Eikö teillä muka ponnistusvahe

ja minusta se oli kyllä aika kivuton, eli en siinä tuntenut juuri mitään kipua. En tiedä miksi näin. Synnytin muuten kuopuksen ihan ilman kivunlievitystä, kun en ylipäätään pitänyt synnytystä kamalan kivuliaana...

vaan ihan muu, nimittäin imukupin kanssa puljaus, jota kesti 40 min. Mahastakin painettiin. En muista supistuksista oikein mitään, tosin epiduraalihan mulla oli. Se kyllä vaikeutti ponnistamista.



Ponnistusvaihe 2 h.

No kyllä ne viimeset supistukset ihan hirveästi sattui kyllä, mutta silti minusta se ponnistus oli helpottavan ihanaa. Kun ponnisti jotenkin kipua vasten, alkoi ainakin omassa päässä tuntua siltä, että mitä enemmän ponnistaa, sitä enemmän supistuskipu tukahtuu. Mulla oli kylläkin tosi räjähdysmäiset synnytykset, pikkusia ennenaikaisia vauvoja ja leveät lanteet että ehkä sekin vaikutti. Mene ja tiedä.

on vain helkkarin epämukavaa kuula jalkojen välissä

vaan ihan muu, nimittäin imukupin kanssa puljaus, jota kesti 40 min. Mahastakin painettiin. En muista supistuksista oikein mitään, tosin epiduraalihan mulla oli. Se kyllä vaikeutti ponnistamista.

Ponnistusvaihe 2 h.

joo, no ole onnellinen että sait ton puudutteen. jos oisit 2h joutunu niitä kipuja kestämään, niin oisit tod näk jossain hullujen huoneella. mulla muuten otettiin kans imukupilla ja ei se imukupin laitto ollu mitän sen rinnalla, mitä ne synnytyskivut oli

on vain helkkarin epämukavaa kuula jalkojen välissä

ei nyt millään pahalla, mut jos sulla ei oos attunu, ni ei tarkota ettei kellään muullakaan oo sattunu...

Ei ponnistaminen satu (x2)on vain helkkarin epämukavaa kuula jalkojen välissä

#3

ponnistusvaihe tuntui vain jotenkin ihanan helpottavalta sen järkyttävän tuskaisen avautumisen jälkeen. En muista että olisi sattunut ollenkaan, vaikka en saanut mitään kivunlievitystä. Kesto oli alle viisi minuuttia. Jos olisi kestänyt pidempään niin varmasti olisin kipua tuntenut :)

Eivätkä ponnistusvaiheet ole koskaan kestäneetkään kuin 2-3 minuuttia. Olisi varmasti ihan eri juttu, jos joutuu tunnin työntämään.



Kaikkein eniten koko synnytyksessä on aina sattunut tikkien ompelu, kun satun olemaan niitä onnekkaita, joilta ei tunto alapäästä lähde vaikka puuduttaisi millä. Tai no nuijanukutus on kokeilematta.

vaan ihan muu, nimittäin imukupin kanssa puljaus, jota kesti 40 min. Mahastakin painettiin. En muista supistuksista oikein mitään, tosin epiduraalihan mulla oli. Se kyllä vaikeutti ponnistamista.

Ponnistusvaihe 2 h.

joo, no ole onnellinen että sait ton puudutteen. jos oisit 2h joutunu niitä kipuja kestämään, niin oisit tod näk jossain hullujen huoneella. mulla muuten otettiin kans imukupilla ja ei se imukupin laitto ollu mitän sen rinnalla, mitä ne synnytyskivut oli

kovin kivuliaat supistukset. Sen sijaan mulla oli iso vauva väärässä tarjonnassa. Älä pliis sano, että imukuppi ei satu, mulla lähti se kolme kertaa irti ja jouduttiin leikkaamaan todella paljon. Teki aivan helvetin kipeää, vuosin paljon verta ja olin sen imukuppimatinean jälkeen niin huonossa kunnossa, etten voinut kahteen ekaan päivään hoitaa vauvaa ollenkaan, liikkua kuin vessaan tai tehdä mitään muutakaan. Kahdeksi jälkimmäiseksi yöksi saimme perhehuoneen, ja pystyin miehen ac´vustuksella hoitaa vauvaa edes vähän.

vaan ihan muu, nimittäin imukupin kanssa puljaus, jota kesti 40 min. Mahastakin painettiin. En muista supistuksista oikein mitään, tosin epiduraalihan mulla oli. Se kyllä vaikeutti ponnistamista.

Ponnistusvaihe 2 h.

joo, no ole onnellinen että sait ton puudutteen. jos oisit 2h joutunu niitä kipuja kestämään, niin oisit tod näk jossain hullujen huoneella. mulla muuten otettiin kans imukupilla ja ei se imukupin laitto ollu mitän sen rinnalla, mitä ne synnytyskivut oli

kovin kivuliaat supistukset. Sen sijaan mulla oli iso vauva väärässä tarjonnassa. Älä pliis sano, että imukuppi ei satu, mulla lähti se kolme kertaa irti ja jouduttiin leikkaamaan todella paljon. Teki aivan helvetin kipeää, vuosin paljon verta ja olin sen imukuppimatinean jälkeen niin huonossa kunnossa, etten voinut kahteen ekaan päivään hoitaa vauvaa ollenkaan, liikkua kuin vessaan tai tehdä mitään muutakaan. Kahdeksi jälkimmäiseksi yöksi saimme perhehuoneen, ja pystyin miehen ac´vustuksella hoitaa vauvaa edes vähän.

mulle kävi samoin. eli en pystyny liikkuu kahteen päivään synnytyksen jkälkeen, kun hukkasin niin palöjon verta. mutta silti imukupin laittaminen ei sattunut, vaan se avautuminen ja ponnistus

mutta muistan kyllä selvästi että se sattui ihan helvetisti. Ja pieni paniikki kyllä iski kun sanottii ettei tule toista epiduraalii... ja sitten että piti laittaa ilokaasu pois.... ja sitten ei saanut huutaakaan. Oli se aikamoista.



