Lue keskustelun säännöt.
Kun äiti ei enää osaa nukkua? Kroonisesta unettomuudesta kärsivät
19.10.2011 |
mitä tehdä? Olen ollut vuosia huono nukkuja, ennen lapsia minulla ei ollut unensaantivaikeuksia. Kahden lapsen jälkeen tilanne oli vielä "normaali" eli minulle jäi yöllä heräily päälle, kun totuin jatkuviin herätyksiin. KOlmannen lapsen jälkeen tämän ollessa vuoden iässä, tilanne oli jo paha. En saanut iltaisin unta ja välillä valvoin kokonaisia öitä. Siis olin nukkumatta minuuttiakaan. En edes ollut lähellä unitilaa, vaan menin ylikierroksille ja minulle iski paniikki (tuli konkreettisesti tuskan hiki), etten oikeasti ehdi nukkua. Nyt neljännen kohdalla ensimmäiset puoli vuotta meni hyvin ja vauva nukkui kuin unelma. Liikkumisen myötä alkoivat heräilyt ja muutama viikko sitten kuvaan tuli yöllä valvominen. Vauva siis valveutuu täysin ja repii hiuksista ja naamasta, kun häneen ei reagoida. Omassa sängyssä huutaa. Tämän seuraksena unettomuus on ottanut vallan. En saa illalla unta ilman nukahtamislääkettä, en myöskään saa unta sen jälkeen kun vauva valveutuu eli yöuneni jäävät pariin kolmeen tuntiin. En haluaisi olla myöskään noiden lääkkeiden varassa. Päivällä ei ole yleensä mahdollisuutta nukkua, mutta jos sellainen minulle järjestetään, en missään nimessä saa unta. En ikinä saa unta tilanteessa jossa sanotaan että "menehän nyt nukkumaan". Jos soitan neuvolaan, saanko mitään apua vai mitä tässä pitäisi tehdä?
Kommentit (23)
Kuten totesin niin ongelmat alkoivat vasta kun kolmas oli vuoden. Sen jälkeen harkitsin vielä parin vuotta juuri tämänkin asian takia. Ajattelin että kuitenkin yli päästään, kuten kolmannenkin kohdalla. Olin siis päässyt unettomuudesta yli ennenkuin neljäs sai tulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä oikeastaan voi ymmärtää mikä on ongelma, jos minulle järjestää aikaa nukkua (mene nukkumaan kun vauvakin, nuku päivällä jne.) Mies käy kuitenkin töissä enkä usko että hänkään jaksaisi mennä sinne jos valvoo yöllä pari-kolme tuntia. Nythän on myös se ongelma että vauva tosiaan VALVOO yöllä, ei ainoastaan herätä.
No, tuttua tuo on minullekin. Nukun todella huonosti ja kevyesti aina. Erittäin lyhyitä öitä pätkissä. Eikä auta se, että ulkoilisi ja "joisi kuumaa sipulimaitoa".
Olen vain alistunut siihen. Nukun sitten kun uni voittaa kehon. Ajoittain pyydän unilääkekuurin, että saan olla koomassa pari viikkoa.
Vältä ainakin alkoholia, se huonontaa unen laatua vielä yli viikon edellisestä juhlimiskerrasta. Pyydä lääkkeeksi melatoniinia (Circadin 2mg depo). Se korvaa hyvin pimeähormonin puutetta ja tehoaa pitemmän käytön jälkeen paremmin.
MInulla auttaa myös lämmin jyvätyyny, joskus vatsan päällä, joskus nilkkojen.
MInulla onni on kyky nukkua päivällä, eli saan paikattua puuttuvia yöunia.
On vain hyväksyttävä se, että nukun yöllä 4-5h ja päivällä ehkä 1h lisää. Olen elänyt näin jo vuosikausia.
