Lue keskustelun säännöt.
Uskaltaako ekaluokkalainen kysyä läksyt kaverin vanhemmilta?
14.10.2011 |
Tällaisesta asiasta väiteltiin miehen kanssa eilen.
Tyttäremme oli eilen ekan kerran kipeänä ekalla luokalla. Open ohjeiden mukaan läksyt pitää kysyä kaverilta (ei opelta).
Lapsemme (tai minä) ei juurikaan tunne kavereittensa vanhempia. Kavereiden suoria puhelinnumeroita ei oikeastaan ole, kavereiden vanhempien on.
Tyttäremme ei uskaltanut soittaa kenellekään kaverin vanhemmalle itse. Mies ajatteli että sitten on tekemättä läksyjä jos ei osaa asiaa itse hoitaa. Minä kuitenkin soitin kaverin äidille ja täytyy tunnustaa että tuo hieman jännitti minuakin. Soittaa nyt uppo-oudolle ihmiselle (muutaman kerran ollaan nähty) ja kysellä läksyjä.
Uskaltavatko lapset yleensä soittaa kavereittensa vanhemmille? Eli onko lapsemme tuon suhteen poikkeuksellisen ujo?
(Mainittakoon että tyttäremme parhaat ystävät naapurista eivät ole samalla luokalla hänen kanssaan. Paras luokkakaveri ei ole samassa ryhmässä, eli läksyt eivät ole samat.)
Kommentit (10)
monia jännittää mutta onhan sehyvä opetella hoitamaan nekin asiat, jotka jännittää. Se on tärkeä oppi.
TOisaalta kuitenkin mun omat lapset on kerta toisensa jälkeen olleet tilanteissa, josisa läksyjä ei sairauden jälkeen yksinkertaisesti saa selville mistään. Kaverit ei ehdi vastata puhelimeen, kun ovat harrastuksissa. Joku vastaa, muttei myönnä muistavansa, mitä läksynä oli. TOinen väittää musitavansa, mutta muistaa joko tahallaan tai vahingossa väärin. TÄn kanssa on tapeltu useamman lapsen osalla jo kahdeksatta vuotta. Musta opettajat voisivat antaa ne puuttuvat läksyt "laiskanläksyn" tapaan jälkeenpäin tehtäväksi seuraavalla sellaisella tunnilla, jolla lapsi on koulussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
monia jännittää mutta onhan sehyvä opetella hoitamaan nekin asiat, jotka jännittää. Se on tärkeä oppi. TOisaalta kuitenkin mun omat lapset on kerta toisensa jälkeen olleet tilanteissa, josisa läksyjä ei sairauden jälkeen yksinkertaisesti saa selville mistään. Kaverit ei ehdi vastata puhelimeen, kun ovat harrastuksissa. Joku vastaa, muttei myönnä muistavansa, mitä läksynä oli. TOinen väittää musitavansa, mutta muistaa joko tahallaan tai vahingossa väärin. TÄn kanssa on tapeltu useamman lapsen osalla jo kahdeksatta vuotta. Musta opettajat voisivat antaa ne puuttuvat läksyt "laiskanläksyn" tapaan jälkeenpäin tehtäväksi seuraavalla sellaisella tunnilla, jolla lapsi on koulussa.
jos saisi ne jälkikäteen palattuaan kouluun niin a) lapsi olisi pihalla sen ensimmäisen päivän eikä välttämättä saisi mitään irti opetuksesta ja asioita b) kotona olisi sitten kaksinkertainen määrä tekemistä.
Järkevintä on tosiaan kysellä ne läksyt ja tehtävät niin, että ne on tehtyinä kun palaa kouluun.
