Ärsyttää, kun ihmiset taivastelevat lapseni pituutta!!

on tapana kommentoida toisen lapsia jotenkin. Kommentoinnin kohteeksi valitaan semmoinen positiivinen tai neutraali ominaisuus, joka tulee ensimmäiseksi mieleen. Tää menee nyt vähän ohi aiheen, mutta mun vauvalla oli päässä aivan järkyttävän kauhea imukuppijälki. Aina kun osastolla kommentoin henkilökunnalle jotenkin tuota märstiä, melkein jokainen sanoi aina siihen päälle, miten poikkeuksellisen vaalea tukka vauvallani on. He eivät siis halunneet kiinnittää huomiota siihen negatiiviseen asiaan, vaan nimenomaan positiiviseen.



Totta kai se samasta asiasta jauhaminen voi kyllästyttää sitä henkilöä, joka aina kuulee ne samat kommentit. Mutta elämä on.

Itse olen lyhyt ja lapseni ovat olleet pienenä lyhyitä. Voi sitä vertailujen ja taivastelujen määrää, kun ovat niin pieniä :). Kummasti nämä taivastelijat ovat sitten menneet hiljaisiksi, kun lapseni ovatkin ottaneet spurtin ja menneet ohi.



Tuo taivastelu johtuu siitä, että pienet lapset pienet murheet, isot lapset isto murheet. Ei ole muuta miettimistä siis. Tsemppiä ap :)

Tyttö on ollut vielä melkeinpä 1v. asti suht pulleroinen, mutta nyt voisin melkeinpä sanoa, että on hoikka. Varmaan tuo liikkumaan lähteminen tehnyt sen. Ja nyt kun sanoit, ja asiaa mietin, niin tyttö esim. istuu "aina" selkä todella suorassa ja kaulakin löytyy :D ehkä siis sitten näyttää pitkältä.

Mutta siis ylipäätään jutun pointti oli se, että MIKSI sitä pitää taivastella?! Moni on kirjoittanut, että "tyttösihän on ihan normaalipituinen", joo, niin varmasti on, ja sillä ei minulle ole mitään väliä, onko pitkä vai pätkä, mutta tuo taivastelu raivostuttaa...

ap

vaikkakin ei tuo pituus minusta mitenkään poikkeava ole, miksiköhän sitä kummastellaan. Ehkä teidän pikkuisella on hyvä ryhti ja "pitkä kaula", se tekee usein lapsesta pitemmän näköisen kuin onkaan, koska yleensä lapsilla ei ole kaulaa nimeksikään. Toivottavasti tuo taivastelu kuitenkin loppuu pikkuhiljaa, olen itse ollut pitkä lapsesta asti ja siinä vaiheessa, kun aloin asian tajuta, eli että "kaikki" aina puuttuivat siihen, kuinka pitkä olen, aloin vähitellen ajattelemaan, että se on jotenkin noloa ja epänormaalia. Teini-iässä yritin kaikin tavoin näyttää lyhyemmältä, muistan, että luokkakuvissakin oikein yritin painua kasaan. Ja voin sanoa, että asia on vaivannut minua myös aikuisiällä, kaikki ne taivastelut ovat kaikuneet korvissa, vaikka itsetuntoni on kuitenkin ollut aina hyvä. Enkä edes ole mikään ylipitkä, vain 173 cm, mutta kasvoin tähän mittaani jo seiskaluokkaan mennessä. Mua ärsyttää, että meidän poikaa kaikki taivastelevat, kuinka painava hän on, vaikka on ihan sopusuhtainen 2-vuotias. Tiedän kyllä, että ihmiset pitävät sitä kehuna, kuinka hienosti hän on kerännyt painoa, koska hän on syntynyt pienempänä kuin maitopurkki, mutta eihän hän sitä itse tajua ja pelkään, että alkaa kohta hävetä kokoaan, vaikka on juuri sopiva.