Mukava kuulla että on muitakin, vaikka en tätä vaivaa kenellekään toivo. Minuakin kyllästyttää hyvää tarkoittavat "kunnon lenkin jälkeen uni kyllä tulee" -kommentit. Harrastan aktiiviliikuntaa, sillä ei ole mitään merkitystä. Tai on, mitä myöhemmin liikun, sitä varmemmin en saa unta. Alkoholia en ole käyttänyt pariin vuoteen (raskaus ja imetys)
Eikä oikeastaan voi ymmärtää mikä on ongelma, jos minulle järjestää aikaa nukkua (mene nukkumaan kun vauvakin, nuku päivällä jne.) Mies käy kuitenkin töissä enkä usko että hänkään jaksaisi mennä sinne jos valvoo yöllä pari-kolme tuntia. Nythän on myös se ongelma että vauva tosiaan VALVOO yöllä, ei ainoastaan herätä.
Meille tuli vauva, joka ei ollutkaan perusterve. Miehellä oli vain normaali isyysvapaa ja sen jälkeen oli vain pakko selvitä. Vauva nukkui max 30 min kerrallaan, valvoi öisin tuntitolkulla. Ei siinä yksi ihminen olisi pärjännyt, kyllä me molemmat valvottiin vuoronperään. Ihminen selviää, jos saa välillä nukkua edes hetken ja paremmin sitä nukkuu, kun tietää että se toinen ihminen tuolla kyllä huolehtii tänä yönä. Tarvitseeko sinun mennä rikki, kun teitä kuitenkin olisi kaksi jakamassa taakkaa? Eihän miehen tarvitse joka yö valvoa, sovitte vaikka että mitkä yöt ottaa hommakseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ihminen selviää, jos saa välillä nukkua edes hetken ja paremmin sitä nukkuu, kun tietää että se toinen ihminen tuolla kyllä huolehtii tänä yönä. Tarvitseeko sinun mennä rikki, kun teitä kuitenkin olisi kaksi jakamassa taakkaa? Eihän miehen tarvitse joka yö valvoa, sovitte vaikka että mitkä yöt ottaa hommakseen. "
Vaikka veikkaan että kohta joku tulee tähän ketjuun sanomaan että tottakai äiti valvoo kun on kotona.
ap
Itselläni kausittain uniongelmia, joko uni ei tule silmään ollenkaan ja valvon koko yön, tai sitten nukun hyvin kevyttä unta ja herään useamman kerran yöllä. Oma kokemukseni on että mitkään perinteiset konstit eivät ole auttaneet. Olen joskus jopa kokeillut että olen ollut kuukausia ilman kofeiinia (ei teetä, kahvia cokista) tai alkoholia, ei mitään vaikutusta. Samoin olen kokeillut melatoniinit, vaihtanut paksut verhot makkariin, hankkinut korkealaatuisen patjan sänkyyn, säätänyt huoneen lämpötilan viileäksi, syönyt maitotuotteita ennen nukkumaanmenoa. Tulos - ei mitään eroa. Ainoa josta olen saanut hieman apua on meditaatio, se että yritän olla ajattelmatta mitään ennen sänkyynmenoa. Jos mieli on levoton niin uni ei tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja lisäksi viikonloppuisin, koska hän on se, joka nukahtaa helposti. Viikonloppuisin siis saa valvoa koko yön ja sinä vain yrität nukkua, miten parhaiten taidat korvatulppien, unilääkkeiden ja muiden konstien avulla.
MIes nukkuu sitten aamulla/alkuillasta univelat pois viikonloppuisin. Kun saat rytmin päälle, alat nukahtaa helpommin (kun aivosi hyväksyvät sen, että saat viikonloppuisin nukkua) ja näin voit hiljalleen ottaa mieheltä sitä taakkaa pois viikonloppuisinkin (pidemmän päälle miehelle jää vääränlainen unirytmi päälle, jos ei yhtenäkään viikonloppuna saa nukkua putkeen.
Onko muuta tukiverkkoa? Voisiko isovanhemmista tai muista sukulaisista/ystävistä tulla joku teille aluksi valvomaan esim. viikonlopun alkuiltaa vauvan kanssa tai hoitamaan eka heräily, niin miehen ei tarvitsisi kertarysäyksellä muuttaa rytmiään.
Sinä joka tapauksessa tarvitset nyt kunnollisen unirytmin, jota et saa, jos pystyt viikossa nukkumaan vain yhden tai kaksi yötä kunnolla.
sinulle! Olen itsekin todella huono nukkuja, ja huomaan että iän myötä tämä vaan pahenee. Äitini on myös ollut aina huono nukkuja, ja muistan kun nuorena häntä pilkattiin tästä, luultiin että esittää vaan...