Ja ekaluokkalaisen vanhempi voi mielestäni kyllä soittaa lapsen luokkakaverin vanhemmalle ja kysyä läksyä jos lapsi ei itse uskalla. Aremmalle lapselle saattaa olla liian iso kynnys soittaa vieraalle aikuiselle, siksi lapsi saattaa kaivata aikuisen apua ja tukea ja aikuisen tulee sitä antaa. Esim. omani kyllä soittaisi eikä tekisi tiukkaa, mutta moni luokkakaveri ei.
seitsemän vuotias on vielä todella pieni ja vasta opettelee asioita. Aikuiselle ihmiselle soittaminen ei varmasti ole tärkeimpiä asioita, mitä ekalla luokalla täytyy oppia. Voit itse hoitaa vielä muiden vanhempien kanssa hoidettavat puhelut, pitkään. Tälläiset ehtii oppia myöhemminkin!
monia jännittää mutta onhan sehyvä opetella hoitamaan nekin asiat, jotka jännittää. Se on tärkeä oppi. TOisaalta kuitenkin mun omat lapset on kerta toisensa jälkeen olleet tilanteissa, josisa läksyjä ei sairauden jälkeen yksinkertaisesti saa selville mistään. Kaverit ei ehdi vastata puhelimeen, kun ovat harrastuksissa. Joku vastaa, muttei myönnä muistavansa, mitä läksynä oli. TOinen väittää musitavansa, mutta muistaa joko tahallaan tai vahingossa väärin. TÄn kanssa on tapeltu useamman lapsen osalla jo kahdeksatta vuotta. Musta opettajat voisivat antaa ne puuttuvat läksyt "laiskanläksyn" tapaan jälkeenpäin tehtäväksi seuraavalla sellaisella tunnilla, jolla lapsi on koulussa.
jos saisi ne jälkikäteen palattuaan kouluun niin a) lapsi olisi pihalla sen ensimmäisen päivän eikä välttämättä saisi mitään irti opetuksesta ja asioita b) kotona olisi sitten kaksinkertainen määrä tekemistä.
Järkevintä on tosiaan kysellä ne läksyt ja tehtävät niin, että ne on tehtyinä kun palaa kouluun.se ei oikeasti tee osaamistasoon isoakaan eroa. Yhdellä päivällä on vielä pienempi merkitys.
SEn sijaan esim yläkoululaisen koulunkäyntimotivaatioon tekee helposti suurenkin eron se, kun ihan vilpittömän ahkeran yrityksen jälkeen palkaksi seuraa kuitenkin vaan open haukkumiset kun ne tehdyt tehtävät on sittenkin väärät.
Hyvä että moni muukin olisi soittanut ekaluokkalaisensa puolesta. Mietin, että paaponko nyt liikaa. En usko että olisin itse uskaltanut ekalla soittaa kavereiden vanhemmille.
Tyttö mietti tarkkaan kenen äidille kannattaisi soittaa. Kaverin piti siis olla luotettava ja taidoiltaan samaa tasoa kuin tyttömme. Kuulemma tosiaan ongelmia on ollut läksyjen kyselyssä muilla. Eli kaveri ei ole muistanut läksyjä oikein tai kaverille on annettu eri läksyt kuin poissaolijalle olisi annettu (eri "tasoryhmät" esim. lukemisessa).
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
monia jännittää mutta onhan sehyvä opetella hoitamaan nekin asiat, jotka jännittää. Se on tärkeä oppi. TOisaalta kuitenkin mun omat lapset on kerta toisensa jälkeen olleet tilanteissa, josisa läksyjä ei sairauden jälkeen yksinkertaisesti saa selville mistään. Kaverit ei ehdi vastata puhelimeen, kun ovat harrastuksissa. Joku vastaa, muttei myönnä muistavansa, mitä läksynä oli. TOinen väittää musitavansa, mutta muistaa joko tahallaan tai vahingossa väärin. TÄn kanssa on tapeltu useamman lapsen osalla jo kahdeksatta vuotta. Musta opettajat voisivat antaa ne puuttuvat läksyt "laiskanläksyn" tapaan jälkeenpäin tehtäväksi seuraavalla sellaisella tunnilla, jolla lapsi on koulussa.
jos saisi ne jälkikäteen palattuaan kouluun niin a) lapsi olisi pihalla sen ensimmäisen päivän eikä välttämättä saisi mitään irti opetuksesta ja asioita b) kotona olisi sitten kaksinkertainen määrä tekemistä. Järkevintä on tosiaan kysellä ne läksyt ja tehtävät niin, että ne on tehtyinä kun palaa kouluun.
