Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Reissutyö tuhosi parisuhteen. Vertaistukea?
30.06.2011 |
Mies oli reissutyössä sunnuntai-illasta perjantaiöyhön lähes 2 vuotta. Viimeinen puolivuotta oli minulle henkisesti hyvin raskasta. Vetäydyin elämään lasten kanssa omaa elämääni. Mies tuli viikonloppuisin kotiin, mutta minulle olisi ollut käytännössä ihan sama, vaikka olisi jäänyt tulematta.
Nyt työt ovat loppuneet. Kesän mies on kokonaan kotona. Minä en kuitenkaan osaa enää elää parisuhteessa/perheenä tämän vieraaksi muuttuneen ihmisen kanssa.
Mies ei ole varsinaisesti muuttunut mitenkään, minä olen itse sulkenut hänet pois elämästäni ja mielestäni. Tämä on varmastikin ollut oma puolustuskeinoni kestää pitkä yksinäisys. Itse olen ollut lasten kanssa kotiäitinä ja mökkiytynyt maaseudulla yksinäisyyteen.
Tilannetta pahentaa tällä hetkellä se, että rakennamme uutta taloa. Vanhan olemme myyneet ja asumme tilapäisesti uudella paikkakunnalla kerrostalossa. Mies on aamusta iltaan rakennuksella ja minä olen ottanut lapsenpiian ja kokin roolin.
Tuntuu, että omasta elämästäni ei ole mitään jäljellä, ei miestä, ei kotia. Masentaa ja itkettää. Tunnelin päässä ei näy valoa.
Kommentit (36)
Ja lapsetkin syyttää kun äiti otti eron koska ei ei kestänyt isiä kotona. Onko tänä aikana ollut lomaa, ettei mies ole ollut töissä ollenkaan? Entä sinä? Oletko töissä?Jos et niin silloin kannattaa ainakin odottaa siihen että menee töihin. Työ kun vie ajatukset pois kotiasioista eikä sit tule tuijotettua sivuseikkoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosin miehen reissutöitä on kestänyt nyt vasta vuosi. Nopeasti tähän mukauduttiin, viikonloput vaan tuntuvat etukäteen kurjilta. Silloin naljaillaan, kiristellään hampaita ja mies yleensä tilaa seksiä minulta sen kaiken päälle. Ja jos en jaksa tai halua niin mies viettää yönsä vierashuoneessa.
Teen itse täyttä päivää töissä, hoidan lapset ja kodin, ruoat, pyykit ja muut. Viikonloppuna minäkin olen poikki ja toivoisin voivani hengähtää, mutta samalla kertaa kun mies astuu ovesta niin alkaa ainainen nipotus siitä kuinka ei ole tarpeeksi siistiä tai muuten vaan on/ollaan huonolla tuulella.
En tiedä miten tästä pääsee pois, vuodessa vaan on käynyt niin että kommunikaatio on täysin poikki meidän väliltä. Kun miehelle yritän asiasta puhua, niin mies alkaa vänkäämään että mikä ihmeen kommunikaatin jne. Eli ei mennä mitenkään eteenpäin.
Minäkin tiedän, että ero tullee väistämättä tulevaisuudessa. Oikein haaveilen omasta kodista jossa voisin olla rauhassa lasten kanssa. Olen parin viime kuukauden aikana luovuttanut minäkin, tuntuu etten saa asiasta mitään otetta eikä mieskään tunnu haluavan muuta kuin ongelmien lakaisemista mattojen alle.
kertoa miehelleen, että on uupunut ja masentunut, ja saattaa itsensä kuntoon.
Sen jälkeen on parisuhteen remontin aika.
