Olitko tietääksesi toivottu lapsi ja toivottua sukupuolta?

äitini on kertonut, että yrittivät lasta pitkään ennen kuin synnyin. Syntymäni ei ollut mikään helppo (synnyin keskosena), joten oletan, että tuossa tilanteessa vanhemmilleni sukupuolella ei ollut mitään merkitystä. Ja minun jälkeeni ovat myös saaneet kaksi poikaa.

Äidillä oli kierukka, joten laste eivät olisi ainakaan siinä tilanteessa halunneet. En kuitenkaan kokenut olevani mitenkään epätoivottu, ja pikkusiskokin syntyi pari vuotta myöhemmin. Toisaalta vanhempani tuskin olisivat menneet naimisiin ilman syntymääni ja erosivatkin myöhemmin, tosin vasta ollessani aikuinen.

Mulla oli parin vuoden ikäinen isosisko, jonka kanssa äiti odotti tyttöä. Äiti oli ihan varma, että tyttö tulee ja ne puhui pikkusiskosta. Olenkin joskus miettinyt, mitä olisi käynyt, jos olisinkin ollut poika...



Itse tulin hieman yllätyksenä raskaaksi, mutta lapsi oli kyllä hyvin toivottu syntyessään. Ennen raskautta olin toivonut tyttöä, mutta jotenkin toive muuttui jo raskauden alussa, koska tunsin odottavani poikaa ja maailman suloisin poikahan sieltä tuli =)

Vanhempani menivät kihloihin tammikuussa, naimisiin elokuussa ja minä synnyin joulukuussa, samaa vuotta siis elettiin. Tulinko hiukan etuajassa? Mene ja tiedä.

Rakastettu? No, kai he omalla tavallaan, ruokaa oli pöydässä ja vaatteet päällä sekä koti missä elää. Rakkauttahan sekin on, kai?..

Isosiskoni oli syntynyt kuolleena pari vuotta aiemmin. Ehkäpä sukupuolikin oli oikea? Siitä en tiedä.

paitsi että tiedän olleeni myös toivottua sukupuolta.

Äiti on uskovaisesta kodista ja minä synnyin 7 kk häistä (ja vähän yliaikaisena...). varmasti toivottu, mutta uskoakseni myös liian aikaisin alkunsa saanut :D. Tai sitten häät oli vähän myöhässä.



SUkupuolella tuskin oli väliä.

isälle oikeaa sukupuolta (kumpikin olisi käynyt), äidilleni väärää (poika olisi ollut mieluisampi)



Itselläni kolme erittäin toivottua tyttöä, äidille nekin ovat väärää sukupuolta. On sanonut, että muistaisi heitä enemmän jos olisivat poikia.

Kun olimme isoveljen kanssa teinejä ja valittelimme loppusyksyn lapsina vanhemmille, että eivät yhtään voineet ajatella ja ajoittaa meidän syntymäpäiviä kevääseen, että ei ole kiva aina olla porukan nuorin etenkään mopoiässä, niin äiti ilmoitti, että ihan oma vikamme, veli syntyi puoli vuotta toivottua myöhemmin ja minä edistin puoli vuotta.



Toivottu lapsi tosin varmasti olen, mutta en suunniteltu. Luulen myös, että vanhempani olivat oikein iloisia, että saivat yhden kumpaakin sukupuolta, joten kun isoveli oli jo olemassa, minusta todennäköisesti toivottiin juuri tyttöä. En tosin ole kysynyt.

Vanhempani on vihitty marraskuun alussa ja olen syntynyt seuraavan lokakuun lopulla, pari viikkoa ennen ensimmäistä hääpäivää. Äiti oli täyttänyt juuri 26 ja isä oli 29, eli tuolloin 60-luvun lopulla olivat jo vanhemmanpuoleisia esikoisen saajia. Luulisin, että molemmilla oli halu saada lapsia saman tien. Veli syntyi kolmisen vuotta myöhemmin, eli kumpaakin laatua tuli. Molemmat, mutte etenkin isäni korosti aina tasapuolisuutta lasten kesken sekä toimissaan että puheissaan.

Kun täytin 16 vuotta lähdin kotoa enkä ole palannut. En tahdo lapsilleni edes kertoa lapsuudestani. He eivät ole tavanneet sukuani.

ja vielä väärää sukupuolta.



Vasta aikuisena olen tämän tajunnut ja äitini tunnustanut.

Sukupuolesta en tiedä. Mutta kurjalta kuulostaa ap:n ja 2:n kirjoitukset.

oli kuulemma kaavailtu ei niin naisellista Mattia :)

äiti kertoi että olin vahinko. Onneksi ei sanonut sitä mulle lapsena, silloin väitti että olin toivottu. Aikuisena myönsi totuuden, kun ihmettelin ääneen pientä ikäeroa veljeeni. Vanhempani halusivat tyttöä ja sen myös saivat.



Mieheni oli tekemällä tehty mutta hänen äitinsä olisi kovasti halunnut tytön ja osti punaiset vaunut ja punaisia vaatteita (ihan niinkuin sillä olisi ollutkin jotain merkitystä.) Eipä saanut koskaan toivomaansa tyttöä, poikia vaan sai.