitelivät muita pareja vähemmän ja kokivat suhteensa tasapainoisiksi ja onnellisiksi.
Lähde: Jyväskylän yliopiston perhetutkimuskeskuksen julkaisuja 15/2005. Kaisa Malinen, Senja Härmä, Eija Sevón ja Ulla Kinnunen. Miten meillä menee? Työssäkäyvien pienten lasten vanhempien kokemuksia perhe-elämästä ja työstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että älä mieti mitä muut ajattelevat erosta!
Ajattele sinä omaa elämääsi, onko tuo sinun ja tulevan lapsen arvoista elämää.
Ei asunto tai sukulaiset ratkaiset sitä säilyykö teidän suhde
Sisältö jatkuu mainoksen alla
seuraavalla kerralla, kun mies uhkailee, pysyt tyynenä ja pakkaat sen kassin ovenpieleen. sanot, että ottaa kassinsa ja lähtee tai lopettaa sen uhkailun. niin kauan, kun sä saat hysteerisen kohtauksen ja alistut, niin mies tietää, mistä narusta vetää. kun tosipaikka on edessä, niin ehkä tulee järki hänenkin päähänsä. ja jos ei tule, niin menetätkö sä oikeesti mitään?
jolloin sinun on vain pärjättävä yksin (ja ehkä parempi jos mies noinkin lapsellinen - heittelee sormuksia yms) tai sitten mies palaa järkiinsä, kun uhittelunsa ei tuotakaan haluttua tulosta eli sinun panikoitumistasi ja anelua jäädä.
vain eri mieltä kuin toinen ja siitä asiasta keskustellaan ei se sen kummempaa ole. Rakentavasti riitelevä ei huuda tai uhkaa tai paisko ovia! Sitä tekee älykääpiö!
Koko sana on väärä -pitäisi olla rakentavasti eri mieltä asioista!
Milloin olet oppinut et riidat rakentaa? Mitä olette saaneet rakennetuksi riidoilla? Ei ainakaan kuullosta siltä! Pitäisi ajatella et riidat repii ja repii rikki kun taas maltillinen keskustelu rakentaa avioliittoa!
Täysin samaa mieltä!
Alue: Aihe vapaa
seuraavalla kerralla, kun mies uhkailee, pysyt tyynenä ja pakkaat sen kassin ovenpieleen. sanot, että ottaa kassinsa ja lähtee tai lopettaa sen uhkailun. niin kauan, kun sä saat hysteerisen kohtauksen ja alistut, niin mies tietää, mistä narusta vetää. kun tosipaikka on edessä, niin ehkä tulee järki hänenkin päähänsä. ja jos ei tule, niin menetätkö sä oikeesti mitään?