Yritä nähdä miehesi hyvät puolet ja kiitä häntä niistä. Yritä tehdä itsellesi mieluisia asioita. Järjestäkää niin, että sinulla on välillä aivan omaa aikaa.
reissumiehen avokkina tiedän, että oman ajan järjestäminen ei ole se juttu. Kyse on enemmänkin siitä, miten toinen voi vaihtaa "kalliin" perhe-elämäaikansa rahaan ja jättää toisen osapuolen vastuulle kaiken sen, minkä normaalisti kaksi ihmistä hoitaa. Vaikkakin kyse on perheen elättämisestä = rahan hankkiminen, tuo vastuujako hiertää. Esim. minäkin käyn täydessä päivätyössä, joka on matkoineen 10 tuntiä päivä, haen lapset hoidosta, hoidan lapset, lemmikit, talot, pyykit, ruoat... ym. Tosin tasoituksena meillä käy siivooja, kun en sentää robotti ole.
kertoa miehelleen, että on uupunut ja masentunut, ja saattaa itsensä kuntoon. Sen jälkeen on parisuhteen remontin aika. Yritä nähdä miehesi hyvät puolet ja kiitä häntä niistä. Yritä tehdä itsellesi mieluisia asioita. Järjestäkää niin, että sinulla on välillä aivan omaa aikaa.
alttarilla sitä, että tahdotko sekä myötä että VASTOINKÄYMISISSÄ rakastaa sitä puolisoasi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällaisista asioista kyllä normaalisti puhutaan perheen vanhempien kesken. Miksei teillä? Meillä esimerkiksi oli ulkomaankomennuksen molemmin puolin puolen vuoden jakso, jolloin mies oli yksin kohdemaassa ja kävi kotona ehkä 6 viikon välein. Meillä on 3 lasta, koiria, iso talo tontteineen ja minulla haastava työ. Silti me selvisimme siitä miettimällä, keskustelemalla ja järjestelemällä, tekemällä kompromisseja puolin ja toisin.
Onko teillä tilanne sellainen, että olette vain jotenkin ajautuneet tuohon?
on ilmeisesti ollut näin suhteellinen lyhyellä (
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on ilmeisesti ollut näin suhteellinen lyhyellä (
tarkoitus laittaa, että lyhyellä aikavälillä siis alle viisi vuotta. Mut kun tätä jatkuu yli kymmenen vuotta, niin siinä on parisuhdeneuvojatkin kokeiltu. Tilanne ei muutu ennen kuin toinen lähtee.
onko tässä nyt reissuhomma mikään perimmäinen syy asioiden tolaan? Minä ja mun mies tehtiin molemmat vuorotöitä niin, että vain ohimennen nähtiin päivittäin. Tätä kesti monta vuotta, joten esim. loma-ajat jne. olivat aika tuskaa kun se mies oli siinä koko ajan. Ei siitä mikään vieras tullut, mutta jonkinlainen ärsyke kuitenkin. No erohan siitä lopulta tuli.
No nykyistä miesystävää näen myös lähinnä viikonloppuisin eikä haittaa yhtään. Ikävä on eikä mitään vierauden tunnetta voi olla kun ei vielä niin hyvin tunnetakaan. Joten kyse ei voi olla näkemisen määrästä vaan rakkauden tilasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainahan muutokset pelottaa ja muuttaa asioita. Myös reissutyön loppuminen.
Kirjoitit vetäytyneesi itse suhteesta. Koeta nyt tarkoituksella lähentyä.
Ota paperi ja kynä ja kirjoita mihin rakastuit miehessäsi aikanaan. Mitä haluaisit suhteelta. Mitä toivot tulevaisuudelta. Mitä haluaisit muuttaa jne.
Minusta kuulostaa että sinä tosiaan elit omaa elämääsi etkä halua päästää miestäsi "sotkimaan" sinun perhettä, tapoja ja asioita. Haluat päättää yksin asoista. Et kestä toisen erilaisuutta tai toisen tekemiä päätöksiä ?
Aloita joku vanha harrastus uudestaan tai hanki uusi. Ota edes yhtenä iltana muutama tunti ja tee sitä mikä tuntuu hyvältä.
Toivottavasti löydät tavalla tai toisella miehesi uudelleen.
Pistää silmiin ja korviin, että koet miehesi ja lastesi isän kilpailijanasi. Miten ihanaa, että lapset eivät ole vieraantuneet isästään. Ihan oikeasti taidat olla hieman (?) mustasukkainen lapsistasi.
Ja tietenkin myös väsynyt, olethan kantanut arkivastuun lapsista ja kodista pitkään.
Mutta joku sanoi tuossa, että miehesihän on joutunut tekemään reissutyötä yhteisen hyvän eteen.
