Onko Kemistejä/biokemistejä joukossanne?

kukaan?

Opiskellessa biokemia kiinnosti mutta sivuaineinfossa proffan kommentti " täältä ei ole kukaan työllistynyt moneen vuoteen, älkää valitko biokemiaa" lyttäsi innon.



Lääkeainekemia voisi olla sulle hyvä vaihtoehto; Orionilla on ainakin ollut työpaikkoja.

sitten ei taida olla tarjolla kuin niitä sairaalakemistin hommia. Tai lääke-tai laite-edustajan hommia.

On ympäri Suomen ylitarjontaa, koulutusohjelmia synnytettiin sinne ja tänne turhalla innolla runsas 10 v sitten.



Terv. työtön biokemisti

Töitä on huonosti muualla kuin tutkimuksessa. Siellä taas palkat ovat huonot. Sairaalakemistiksi täytyy jatko opiskella useita vuosia varsinaisen maisterintutkinnon jälkeen. Sairaalakemististejä ei ole välttämättä edes kaikissa sairaaloissa, mutta toki yliopistosairaaloissa useita.



Mikäli pääsee teollisuuteen töihin niin palkkaus on parempi kuin yliopistolla. Yliopistolla ongelmana myös tohtorin tutkinnon jälkeen tuleva lasikatto erityisesti naisilla.



Kemisteillä on keskimäärin paremmat palkat kuin biokemisteillä, koska he sijoittuvat töihin useammin teollisuuteen tai erilaisiin firmoihin asiantuntija tehtäviin.



Tällä hetkellä en tee biokemistin töitä, sillä kouluttauduin 6 vuotta toiseen ammattiin. Olen erittäin tyytyväinen ratkaisuuni, sillä olen katsellut entisten opiskelukaverieni kamppailua työn saannin kanssa.



Todennäköisesti saisit jotain hyväksi luettua farmasian opinnoistasi. Työllistymisestä Oulu-Rovaniemiakselilla minulla ei ole tietoa.

Kyseleepi se työtön biokemisti joka harkitsee alanvaihtoa.

Töitä on huonosti muualla kuin tutkimuksessa. Siellä taas palkat ovat huonot. Sairaalakemistiksi täytyy jatko opiskella useita vuosia varsinaisen maisterintutkinnon jälkeen. Sairaalakemististejä ei ole välttämättä edes kaikissa sairaaloissa, mutta toki yliopistosairaaloissa useita.

Mikäli pääsee teollisuuteen töihin niin palkkaus on parempi kuin yliopistolla. Yliopistolla ongelmana myös tohtorin tutkinnon jälkeen tuleva lasikatto erityisesti naisilla.

Kemisteillä on keskimäärin paremmat palkat kuin biokemisteillä, koska he sijoittuvat töihin useammin teollisuuteen tai erilaisiin firmoihin asiantuntija tehtäviin.

Tällä hetkellä en tee biokemistin töitä, sillä kouluttauduin 6 vuotta toiseen ammattiin. Olen erittäin tyytyväinen ratkaisuuni, sillä olen katsellut entisten opiskelukaverieni kamppailua työn saannin kanssa.

Todennäköisesti saisit jotain hyväksi luettua farmasian opinnoistasi. Työllistymisestä Oulu-Rovaniemiakselilla minulla ei ole tietoa.

Työllistymisnäkymiä oon miettinytkin, että onko kuitenkaan järkeä vaihtaa alaa...



Mietityttää vaan näin farmaseuttina, että tässäkö tää nyt sitten oli, että oon kolmikymppinen ja urani "huipulla" alusta loppuun.



Proviisorin opinnot myös kiinnostais, mutta jos haluan asua kuites pohjoisessa, niin apteekki olis ainoa työpaikkavaihtoehto.



