Lue keskustelun säännöt.
Millä tavalla suuri koira on "kovatöisempi" kuin pieni koira?
15.10.2011 |
Mietimme koiran hankkimista ja olisimme periaatteessa valmiita ottamaan myös suuremman koiran, mutta tyttäreni (14v.) haluaisi valkoisen bichon frisen.
Minun järjellä ajateltuna sileäkarvainen, suuri koira olisi helppohoitoisempi kuin pieni (valkoinen) ja pörröinen pallero.
Anoppini on tyttäreni puolella ja väittää pienemmän koiran aiheuttavan paljon vähemmän työtä kuin suuren koiran.
Meillä on varaa maksaa lääkärikulut, ruuat ym, joten taloudellista puolta ei nyt tarvitse laskea mukaan.
Kommentit (26)
helpompi, jos ajatellaan vain kokoa, eikä turkkia tai muita rotuominaisuuksia. Koira ei jaksa vetää yhtä paljon, sen saa paremmin irroitettua konfliktitilanteista (esimerkiksi tappeluista), sitä voi kantaa jos on pakko eikä se innostuessaan aiheuta samanlaista vahinkoa irtaimistolle tai ihmisille kuin isompi, ympäriinsä säntäilevä koira. Pienempi koira on vähemmän pelottava esimerkiksi lapsen kavereiden silmissä ja minusta myös sillä tavalla helpommin koulutettava, että ärhäkkäällä päällä oleva kymppikiloinen koira nyt vaan on helpompi hallita kuin ärhäkkäällä päällä oleva 40-kiloinen koira.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on 20 kg koira, ja on lapsiperheessä toivoton =(
Tarvii lenkkeilyä tuntikausia päivässä, taaperot kaatuu kun koira kulkee ohi, ei voi ottaa mukaan kyläilyille (joita hoitovapaalla enemmän kuin aiemmin) jne jne. Pienempi ois varmasti ollut meille helpompi. Mutta koira oli ennen taaperoita.
liikunnantarve, aktiivisuus, luonne ja ominaisuudet riippuvat koiran rodusta ja käyttötarkoituksesta, ei koosta.
Itseäni ottaa suoraan sanoen päähän mielipiteet "pienempä tarvitsee vähemmän liikuntaa, isompaa saa juoksuttaa koko ajan". Ihan yhtälailla se pienikin koira tarvitsee liikuntaa ja aktiiviteettiä ja vastaavasti isoa ei todellakaan tarvitse juoksuttaa jatkuvasti. Liian usein näkee näitä pieniä koiria, jotka ovat tylsien remmilenkkien varassa.
Lähteneen karvan määrä ei korreloi aina kokoa: omasta isosta lyhytkarvaisesta koirastani lähtee huomattavasti vähemmän karvaa kuin kaveri pienestä karvaisesta koirasta.
Miettikää ensin, mitä koiralta haluatte. Ja sen jälkeen miettikää, millaisen koiran haluatte - vasta sitten miettikää, minkä kokoinen sen tulisi olla. Lyhytkarvainen on helppohoitoinen, erityisesti kurasäällä. Karvainen tarvitsee turkinhoitoa + tarvitsee enemmän putsausta sateella (turkin määrä korreloi suoraan sisälle kulkeutuvat hiekan määrän kanssa).
ensinnäkin ulkoilutus, koulutus, matkustaminen ym. on ison koiran kanssa vaivalloisempaa.
Sileäkarvaisesta koirasta lähtevä piikkikarva on tosi rasittavaa. Kevyt pumpulikarva, sitä ei paljon huomaa edes.
Bichon frise vaatii trimmausta, mutta jos ei ole rahasta kiinni, kiikutat palleron trimmaajan hoiviin.
Kuraa lähtee molemmista, ja tassuja saa pestä, mutta tosi kurjalla kelillä bichonin kanssa voi pyörähtää talon nurkalla, iso koira vaatii juoksutusta, satoi tai paistoi.
Usko anoppia ja tytärtäsi.
Iso koira tarttee paljo enemmän ruokaa kuin pieni koira! Pienen koiran takki maksaa vähemmän kuin ison koiran. Sitäpaitsi, Bichonista ei lähde karvaa.
on nyt reilun vuoden vanha labbis. 34kg. On todella kovapäinen ja vaatii todella paljon aktivointia. En mä tätä mihinkään vaihtaisi, mutta näin jälkikäteen ajateltuna, olisi ensimmäiseksi omaksi koiraksi kannattanut ottaa a) vähän pienempi b) pehmeämpi koira.
Isokokoinen tarvii siis myös usein enemmän liikuntaa, riippuu tosin rodusta. Lisäksi, jos tulee ongelmia (jotka siis, tiedän, johtuvat lähes aina ihmisistä, ei koirasta), on helpompi kestää pientä hyppivää ja näykkivää tai vetävää koiraa kuin isoa. Enkä tällä tarkoita sitä, etteikö pientä koiraa tarvitsisi kouluttaa. Tarvitsee yhtä lailla kuin isoakin.