Eikö teillä muka ponnistusvahe

kestikö oikeesti 4tuntia? oliko puudutteita? missä synnytit? eikö ne ottaneet imukuppia missään vaiheessa käyttöön?

kärsin kyllä kamalasta avautumisvaiheesta, kun vauva oli niiiiiin alhaalla, että melkein väkisin tuli ulos ja mä itkin, kun en saanut ponnistaa ja tarve oli järkyttävän suuri... sitten kun lupa tuli niin olin todella helpottunut ja pinnistin vauvan saman tien ulos

kätilö sanoi, että joillakin vauva tulee todella alas heti ja silloin se on tällaista ja tämä sama siis mulla 2x

mulla kanssa oli järkyttävä ponnistamisen tarve liian aikaisin, enkä pystynyt oleen ponnistamatta. Sit oli pakko laittaa spinaali. Aattelin, että ehkä seuraava synnytys olis helpompi, mut ei sit vissiin oo odotettavissa...

Esikoinen 4600g, eli oli siinä tekemistä. En muista supistuskivuista mitään, eli joko mieleni on blogannut ne tyystin tai sitten ne eivät olleet niin kamalia. Luulen että jälkimmäinen on totta. Sain kivunlievitystä kyllä ja se tuntui toimivan hyvin. Ponnistukseen saakka..

mitä kyllä ihmettelin suuresti niin ponnistamisen aikana kuin monesti jälkeenkin päin. ponnistaminen kesti 32 minuuttia eikä tuntunut missään niiden 15 tunnin helvetillisten supistuskipujen jälkeen, kai minut armahdettiin sitten jostakin... epiduraali oli annettu, mutta monta tuntia aikaisemmin, en tiedä vaikuttiko vielä ponnistusvaiheessa.

Minulle oli annettu epiduraali noin 1h ennen ponnistamista, joten varmaankin puudute oli vielä vaikuttamassa. Supistukset tuntuivat koko avautimis- ja ponnistusvaiheen ajan samalta. Hieman isommalta kuin kuukautiskivut, mutta ei missään vaiheessa järkyttäviltä.



Ponnistusvaihe kesti 30 min ja en edes ehtinyt kunnolla ponnistaa. "säästelin" itseäni, kun kuvittelin että pitää jaksaa pidempään. Kun kätilö sanoi että "nyt kunnon ponnistus, kohta vauva syntyy" en uskonut kätilöä ollenkaan, ajattelin että kunhan yrittää kannustaa. Syntyi kuitenkin sitten kahdella puolittaisella "ponnistuksella". Olisin varmaan yrittänyt vähään enemmän, jos olisin tajunnut että vauva voi syntyä ihan nopeasti, myös ekalla kerralla (kaikilla tutuilla 1h-2h30min välillä ponnistusvaiheet)

Esikoinen 4600g, eli oli siinä tekemistä. En muista supistuskivuista mitään, eli joko mieleni on blogannut ne tyystin tai sitten ne eivät olleet niin kamalia. Luulen että jälkimmäinen on totta. Sain kivunlievitystä kyllä ja se tuntui toimivan hyvin. Ponnistukseen saakka..

kestikö oikeesti 4tuntia? oliko puudutteita? missä synnytit? eikö ne ottaneet imukuppia missään vaiheessa käyttöön?

imukuppia ei voinut käyttää kun lapsi ei laskeutunut... kaikki paikat auki ja mitään muuta ei tapahdu kuin se helvetillinen kipu. Jos olisin kehdannut, olisin pyytänyt niitä vaikka paloittelemaan lapsen sinne sisään että kipu olisi loppunut.

Jorvi. Jouduin odottelemaan sektiota, koska nukkumatti oli muissa kiireellisemmissä hommissa.

21.00 piti olla sektio, oli kello 23. 30.

Sitä ennen olin jo jonkin aikaa kärvistellyt. Kaksi epiduraalia - mutta eiväthän ne ponnistusvaiheessa mitään auttaneet.

Hieno tyttö tuli ja sektio on jumalainen keksintö

Niin sattuihan se kovasti. Mutta oli vikkelään ohi.



Tuntui kyllä että repeän halki. Ekalla kerralla tehtiinkin sitten eppari, tokalla ei tullut kuin yhden tikin verran repeämää.

vaikka mulla oli epiduraali. Ponnistaminen ei kyllä kestänyt kovin pitkään, mutta kätilökin katto mua huolissaan, kun mun silmät pyöri päässä, ja varmaan näytin siltä että taju lähtee ja totesi, että sua taitaa tosissaan sattua.

Mä en tiedä miksi se sillain sattui, ihan ku jotenkin olis rakkoon kohdistunu aivan järkyttävä paine, ja järkky pissahätä, en mä muista että ensimmäisellä kerralla olis ollu samanlaista kipua.

että ainakin epiduraali ja spinaali vaikeuttavat supistusten tuntemista ja siis ponnistaminen on tehottomampaa ja vaikeampaa sekä pitkittyy. Itselläni laitettiin spinaali ja jouduin odottamaan yli tunnin puudutteen tehon laimentumista, että pääsin ponnistamaan. Supistukset siis sattuivat kyllä puudutteesta huolimatta, mutten silti saanut ponnistettua ennen kuin vaikutus oli ohi. Kyllä se sattui se ponnistaminen ja meinasin jo puolessa tunnissa luopua toivosta.

kohdunkaulan puudutteen joka oli taivallinen. Mutta kun paikat oli auki,enkä puudutteen takia tuntenut supistuksia, sain nenäsumutteena oksitosiinia jotta supistukset tuntuisi.

oli vaan nii helvetin vaikee ponnistaa ilman supistuksia kun niihin ei saanut voimaa. Oli sen verran nopea avautumisvaihe ja ponnistusvaihekin lopulta joten en osaa sanoa kumpi sattui enemmän. Taitaa mennä aika tasoihin.

mut ehkä sen kivun jotenkin "pienentää" mielessään, kun se sentään ei kestänyt ikuisuuksia, toisin kuin avautumisvaihe, jossa oli ihan yhtä helvetilliset supistukset. Minulla ponnistus sattui nimenomaan alapäähän, tuntui, että se repee ja niinhän siinä kävikin. Supistuskipu on erilaista.

mutta esikoisen aikaan kyllä. Supistus loppu juuri kun pää oli melkein ulkona, oli hyvin hyvin epämiellyttävää siinä vaiheessa. Pää pahimmassa mahdollisessa kohdassa eikä supistanut.