Jostain enemmän tutkijan/asiantuntijan ammatista olen jäänyt haaveilemaan. Tuntuu vaan, että kaikki mikä vähänkään kiinnostais, niin työllistymistilanne vaikuttaa huonolle. Geologiakin kiinnostais, mutta siellä taitaa vielä huonommin olla töitä tarjolla.



-ap

Valitettavasti on niin, että luonnontieteellisille aloille on tosiaankin runsaasti ylitarjontaa. Yliopistot saadakseen laitoksilleen lisää rahaa lisäsivät ja lisäsivät niitä aloituspaikkoja, vaikka entisetkään valmistuneet eivät työllistyneet. Asiasta ei vain suoraan sanottuna välitetty ei niin tuon taivaallista. (ainoa joka on hoitanut jäsenistönsä edunvalvonnan kunnolla on lääkäriliitto, kaikki muut vastaavat liitot ovat lähinnä vitsejä.) Valmistuvien osaamistaso on hyvin kirjavaa, ja sekin estää  ja hidastaa työllistymistä. Riski saada töihin tumpelo on aivan liian suuri, vaikka töitäkin voisi olla tehtävänä. Se on nimittäin harhaluulo, että kaikki valmistuneet olisivat yhtä päteviä omiin töihinsä. Tämä tulee esiin aivan erityisesti luonnontieteellisellä saralla. Edelleen: työpaikkaa voi vaihtaa lähinnä se jolla on jo töitä, ja se joka ei niitä ole heti löytänyt, muuttuu samantien jotenkin epäilyttäväksi. Tuosta johdatellen: mielestäni työn saanti alan vaihtamisen jälkeen on erittäin sattumanvaraista tai jopa suoraan sanoen epätodennäköistä, samaa työpaikkaa kun hakevat myös ne joilla on pitkä kokemus alalta. Se mitä silloin voi itse tarjota sille tulevalle työnantajalle siinä tilanteessa on aina vähemmän.  Lähinnä sen, että tulee töihin jollain työllistämistuella 6 kuukauden pätkissä. Tästä seuraa se, että huomaat 45 -vuotiaana olevasi edelleen pätkätöissä, ja 52 -vuotiaana viimeistään korotetut työnantajamaksut siirtävät Sinut eräopaskoulutukseen (sekin taas jollain valtion tuilla tehtynä), koska oletettavasti puhut edes auttavaa englantia pitkän koulutuksesi jälkeen. Ehkä tuossa oli vähän sarkasmia ja ylilyöntiä, mutta kuvio tuli kai selväksi, miten se työura alan vaihtamisen jälkeen todennäköisesti tulee menemään. Tee palvelus kaikille lähipiirisi lapsille, ja suoraan sanoen kiellä heitä aloittamasta luonnontieteelliset opinnot. Ihmisellä pitää olla jokin konkreettinen ammatti, ja "tutkija" tai "filosofian pälä pälä" ei ole mikään ammattinimike yhtään mihinkään.

Kysymys ap:lle:

Oletko tykännyt farmaseutin työstä? Onko tarpeeksi haastavaa? Itse pääsin juuri lukemaan farmasiaa yliopistolle ja mietin jo nyt, että pitäisikö jatkaa proviisoriksi. Tiedätkö, minkälaisia hommia proviisori voi tehdä, jos apteekissa työskentely ei kiinnosta? Onko proviisorin koulutuksessa erilaisia suuntauksia, joista voi valita? Entä onko farmaseuteille töitä muualla kuin apteekissa? Kiitos, jos viitsit vastailla :)

Ei kannata opiskella kemiaa, koska työllistyminen on erittäin vaikeaa.

Terveisin kemisti, joka vaihtoi alaa.

Vastaan äitini puolesta, sillä hän on biokemisti ja sairaalan laboratoriassa ollut töissä kohta 30 vuotta.

Hän on töitä löytänyt, mutta on myös hoitanut hyvin opintonsa ja myöhemmin työkokemus on ollut hyvä apu.