Mitä enemmän stressaat nukkumista ja asiaa mietit, sitä varmemmin se ei tule onnistumaan.
Voit kokeilla nukahduslääkkeitä, kuten kerroit jo tehneesi, mutta varoen, niihin jää koukkuun.
Yksi mikä mua auttaa on liikunta. Mutta ei siis liian myöhään illalla!
Myös meditointi rauhoittaa, ja autttaa nukkumaan.
Minun on vaan hyväksyttävä se tosiasia että tulen aina olemaan huono nukkuja :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ikinä, en edes maistanut. En juo myöskään teetä tai cocacolaa, vain vettä ja piimää. Alkohololia en käytä, enkä tupakoi. Mitkään perinteiset konstit eivät siis auta. Pakko kai vaan ottaa järeämmät konstit apuun. Kiitos kovasti asiallisista neuvoista, olen kiitollinen etten ole saanut tämän enempää v***tuilua tyyliin että olisiko kannattanut jättää lapset tekemättä.
ap
valitettavasti (tai omasta näkökulmasta onneksi), mutta jos vauvan uniongelmat ovat oman unettomuutesi syy, niin olisiko teillä unikoulun paikka? Jos/kun vauva nukkuisi yönsä paremmin, pystyisit sinäkin paremmin rentoutumaan ja yöunet paranisivat?
Olen samaa mieltä, että miehen tulisi auttaa, mutta pidemmän päälle siinä kärsii parisuhdekin, kun kumpikin on kroonisessa univajeessa.
Neuvolasta varmasti saat apua unkouluasiassa, vaikka sitten lähetteen sairaalan unikouluun, jos sen kotioloissa toteuttaminen ei onnistu.
Ja tuosta jonkun mainitsemasta melatoniinista olen minäkin kuullut hyvää (vuorotyötä tekeviltä ja univaikeuksista kärsiviltä ystäviltä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Onko muuta tukiverkkoa? Voisiko isovanhemmista tai muista sukulaisista/ystävistä tulla joku teille aluksi valvomaan esim. viikonlopun alkuiltaa vauvan kanssa tai hoitamaan eka heräily, niin miehen ei tarvitsisi kertarysäyksellä muuttaa rytmiään.
"
On minun ja mieheni vanhemmat käytössä. En vain ole halunnut rasittaa tällä ongelmalla muita. Meni pitkään (kun vaikeudet todella alkoivat kolmannen kohdalla) että kerroin edes miehelleni. Otin unilääkkeet salaa, koska en halunnut tehdä asiasta numeroa. Ajattelen lähinnä niin että tämä on minun ongelmani. Pelkään kuitenkin että sairastun psyykkisesti jos ongelmaa ei saada edes osittain kuriin kun päivällä on kuitenkin pakko jaksaa.
melatoniinia. Totta kyllä, ettei se kaikilla toimi, ja mikään pika-apu se ei ole, hyödyn huomaa (jos huomaa) noin kuukauden käytön jälkeen. Mulla se ainakin auttoi. Ei se ota jos ei annakaan. Voimia ja jaksamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni kausittain uniongelmia, joko uni ei tule silmään ollenkaan ja valvon koko yön, tai sitten nukun hyvin kevyttä unta ja herään useamman kerran yöllä. Oma kokemukseni on että mitkään perinteiset konstit eivät ole auttaneet. Olen joskus jopa kokeillut että olen ollut kuukausia ilman kofeiinia (ei teetä, kahvia cokista) tai alkoholia, ei mitään vaikutusta unen laatuun. Samoin olen kokeillut melatoniinit, vaihtanut paksut verhot makkariin, hankkinut korkealaatuisen patjan sänkyyn, säätänyt huoneen lämpötilan viileäksi, syönyt maitotuotteita ennen nukkumaanmenoa. Tulos - ei auta. Ainoa josta olen saanut hieman apua on meditaatio, se että yritän olla ajattelematta yhtikäs mitään ennen sänkyynmenoa. Jos mieli on levoton niin uni ei tule.
samasta vaivasta. Ensimmäinen lapsi oli ns normaali nukkuja vauvana - vain se 3kk koliikki rassasi, muuten nukkui kivasti 3-4h pätkiä ja puolesta vuodesta eteenpäin koko yön.