se ei oikeasti tee osaamistasoon isoakaan eroa. Yhdellä päivällä on vielä pienempi merkitys. SEn sijaan esim yläkoululaisen koulunkäyntimotivaatioon tekee helposti suurenkin eron se, kun ihan vilpittömän ahkeran yrityksen jälkeen palkaksi seuraa kuitenkin vaan open haukkumiset kun ne tehdyt tehtävät on sittenkin väärät.
yhdellä matematiikan tunnilla opetetaan uusi asia ja harjoitellaan sitä, seuraavana matematiikan tunnin aihe ja harjoitteet liittyvät edellisellä kerralla opetultuun asiaan - lapsi jää heti jälkeen. Sama kyllä pätee yläkouluunkin, jo päivän tai kahden poissaolo voi tiputtaa oppilaan kärryiltä ellei hän kotona tee juttuja oikea-aikaisesti ja tiedä siten, missä mennään kun tulee kouluun. Oppiminen ja opetus kun yleensä perustuvat siihen, että uutta tietoa "kasataan" vanhan päälle ja tällöin on oleellista, ettei mitään sieltä välistä ole jäänyt ymmärtämättä.
Ja yläkoululainen kyllä osaa itse kysyä ne läksyt ja tehtävät ja varmasti tietää luokaltaan sellaisia, joilla ne on oikein merkitty ylös. Ja väitän, ettei opettaja hauku väärin tehdyistä tehtävistä jos opettaja tietää oppilaasta, että tämä on oikeasti yrittänyt saada tietoa - jos taas selityksiä antaa oppilas, joka muutenkin menee aina siitä mistä aita on matalin ja selittelee aina laiminlyöntejään niin ope ei välttämättä kovin herkästi usko mitään ahkeria yrityksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä kun lapsiparka on vielä koulukavereihinsakaan tutustunut. Soittaa nyt vieraalle aikuiselle. Jo opelle soittaminen oli itselle tuossa iässä hankalaa, saati kaverin vanhemmille. Meillä aikuiset hoiti nuo jutut ja oman lapsen ollessa tarpeeksi vanha, me myös hoidetaan hänelle vanhemmille soitot. On oikeasti pelottava kokemus.
Joskus isompana sitten hoitaa nuo itse, viimeistään joskus 5. luokalla.
yhdellä matematiikan tunnilla opetetaan uusi asia ja harjoitellaan sitä, seuraavana matematiikan tunnin aihe ja harjoitteet liittyvät edellisellä kerralla opetultuun asiaan - lapsi jää heti jälkeen.
jos se meniskin näin, homma olisi helppo. Sitä voisi vain katsoa kirjasta seuraavan kappaleen ja tehdä sen. Mut kun ei. Ainakin meidn lapsen luokalla usein samaa kappaletta jauhetaan ensin päiväkaupalla ja sit hypätään parin yli ja siirrytään neljänteen.
Ja yläkoululainen kyllä osaa itse kysyä ne läksyt ja tehtävät ja varmasti tietää luokaltaan sellaisia, joilla ne on oikein merkitty ylös. Ja väitän, ettei opettaja hauku väärin tehdyistä tehtävistä jos opettaja tietää oppilaasta, että tämä on oikeasti yrittänyt saada tietoa - jos taas selityksiä antaa oppilas, joka muutenkin menee aina siitä mistä aita on matalin ja selittelee aina laiminlyöntejään niin ope ei välttämättä kovin herkästi usko mitään ahkeria yrityksiä.
No mä oon nähnyt ja kuullut ne ahkerta yritykset, joten mä tiedän niiden olemassaolon. Ope ei usko, se on kyllä tullut selväksi.
Ja mun lasten koulussa on yläkoulussa jo sellaiset ryhmäjaot, että siellä ei ollenkaan ole oma luokka, eikä välttämättä omanluokkalaisiakaan. RYhmät vielä vaihtuukin jakosta toiseen. Kaikki ei myöskään ollenkaan vapaaehtoisesti jaa puhelinnumeroitaan ihan kaikille. Toisten mielestä on hauska tehdä pikku jäynää.
Vielä tokaluokallakin soitin itse kavereitten vanhemmilta läksyt.