Yleisesti ottaen sairaalakemistien keskuudessa on vitsi "älä koskaan rupea sairaalakemistiksi". Tämä johtuu siitä, että paikkoja on vähän auki, ja niitä on vain isoimmissa kaupungeissa. Eli useimmilla koko perheen asuinpaikka määräytyy toisen vanhemman työpaikan perusteella, koska vaihtoehtoja on aika vähän.

Palkka nyt on kohtuu hyvä, oisko äidillä lisien kanssa n. 4500e/kk. Ilman lisiä en osaa sanoa asiasta.

Ympäri maata supistetaan koko ajan laboratorioiden toimintaa, ja yhdistellään yksikköjä. Tämä tarkoittaa, että usein edellisiä paikkoja ei täytetä, joten tulevaisuussa voi olla entistä vaikeampaa löytää töitä. Eläkkeelle siirtyneiden paikat jää usein täyttämättä. Monilla saattaa olla tohtorintutkintokin, eikä silti paikkaa aukea.

Kemiasta maisteriksi valmistuneet ottavat usein laborantin töitä vastaan, kun muutakaan ei ole tarjolla. Ei kannata. Eikä myöskään biokemia se on vielä huonompi työllistäjä. Molemmat ovat toki mielenkiintoisia aloja, muttei auta, ellei kemian opettajaksi halua.

Bioalalla on työllisyysnäkymät todella surkeita tällä hetkellä. Siitä uumoiltiin tulevaisuuden alaa ja koulutuspaikat moninkertaistettiin. Nyt sitten on pilvein pimein 2000-luvulla valmistuneita työttöminä, kun niitä työpaikkoja ei koskaan syntynytkään.

Tutkimuksella työllistyy, jos on siinä oikeasti hyvä ja tutkimusaihe on sellainen, joka kiinnostaa rahoittajia. Väittelyn jälkeen tosin on itse aika pitkälti vastuussa projektien rahoitushakemuksista ja työ on tietysti pätkää. Yliopison pysyviin työtehtäviin (käytännössä siis opettamaan) on hullunkova kilpailu ja paikat menevät niille, jotka ovat kyseisen laitoksen proffien kanssa tehnyt samoja projekteja.

Täällä kaksi vuotta sitten valmistunut kemisti. Tutkintoni on filosofian maisteri. Koulutusta vastaavaa työtä olen tehnyt yhteensä noin kolmen kuukauden verran valmistumiseni jälkeen. Kesätöitä (eli ns.harjoittelupaikkoja) on jonkin verran tarjolla, palkka tosin huono. Vakitöistä turha unelmoidakaan.

Koulutusta vastaamatonta työtä on tarjolla hieman enemmän, esim. laborantin hommia (näihin tosin ei aina mielellään kemistejä oteta, jostain syystä). Laboratoriotuotteiden esittelijän ja myyjän töitä tein kaksi kuukautta kesälomien ajan, mutta sekään ei ole varsinaisetsi koulutusta vastaavaa.

Oman kokemukseni mukaan töitä on todella nihkeästi tarjolla. Muutamat onnekkaat työllistyvät, itse suunnittelen opettajaopintoja. Jatko-opinnot voisivat tarjota ainakin minimipalkan ja tietynlaista turvaa ja tekemistä muutamiksi vuosiksi.

Hakemuksia olen lähetellyt ympäri Suomea, mutta ei mitään. Valtiolla olen ollut kesätöissä ja harjoitteluissa ja sinne on tällä hetkellä käytännössä mahdotonta työllistyä, kun vanhoja virkoja ei enää täytetä ja uusia työntekijöitä otetaan lähinnä määräaikaisiin projekteihin ja niihin on hakijoita paljon.

Eli en voi suositella, on varmasti työllistävämpiäkin aloja.

Täällä alaa vaihtanut kemisti.

