kummasta oikeesti toipuu nopeemmin synnytyksestä vai sectiosta?

että hyvää synnytystä.

Kun leikkausta suoritetaan sen tuntee koko ajan mitä siellä tehdään,samanlailla kun synnytyksessä,mutta leikkauksessa kipu tulee vasta jälkeenpäin,koen että synnytän,tunnen kun lapsi otetaan ulos ja saan sen jälkeen sen äidin lähelle.

Itse sain esikoiseni sektiolla ja ajattelin etten tee lapsia enää ikinä, sen verran oli karmea kokemus! Se oli tuskallista, mutta olen jokseenkin varma että hidas toipumiseni johtui saadusta kohtu-tulehduksesta... söin kovia kipulääkkeitä 2 viikkoa ja se se vasta tuskallista olikin, kun oli koti-ikävä ja kotiin lähdön ehtona oli yksi kipulääkketön (kovien lääkkeiden) pvä, enkä kertakaikkiaan meinannut selvitä ilman niitä. Aina kun lääkkeen vaikutus lakkasi, valahdin ihan harmaaksi.

Nyt synnytin toisen lapseni 5 viikkoa sitten alakautta ja kaikki meni " oppikirjojen" mukaisesti. Tuli toisen asteen repeytymiä, mutta olin heti ihan ok, ei kipuja, ei mitään. Oli ihana kokemus ja nyt voisin vielä harkita tekeväni jopa kolmannenkin!



Mutta todellakin uskon että nämä ovat yksilöllisiä juttuja, koska sairaalan naapuri-huoneen leikattu tyttö oli seuraavana päivänä ihan kunnossa.

eikö se nyt ole yks sama miten jokainen kokee tuon lapsen maailmaan tulon,lopputulos aina sama.Samalla viivalla me kaikki ollaan kuiteski.

Mutta kuten sanottu, jokainen synnytys on yksilöllinen eikä koskaan voi etukäteen sanoa kuinka pian siitä toipuu.



Itse olin sektion jälkeen niin pian kunnossa, että saisi olla todella hyvin mennyt alatiesynnytys jotta pystyisin samaan. Mutta eihän sitä koskaan tiedä.



Varmasti positiivinen alatiesynnytyskokemus on mahtava, vaikken siitä itse mitään tiedä. Omalla kohdallani voin sanoa silti että tähänastisessa elämässäni tuo jalat pitkällään laverilla makaaminen on hienointa mitä minulle on tapahtunut!!! En tiedä saanko ikinä kokea yhtä ihanaa tunnetta kuin siinä. Pelko lapsen menehtymisestä vaihtui hetkessä terveen lapsen rinnalle saamiseen. Se helpotus oli niin suunnaton etten osaa katkerana jäädä muuta kaipaamaankaan...

vaan myös tilannekohtaista. Mulla kaksi sectiota, joista olen toipunut täysin eri tavoin. Ekaan sectioon menin hyväkuntoisena (vaikka ei oteta lukuun sitä, että olin jo 14h yrittänyt synyttää vauvaa ulos), tokaan sectioon menin huonossa fyysisessä kunnossa rankan rasausajan jälkeen ja toipunen oli todella hidasta.



Eli tosi paha sanoa, uskon kyllä tuon mitä tuo yksi äiti sanoi, että hyvin menneestä alatiesynnytyksestä toipuu AINA paremmin kuin hyvin menneestä sectiosta. Tosin suunnitelluissa sectioissa komplikaatioiota ei tule käytännössä koskaan ja alatiesynnytyksissä sitten taas useammin.



Joten suo siellä, vetelä täällä.

Eikös se ollut juuri päinvastoin eli suunnitelluissa sektioissa synnyttäjä kuolee 3x useammin kuin alatiesynnytyksissä, aiheestahan tuli ohjelmakin olikohan alkuvuodesta. Komplikaatiot mm veritulppia joihin menehtyy, yllättävänkin suurta verenhukkaa jne.

Itselleni tuli kaksi tikkiä pieneen pintahaavaan, istumista synnytyksen jälkeen vaikeutti enemmän peräpukama kuin haava. Ja sektiossa tosiaan tulee aina se valtava haava, jonka parantuminen vie aina aikansa, vaikka kaikilla ei olisikaan isoja kipuja.

sillä istuin jo salissa. Ekasta meni pari viikkoa.



Kälyni on kokenut molemmat ja sanoi, että sektio on miljoona kertaa helpompi ja hän toipui nopeammin siitä.

Vierailija:

Itse olin sektion jälkeen niin pian kunnossa, että saisi olla todella hyvin mennyt alatiesynnytys jotta pystyisin samaan. Mutta eihän sitä koskaan tiedä.

Tavllisen alatiesynnytyksen jälkeen äiti yleensä kävelee omin jaloin pois synnytyssalista. Tavallisen sektion jälkeen tarvitaan kipupumppua ja jalkeille pääsee vasta seuraavana päivänä. Vaikea uskoa, että KUKAAN voisi olla sektion jälkeen yhtä hyvässä kunnossa, kuin " todella hyvin menneen" alatiesynnytyksen jälkeen (jolloin ei siis tarvita yhtään tikkiä ja käytännössä äiti on heti synnytyksen jälkeen ihan normaalikunnossa).