Ei tämä meidän elämämme ole jatkuvaa hymyä ja perhosia vatsassa - kyllä perhe-elämä ja parisuhde edellyttää myös tahtoa ja hyväntahtoisuutta.
Eikö sinulla olisi niitä antaa tähän elämäntilanteeseenne?
Onko miehesi ilkeä sinulle? Entä lapsille?
Entä miksi alennat itsesi ajatuksissasi "piiaksi ja keittiömatamiksi"? Jonkunhan on syötäväkin ja puhtaus hoidettava rakennusvaiheessa. Vai vaihtaisitko miehesi kanssa? Kantaisit raskaita kuormia, kiipeilisit telineissä ja olisit mitä ihmeellisimmissä asennoissa?
Hei - kaveri näyttää yrittävän suoda teille hyvän elämän. Haluatko sinä torpetoida miehen tavan osoittaa rakkautta perheelleen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä reissutyö pilasi suhteen. Tuntui vaikealta hyvästellä miestä pitkille reissuille, mutta pian alkoikin tuntua entistä vaikeammalta ottaa mies takaisin kotiin. Miehen ajatukset olivat selvästi muualla, ei osannut rauhoittua kotielämään ja me taas koimme että hän tuli sotkemaan omia kuvioitamme täällä. Pian myös selvisi, että miehellä oli muita virityksiä matkalla, ja se olikin sitten viimeinen niitti suhteelle... hyi, kaihdan nykyään samaa "reissutyö"!
Mulla oli pitkä suhde reissutöitä tekevään mieheen. Hän on lasteni isä ja suhde kesti siis reilun 20v, josta yli puolet hän oli reissutöissä. Reissutyöt on semmoinen pesti, että niistä pitäisi puhua puolisoiden kesken ennenkuin kumpikaan ottaa vastaan reissutyötä, koska se vaikuttaa koko perheen elämään. Minä olen aika itsenäinen persoona.... mieheni oli seikkailunhaluinen, joten meillä tuo reissutyö toimi aika hyvin. Kuitenkin ymmärrän sen, että joitakin se rasittaa todella paljon.... Siksi tämmöiset päätökset pitäisi aina tehdä yhdessä ja miettiä miten se vaikuttaa perheeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli pitkä suhde reissutöitä tekevään mieheen. Hän on lasteni isä ja suhde kesti siis reilun 20v, josta yli puolet hän oli reissutöissä. Reissutyöt on semmoinen pesti, että niistä pitäisi puhua puolisoiden kesken ennenkuin kumpikaan ottaa vastaan reissutyötä, koska se vaikuttaa koko perheen elämään. Minä olen aika itsenäinen persoona.... mieheni oli seikkailunhaluinen, joten meillä tuo reissutyö toimi aika hyvin. Kuitenkin ymmärrän sen, että joitakin se rasittaa todella paljon.... Siksi tämmöiset päätökset pitäisi aina tehdä yhdessä ja miettiä miten se vaikuttaa perheeseen.
Miksi vastaat 13v vanhaan ketjuun?
Ja silti taloa piti alkaa rakentamaan, tuo liitto menee karille
Alue: Aihe vapaa
Koko perhe vaan kärsii tästä tilanteesta.
Toista kuukautta mies on nyt ollut kotona. Mutta ongelma vain pahenee päivä päivältä. Kukaan ei oikeastaan yritä saada yhtään mitään toimimaan. Mies odottaa onnellisena parempaa huomista, ja minä kypsyn jatkuvasti enemmän.
Vikaa on varmasti miehessäkin, kun hänkään ei halua tilanteen eteen tehdä mitään. Toisaalta hänellä on asiat hyvin ja hän rakastaa perhettään. Ehkä hän ei vain ymmärrä tilanteen vakavuutta.
Ihan alussa puhuin hänelle siitä, että nyt on haastavaa saada arki taas toimimaan. Sanoin, että tilanteesta varmasti pitäisi keskustella. Se kaikki on kuitenkin jäänyt. Minä en ole viitsinyt asiaan enää palata ja mies työntää päänsä pensaaseen.
Pelkään, että lopulta todella eroamme ja minä saan loppujen lopuksi kaiken syyn asiasta niskaani. Todennäköisesti tulen itsekin syyttämään tilanteesta vain itseäni.