Pikkukakkonen taas, no - valvotti 3v saakka. Heräsi vartin välein vatsavaivoihin 1kk ikäisestä. Tuo teki sen etten enää lopulta ehtinyt lainkaan nukahtamaan noiden heräämisten välillä vaan saatoin valvoa 2 vuorokautta putkeen ja sen jälkeen nukuin ehkä tunnin kaksi. Olin ihan henkihieverissä, yritin vielä imettää lasta 8kk saakka. Jos olisin ollut fiksu olisin laittanut lapsen heti alusta pullolle ja isä auttamaan! Päivisin ei koskaan ollut aikaa levätä.
Nyt nuorinkin lapsista on jo 10, edelleen max yhtäjaksoinen unimäärä per yö on minulle 2-4h, aamuyöllä n 30 min pätkiä, valvon myös 1-2h lähes joka yö. Toki tuo vaikuttaa terveyteen ja vireystilaan kun aina olen kuitenkin ollut työelämässä ja sen ohessa yrittänyt selvitä myös kodinhoidosta. Ilman nykyistä ihanaa miestäni ja auttavaisia isompia lapsiani en olisi selvinnyt.
Vuosi sitten työpaikkani järjesti "unikoulun" meille ongelma-aikuisille. Meitä oli ryhmässä n 12 henkeä ja hillittömän hauskaa kun vertailimme yökäyttäytymistä. Mukana oli narkoleptikko, iltakukkuja, pätkijät ja muut kummajaiset:) Mutta vertaistuki oli aivan mieletöntä ja moni meistä saikin apua. Tärkein tieto minulle oli että normaalistikin nukkuva heräilee yöllä mutta ei vaan koe sitä ongelmana kuten me kukkujat.
Tuon jälkeen olen suurimman osan öistä saanut nukuttua esim ensin tuon 3-4h ja vielä aamuyöllä 2-3h yhtäjaksoisesti mikä on jo huomattava parannus entiseen:) Toki tulee öitä (on työstressiä, vaihdevuosioireita tms) jolloin yhtäjaksoista unta on tunti pari mutta onneksi harvemmin! Yhtään täyttä nukuttua yötä ei siis ole ollut 30 vuoteen, ne ihanat mehukkaasta unesta heräämisen tunteetkin aamuisin on vain haavetta - päänsärkyä sen sijaan aina!
Uskon että joskus vielä saan nukuttua kokonaisen yön yhtäjaksoisesti, se on haaveeni...
Hei!
Viestini ei saavuta enää 2011 keskustelijoita mutta ehkä joku tulevaisuudessa saa tästä vinkin.
Minä kärsin ankarasta unettomuudesta ekan raskausajan loppupuolesta alkaen imetyksen loppuun saakka, ja taas tokan raskauden ensimetreistä alkaen. Vaikka lopetin imetyksen niin oma uni ei parantunut. Heräsin vuosikausia klo 03 - 04 aikaan enkä saanut enää unta. JOskus olisi uni tullut klo 07 aikaan, mutta silloin muu perhe jo heräili.
Kokeilin kaikenlaista akupunktiosta alkaen, melatoniinit, kaikenlaiset unilääkkeet - valtaosa unilääkkeistä vain on sellaisia, että ne auttavat ALKUILLAN nukahtamiseen eikä siihen että ihminen pysyisi unessa tai saisi uudelleen unenpäästä kiinni yöllä.
Kävin sekä terveysasemalla (lukuisia kertoja) että yksityisellä uniasiantuntijalla. Uniasiantuntija määräsi lääkettä joka kyllä piti unessa mutta aiheutti minulle tosi paljon muistikatkoksia ja teki minusta (miehen sanoin) zombien. Ja lääkettä oli otettava koko ajan enemmän ja enemmän, jotta uni yöllä tuli. Ihan kourallinen. Tajusin ettei tämä ole hyvä juttu.
