Lue keskustelun säännöt.
koetteko muut olevanne heikommilla lapsen kanssa kotona kuin työelämässä
07.11.2005 |
minua arveluttaa suuresti tehdä enää lapsia, koska vauva-aika on tai oli esikoisen kanssa niin epävarmaa: mies käyttäytyi todella kummallisesti, välinpitämättömästi ja ilkeästi, anoppi kuvitteli olevansa osa meidän perhettä ja päättävänsä meidän asioista..
Epävarmaksi sen tekee:
- heikommat tulot eli rahatilanne yhdistettynä pieneen lapseen: on todella hankala erota tai lähteä minnekään jos miehen kanssa menee taas huonosti (minulla ei ole säästöjä, töihin ei luonnollisesti voi mennä heti jne.)
- pienet sosiaaliset ympyrät edesauttavat hulluksi tulemista.. töissä minulla silti on enemmän täysijärkisiä ystäviä, jotka ovat ns. rakentavia palautteessaan (ihan mitä tahansa p:a ei tule päin silmiä)
- minulla ei välttämättä taaskaan riitä voimat miehen ja miehen suvun aisoissa pitämiseen.. tuntuu ettei niillä itsellään ole mitään käsitystä siitä, miten käyttäydytään elleivät ne sitten juuri ole valaistuneet
siis mitä ihmettä? MIksi minä tällaisia edes mietin, onko muita ja miten minä pystyn pitämään itseni koossa, kokoamaan itsetunnon tässä asiassa???
Kommentit (3)
Minusta tuntuu, että töissä osasin kaikki minulle uskotut tehtävät, olin pätevä, ammattitaitoinen, kuuluin joukkoon, ymym.
Nyt esikoisen kanssa kotona, peukalot keskellä kämmentä. En saa hallittua parisuhdetta, en ymmärrä vieläkään vauvan eri itkuja, sosiaaliset piirit on pienentyneet harmittavan pieniksi -varsinkin kun en ole oikein tutustunut muihin mammoihin tällä alueella.
Tuntuu etten osaa enää mitään.
Mutta onneksi välillä tulee niitä ihania hetkiä kun pikku hymy sulattaa äidin orastavan epätoivon. Yritän nauttia lapsesta, vaikka en oikein osaakkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
juurikaan epävarmuutta lapsen kanssa... lapsi oli älyttömän helppo ja säännöllinen. Olin kiinnostunut lapsesta ja luin myös paljon siis enemmänkin tietoa kuin kaikkia suosituksia.. erotin kyllä sen mitä itse teen ja mitä pitäisi tehdä ja luotin omiin valintoihin..
Jotenkin stressasi ja stressaa edelleen se, että miehelle ja anopille kaikki oli niin vaikeaa ja epävarmaa, mitään ei olisi voinut lapsen kanssa tehdä, ettei se mene rikki.. Toisin sanoen kahdestaan meillä oli lapsen kanssa nastaa, mutta miehen ja anopin läsnäollessa ei juuri
No anoppi on jo eliminoitu pois, mutta eihän siitäkään ole takeita..
turha kai näitä asioita on miettiä, menen töihin ja teen " uraa" , olen siis pätevä työssäni ja valitsen kavereita, joiden kanssa on kivaa
haluatteko te muut " lapsia hinnalla millä hyvänsä" tai siis joka tapauksessa lapsia niin paljon, ettei muulla ole juuri väliä...
harmittaa, että edes pitää miettiä tällaisia :(