Opiskelin vuosina 1995-2000. Valmistumisen jälkeen lähetin satoja hakemuksia ja ainoa mihin pääsin oli tutkijaksi puolen vuoden pätkissä valtiolle ja palkka noin 2200e. Tätä 7 vuotta. Vaihtoin alaa kokonaan IT-alalle. Heti vakituinen työ ja kahden vuoden kuluttua palkka oli 3500.

En suosittele ollenkaan kemiaa opiskeltavaksi. Syinä on aivan liian suuret sisäänottomäärät. Kun paikkoja vuodessa on vaikka noin 20 niin näitä hakee se 80-100 joka vuosi valmistuvaa. Toiseksi tähän vaikeaan tilanteeseen on tullut sellainen että AMK-laborantit, joita myös valmistuu pilvin pimein, tekevät aivan mielellään kemistin töitä huomattavasti pienenmmällä palkalla.

Kemistin "ura" on ainakin omalta näkemyseltä seuraavanlainen

-Jatko-opinnot. Tämä ymmärrettävää koska se on todennäköisesti ainoa paikka mistä saa rahaa "kemistin töistä"

-Jatko-opintojen jälkeen muuttomies, myyjä, vartija, postinjakaja tms..

-Jos ei jaksa vartijan hommia niin uudelleenkoulutus jollekkin muulle alalle.

Kaikista kemistiksi valmistuneista tutuista joita tiedän opiskelu-ajalta eli noin 20, tiedän kaksi jotka ovat saaneet "kemistin töitä". Kaikki muut hanttihommissa tai vaihtaneet alaa.

Heisenberg ilmoittautuu

Samoja kokemuksia kuin muilla vastaajilla. Tiedän yhden opiskelutoverin joka tekee oman alan hommia, muut vaihtaneet alaa. En näe järkeä ryhtyä opiskelemaan alaa jossa oikeasti ei ole töitä. Itse "vaihtanut" it-alalle (en ole päivääkään tehnyt kemian alan hommia). Sieltä siis paperit (biokemian DI) mutta kaikki työpaikat olleet oman alan ulkopuolelta.

Itse olen kemisti (FM) ja sain töitä heti valmistumisen jälkeen. Mutta en työskentele tutkimuksen tms. parissa (koska se ei minua suoraansanottuna kiinnosta) vaan konsulttiyrityksessä asiantuntijana. Eli siisteissä toimistohommissa ;) Mutta jos kemiaa alkaa opiskelemaan (tai sitä biokemiaa), kannattaa olla erittäin huolellinen sivuainevalintojen kanssa. Nykyään arvostetaan paljon sitä, että on lukenut esim. taloustieteitä tms koska monet työtehtävät ovat aika businesspainotteisia. Jos ei sitten halua tutkijaksi yliopistolle. Mutta työnsaanti on kyllä hankalaa, vaikka itse heti työllistyinkin. Ja etenkin Oulu-Rovaniemiakselilla mistä itsekin olen! Helsinkiin on melkeinpä pakko muuttaa jos haluaa hyvin palkattuja töitä (mikä itselläninkin on). Tai sitten saa olla todella hyvä tuuri.

Olen myös kemisti DI. Omassa perhe- ja kaveripiirissä on kyllä tehdastekniikkaa, prosessitekniikkaa, polymeeritekniikkaa yms. opiskelleet työllistyneet varsin hyvin. Useimmat valmistuneet viimesen viiden vuoden aikana. Jotain työttömyysjaksojakin ollut joillain mutta kaikki on löytäneet lopulta oman alan töitä. Bio-puolen opiskelijoihin ei ole niin paljon yhteyksiä ollut, siellä kai tiukempaa. Itse en ole kemistin töissä koska päätin sittenkin kouluttautua todelliseen unelma-ammattiini. Ihan mielenkiintoisilta nuo tehdaspuolen hommat kyllä kuulostaa, saan niistä edelleen kuulla kaikissa illanistujaisissa ja kissanristiäisissä kun kerran kaverit on kemistejä.