Siinä välissä kipuilin, jouduin sairaslomalle, hyvä etten saanut kenkää töistä... Yritin akupunktiota ja meditaatiota. Urheilin tosi paljon. Mikään ei auttanut!
Kevättalvella olin uniongelmiin perhentyneen gynekologin vastaanotolla (maksoin itseni kipeäksi) joka on julkisuudessa puhunut paljon vaihdevuosiajan uniongelmista. Ajattelin että olen kenties jossain esimenopaussissa kun joskus yöllä hikoiluttaakin. Mutta hänpä ei aloittanut hormonilääkitystä vaan veti esiin ässän, lääkkeen jota KUKAAN ei ollut maininnut aiemmin: KETIPINOR. Se on pelottavalta kuulostava sillä sitä käytetään skitsofrenian hoitoon. Neljäsosalla tavallista annostusta se kuitenkin toimii unilääkkeenä - sellaisena, että jos herää yöllä, saa vähän ajan kuluttua uudelleen unenpäästä kiinni. Ja se ei jätä oloa lainkaan tokkuraiseksi aamulla, toisin kuin kaikki kokeilemani nukahtamislääkkeet! Suosittelen! Tämä gynekologi oli perehtynyt alan tutkimukseen ja totesi, että pienellä annostuksella se on vaaraton lääke. Lääkkeet tietenkin ovat aina riski, mutta otan tämän riskin sillä nukutut yöt vähentävät riskiäni joutua liikenneonnettomuuteen tai unohtaa hellan täysille, ilman kattilaa tms, kun jätän lapseni sisään yksin (näin kerran kävi, kun unettomuus oli syvää).
Joten suosittelen lämpimästi, näin yhden ihmisen kokemuksella!
Ketipinoria en suosittelisi kyllä pahimmalle Vihamiehellenikään.
Ketipinor on kamala lääke. Sanon siis itse sitä käyttäneenä. Uniongelmiin käytin sitä paljon. Kaikilla annostuksilla olo oli tokkurainen ja hermostunut aina heräämisen jälkeen.
Tuttu juttu ap.
Meillä pikkukakkonen valvotti vatsakivuissa kaikki yöt - heräsi 3-7x, huusi kunnes sai tilkan ruokaa ja hiljeni vartiksi vain aloittaakseen huudon uudelleen. Hirveä kierre, koliikki ja jokin ruuan imeytymishäiriö ilmeisesti.
3 vuotiaana nukkui 1. täyden yön.
Tuosta on kohta 34 vuotta enkä minä ole nukkunut yhtään täyttä yötä sen jälkeen! Yleensä nukahdan aika ok, nukun 2-4h, sen jälkeen valvon 1-2h ja nukahdan juuri ennen kellon soimista 1-2 tunniksi. Yleensä klo 5 on jo niin hirveä päänsärky että on pakko nousta ylös.
Jatkuva huono yöuni aiheutti lopulta uniapnean jota sitäkään ei saatu helpotettua ennen kuin vuosi sitten. Nyt en enää valvo yöllä tuota 1-2 tuntia mutta heräilen edelleenkin vähintään 3-4x. Unettomuus on vuosien mittaan aiheuttanut myös kipusairauksia yms joten terveys on mennyt jo lopullisesti.
Koittakaa saada apua ajoissa!!
Mullakaan ei ennen lapsia ollut mitään ongelmaa nukkumisen kanssa ja lasten myötä tulleet jatkuvat yöheräilyt / -valvomiset tosiaan pilasivat nukkumisen niin että valvon vaikka lapset nukkuisivat.
Meillä kokeiltiin yhtä sun toista, en nyt jaksa luetella kaikkea, mutta se mikä lopulta toimi oli se että mies otti vastuun yöheräilyistä. Hiljalleen opin sitten olemaan heräämättä (kunnolla, toki havahduin) kun lapset huutelivat yöllä. Oli helpompaa nukahtaa kun ei joutunut olemaan se joka kongreettisesti nousee ja käy hoitamassa lasta. Mies sen sijaan nukahtaa saman tien kun kaatuu taas sänkyyn, eikä toisaalta heräile ihan turhiin pikkuääniin mitä meidän ääneekkäästi nukkuvat lapset harrastavat.