Mitä ajattelet minusta, kouluttamattomasta viiden lapsen äidistä?

Kyllä ihmisen kannattaa kouluttautua ja hankkia jonkinlaine n ammatti, koska ikinä ei voi tietää, mitä elämässä tapahtuu. Yhtäkkiä sitä voikin olla yksin vastuussa perheen elatuksesta.



Toisaalta, olen vielä nuori ja ehdit olla työelämässä mukana tod. näk liki 40 vuotta. Ja koulun penkille olet suunnitellut meneväsi. Hyvä niin.



Kaikkea hyvää elämääsi.

Itse en ajattele sinusta mitään. Mutta itsestäni kyllä. Pidän itseäni vähän luuserina, ikää 31-v. Aloitin juuri opiskelemaan yliopistossa, minulla on yksi lapsi, eikä lukion jälkeen mitään tutkintoa.



Olen kierrellyt maailmaa, ollut töissä, aloitin toista koulutusta, mutta keskeytin sen, menin takaisin töihin.. Tuntuu välillä tosi surkealta. vaikka miten yrittäisin "kestää" tämän, niin luuseriolo on.

ja siitäkin se negatiivinen puoli, pahoittelen.



Toivottavasti tulevaisuus sujuu jatkossakin hyvin.

Olen pahoillani, mutta tuon enempää en vaivaa sinulla päätäni.

viisi lasta! Itse en enää edes ehdi tehdä noin montaa lasta iän puolesta, vaikka haluaisinkin. Sulla on ainakin elämänmakuinen elämä. :)

koska noin vähillä tiedoilla on mahdotonta muodostaa mielipidettä. Ei ihmistä voi arvottaa kuolutuksen tai lapsiluvun perusteella. Ei jokaisen tarvitse noudattaa kuviota "lukio - koulutus - työpaikka - avo/avioliitto - lapset".



Tärkeintä on sydämen sivistys.

Ja mukava sellainen.

Tutkinto, naimisiin, lapsia vasta sitten. Mutta näin nelikymppisenä ajattelen, että mainiosti voisi tehdä lapset ensin tai opiskelujen ohessa. Sinä ehdit olemaan vielä hyvin työelämässä, olet vielä nuori. Toivottavasti työnhakutilanteessa lapsiluku ei vain olisi esteenä. Tosin on niitäkin työnantajia, jotka ymmärtävät edut mitkä suurperheen äiti omaa.

Itselläni ei ole ammattitutkintoa ja lapsiakin on "vain" kaksi, mutta silti olen ollut työelämässä yli 10 vuotta.

Halusimme ison perheen, mutta kolmannen jälkeen ei ole kuuteen vuoteen tullut seuraavaa.



Aloitin opiskelut uudestaan ja valmistun ensi keväänä. Olin 8v kotiäitinä.

Musta toisen vanhemman pitää pystyä elättämään katraansa jos toinen kuolee tai eroaa. Niin, että on mahdollisuus myös tarjota elämyksiä, ei vain näkkileipää.



Mua pelottaisi.



nimim. koulutettu yh

edes kauheasti ajattelisin, koska ihmisistä saamani vaikutelmat syntyvät ainakin ensinalkuun aivan muunlaisista jutuista.



Mutta jos nyt ihan vaan tuota kertomaasi kommentoisin, niin aika hankalaa voi olla tuossa iässä enää saada uraa alkuun. Typeräähän se ON, mutta kun useimmat muut tulevat ammattiin kuin ammattiin parikymppisinä ja perheettöminä, voi reilu 30+ ikäisen VIIDEN LAPSEN äidin olla vaikeaa saada hyvää työpaikkaa.



Ja nyt en tarkoita, että se olisi oikein ja kohtuullista, mutta se on vaan nykyään työmarkkinoilla vähän tyylinä, että koulutus ja ammatti hommataan nuorena ja kolkyt+ -iässä on jo työkokemusta plakkarissa monta, monta vuotta. TOTTA KAI sinä varmasti olet ahkera ja äitinä tottunut pitämään monta rautaa tulessa yhtä aikaa jne., mutta nyt siis puhun työnantajien vaikutelmista.



Paljon tietysti riippuu alavalinnastakin. Jollain hoiva-alalla on kova työvoimatarve, ja kolmikymppisenä voi oikein hyvin tulla vielä vastavalmistuneena alalle, vanhempanakin.



Lykkyä pyttyyn silti, ja rohkeutta ja energiaa hakea sopiva ala ja työpaikka.

On ihanaa kun olet valinnut lapset. Itse kouluttauduin ensin, mutta töitä on huonosti. Hoidan nyt pieniä lapsiani.



Mikäli saisin nyt valita niin kävisin ekaksi hyvän koulutuksen ja sen jälkeen yrittäisin saada monta lasta 4-5 ja elää ihanaa lapsiperheen elämää, siinä on elämän tarkoitus.



Ennätät vielä opiskella, mutta valitse ala, jolla on työtä jatkossakin eikä sillä hetkellä!

sun kannalta tilanne on varmaan ihan ok. Kolmikymppisenä on toki haaste kouluttautua, mutta kyllähän monet vaihtaa kokonaan uraa tuossa vaiheessa.



Lapsia mä vähän säälin. Mitä sä oot pystynyt niille antamaan, miten tukemaan vanhimpia koulunkäynnissä, kun itsellä ei ole mitään taustaa? Äidin koulutuksella on sentään tutkimusten mukaan huomattava merkitys lasten koulunkäynnille ja ammatinvalinnalle. Kulttuurista puhumattakaan.