Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kun ei luota omaa isäänsä lasten kanssa.
18.10.2011 |
Minulla ei ole huonoja muistoja lapsuudesta isääni liittyen. Tai tottakai on joitakin, mutta ne ovat lähinnä jotain turhasta hermostumisia tms.
Rakastan isääni, isää on mukava nähdä ja minulla on ihan luonteva olo hänen seurassaan.
Mutta. En esimerkiksi pidä ajatuksesta, että hän nukkuu lasteni vieressä kun käymme heillä. Lapset pitävät papasta kyllä. Kenenkään muun ihmisen, miehen tai naisen kanssa minulla ei ole tällaista outoa tunnetta, ikäänkuin epäilystä jostain mitä en osaa ihan määritellä. Olen miettinyt niiiin paljon, onko jotain mitä minun pitäisi muistaa, mutta ei, en saa sellaista mieleeni.
Tämä tunne vaivaa minua. En ikinä haluaisi asettaa lapsiani minkäänlaiseen vaaraan. Toisaalta en missään nimessä haluaisi pilata lasteni ja isäni suhdetta tällaisilla ajatuksilla. Kenellekään en ole niitä tosin ikinä kertonut.
Mitä tämä voi olla??
Kerran nuorena näin hyvin voimakasta painajaista, jossa jouduin isäni hyväksikäyttämäksi. Onko mahdollista, että tuo uni on jotenkin jäänyt elämään alitajuntaani?
Kommentit (6)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itsekin ajattelen, että vilkas mielikuvitukseni ja herkkä luontoni keksivät jotain mystistä. Toisaalta, kun se tunne on, se on.
Minulla lapset pieniä koululaisia ja haluavat nukkua papan kanssa... Ja toisinpäin. Mitä siihen sanoo?
ap
kertonut lapsille muutoin, että uimahousualueelle ei saa koskea kukaan muu kuin he itse ja jos joku edes yrittää niin pitää heti kertoa äidille?
mulla on vähän samoja tunteita. Mulla oli teini-iässä semmoinen terapeutti, joka vihjaili siihen suuntaan, että isäni olisi käyttänyt mua hyväkseen. Sen jälkeen suhteeni isääni on ollut huomattavasti epäluontevampi. Että kiitos vaan sille terapeutille. Hänellä siis oli itsellään ilmeisesti aika huomattaviakin mt-ongelmia. TÄmä on selvinnyt mulle jälkeenpäin.
ihan pienenä jo. Selväksi on tehty ettei kenelläkään ole asiaa koskea sinne,vaikka mitä väittäisi.
Sitäkin mietin, että olen lapsena joutunut kuulemaan vanhempieni seksiä useasti (eivät kai tajunneet). Koin sen tosi epämiellyttäväksi. Voisiko epämiellyttävä tunne tulla siitä?
ap
Alue: Aihe vapaa
Ehkä ei kannata käyttää voimavaroja asian miettimiseen, kun se ei siitä miksikään muutu- ellet sitten muista jotain. Itselläni noita ajatuksia on ollut myös, johtuen ihan vain liian nuorena lukemistani alibeista ja nykyposteista ja niistä tulleista peloista. Tiedän, että minulle ei ole oikeasti tehty mitään.
Itse en silti myöskään anna lapseni nukkua isäni vieressä- ihan vain siksi, että hän nukkuu niin sikeästi että ei huomaisi, jos lapsi jäisi alle. Ja käy myös aika harvoin suihkussa, siinä toinen syy.
Isäni on minulle rakas mutta en myöskään luota häneen yhtään lapsenvahtina sillä hän unohtuu helposti omiin puuhinnsa, vaikka ei itse sitä tiedostakaan.
Minusta nuo asiat eivät pilaa suhdetta.