Onneks olkoon vaan jos ei sattunut. Käsittääkseni se kyllä kuuluu asiaan, että ehkä te olettekin jäänyt elämää mullistavasta kokemuksesta paitsi! XD

vaan ihan muu, nimittäin imukupin kanssa puljaus, jota kesti 40 min. Mahastakin painettiin. En muista supistuksista oikein mitään, tosin epiduraalihan mulla oli. Se kyllä vaikeutti ponnistamista.

Ponnistusvaihe 2 h.

joo, no ole onnellinen että sait ton puudutteen. jos oisit 2h joutunu niitä kipuja kestämään, niin oisit tod näk jossain hullujen huoneella. mulla muuten otettiin kans imukupilla ja ei se imukupin laitto ollu mitän sen rinnalla, mitä ne synnytyskivut oli

kovin kivuliaat supistukset. Sen sijaan mulla oli iso vauva väärässä tarjonnassa. Älä pliis sano, että imukuppi ei satu, mulla lähti se kolme kertaa irti ja jouduttiin leikkaamaan todella paljon. Teki aivan helvetin kipeää, vuosin paljon verta ja olin sen imukuppimatinean jälkeen niin huonossa kunnossa, etten voinut kahteen ekaan päivään hoitaa vauvaa ollenkaan, liikkua kuin vessaan tai tehdä mitään muutakaan. Kahdeksi jälkimmäiseksi yöksi saimme perhehuoneen, ja pystyin miehen ac´vustuksella hoitaa vauvaa edes vähän.

mulle kävi samoin. eli en pystyny liikkuu kahteen päivään synnytyksen jkälkeen, kun hukkasin niin palöjon verta. mutta silti imukupin laittaminen ei sattunut, vaan se avautuminen ja ponnistus

Luulin että kuolen, ja että vauva kuolee. Sitä imukuppia tehtiin 40 min. ja se tosiaan lähti useamman kerran irti. Vauvan pää oli aivan kuin skalpeerattu.

Avautumisvaihe oli ihana piknikki ponnistusvaiheeseen verrattuna.

että ainakin epiduraali ja spinaali vaikeuttavat supistusten tuntemista ja siis ponnistaminen on tehottomampaa ja vaikeampaa sekä pitkittyy. Itselläni laitettiin spinaali ja jouduin odottamaan yli tunnin puudutteen tehon laimentumista, että pääsin ponnistamaan. Supistukset siis sattuivat kyllä puudutteesta huolimatta, mutten silti saanut ponnistettua ennen kuin vaikutus oli ohi. Kyllä se sattui se ponnistaminen ja meinasin jo puolessa tunnissa luopua toivosta.

mutta muistan kyllä selvästi että se sattui ihan helvetisti. Ja pieni paniikki kyllä iski kun sanottii ettei tule toista epiduraalii... ja sitten että piti laittaa ilokaasu pois.... ja sitten ei saanut huutaakaan. Oli se aikamoista.

Onneks olkoon vaan jos ei sattunut. Käsittääkseni se kyllä kuuluu asiaan, että ehkä te olettekin jäänyt elämää mullistavasta kokemuksesta paitsi! XD

sama täällä. multakin vietiin ilokaasu pois, oisin halunnu pitää sen! siis rukoilin sitäö melkeen, mut kätilö ei antanu

Sattui todellakin ihan helkkaristi, enkä ole kokenut minkäänlaista helpotuksen tunnetta kummassakaan synnytyksessä. Ihan kauhea tunne kun se vauvan pää on alapään kohdalla mutta ei vielä ulkona.

enkä ole kokenut minkäänlaista helpotuksen tunnetta

siis ponnistaessa

mutta eri tavalla kuin avautumiset supistuksineen. Ponnistusvaiheessa tiesi kuitenkin jo esikoista synnyttäessä, että kohta se on siinä. Mä oon kyllä varmaan vähän hörhö kun musta ne supistuskivut on olleet aika mahtavia kokemuksia "ei hitsi, kohta mennään ja lujaa, ja kohta täällä on joku ihan uus ihminen"-fiiliksellä.

että ekassa synnytyksessä kätilö ja lekuri meinasivat tikahtua naurusta erään jutun takia...



Mulla kesti ponnistusvaihe 1h 15min, ja tuossa lopussa oli imukuppi kahdessa ponnistuksessa sitten apuna. Lekuri tsemppasi siinä lopussa, että "vauvan pää on puoliksi jo ulkona, ponnista nyt loput samalla", niin minä vastasin, että "Enkä ponnista, kun mä huilaan nyt. Ponnistan sit seuraavassa supistuksessa."



Ei kuulemma kukaan ole IKINÄ halunnut huilia siinä vaiheessa, kun pää on puoliksi ulkona...

kärsin kyllä kamalasta avautumisvaiheesta, kun vauva oli niiiiiin alhaalla, että melkein väkisin tuli ulos ja mä itkin, kun en saanut ponnistaa ja tarve oli järkyttävän suuri... sitten kun lupa tuli niin olin todella helpottunut ja pinnistin vauvan saman tien ulos



kätilö sanoi, että joillakin vauva tulee todella alas heti ja silloin se on tällaista ja tämä sama siis mulla 2x