--JOULULAHJOJEN maanantaipoppoo--

Miten itsekunkin viikonloppu meni? Mikä on vointi?



Täällä viikonloppuna oli kaikenlaista ohjelmaa. Perjantaina vietettiin mun synttäreitä ja lauantaina mies oli järjestänyt minulle yllätyksen: Vauvakutsut ystävieni kesken!! IHANAA. Pääsi vähän vauvatunnelmaan jo mukaan :)



Mulla on ollut tässä viime aikoina tosiaan niitä paineen tuntuja ja viiltoja tuolla alhaalla... vauva vissiin painaa tai voikohan olla jotain supituksia? Tuntuuko supistus aina koko mahassa vai voiko olla esim. painon tunnetta vain alhaalla?



Turvotus on nyt sitten iskenyt ihan kunnolla nilkkoihin ja jalkoihin.. onneksi ei ole hellettä!! Esikoisen aikaan kun oli kesä ja turvotus oli ihan kauhea.



Tekemistä olisi vaikka millä mitalla... mutta väsyttää sen verran että voisi vain levätä. Toisaalta tiedän että loppua kohden olo vain huononee joten ehkä nyt olisi aika laittaa koti kuntoon ja säästää levolle ne viimeiset viikot.



Mulla virallinen äitiysloma alkaa 11.11. Mites muilla? Mä tosin olen kotona ollutkin, esikoisesta hoitovapaalla muutaman kuukauden.



t. beal rv 33+2

Täällä kerrankin pirteä mamma, kun sain vihdoin taas nukuttua kunnolla ja vessassakin jouduin käymään " vaan" 3 kertaa:))

Mut kauheeta painajaista kyllä näin, mut onneks vasta aamuyöstä, kun ei meinannut uni enää tulla sen jälkeen:( Näin meinaan unta et synnytys lähti käyntiin mun porukoilla, missä sit synnytin ja äitini toimi " kätilönä" . A-vauva oli ihan sininen ja kuoli kun äitini ei jaksanut elvyttää:((( B-vauva voi hyvin, mut silti vaan itkin a-vauvan vuoksi, hyi mitä unia, ei tollasia sais nähdä! Varmaan tuli viime viikon csi:stä kun siinä kuoli se pieni vauva:' ( No onneks oli vain unta!!!!



Illalla tuli melkein kokoajan jonkinmoisia supistuksia kun sohvalla rötväilin, mut ei kauheen usein ja kivuttomia! Kovasti tuntuu tuo kohtu jo harjoittelevan!



Siis voi räkä mikä ilma, vettä sataa vähän väliä:( Mut kyl yritän tytön kans vähän käydä ulkona kun oltiin koko viikonloppu sisällä niin alkaa mulla pää hajoon, tyttö ei oo moksiskaan ollaanko ulkona vai sisällä;) Ei oo onneks tytön nuha mennyt pahemmaksi (kop kop) yölläkin pystyy ihan hyvin hengittämään nenän kautta. Ja vain välillä täytyy vähän niistää, itellä ei oo onneks ,ainakaan vielä, mitään!



Hitsi kun en millään malttais odottaa viel vajaata kahta viikkoo seuraavaan ultraan, tällä viikolla on kyl neuvola, mut siel nyt ei sinänsä tehä mitään jännää:/



ai niin keskiviikkona meille tulee aivan yli-ihana nojatuoli (reclainer, jos sanoo kellekkään mitää) siis mä odotan sitäkin ihan hulluna. Kokoajan yrittää ottaa jotain " etappeja" et menis päivät nopeemmin;)



No ei kai mulla taas sen kummempia, tuun kommentoimaan myöhemmin jos tulee jotain kommentoitavaa:)

Mukavaa viikonalkua mammat!!



Rölli-peikko ja tylpykät 32+2

Raskaan viikonlopun jälkeen tuntuu aika ihanalta, kun sai viedä tytön päiväkotiin ja jäädä itse touhuamaan omassa tahdissa. Tänään alkoi äitiysloma, kotona olen kuitenkin ollut miltei 3 viikkoa, kesälomalla =)



Meidän tyttö on 8 päivää kuussa päivähoidossa, vaikka olenkin kotona. Meillä kun ei ole mitään apuja täällä päin, on hyvä kun on joku paikka jonne dumpata tyttö esim. neuvolakäyntien ajaksi. Ja kun ne parhaat kaverit on kuitenkin siellä päiväkodilla, tekee hyvää molemmille nämä päivät.



Viikonloppu oli yhtä hulinaa. Perjantaina oltiin 2-vuotissynttäreillä, lauantaina 1-vuotisilla ja eilen oli vieraita. Nyt on kauhea turvotus, sormuksetkaan ei mahdu sormiin. Johtunee viikonlopun ruokavaliosta... Kakut ja pasteijat ei taida olla odottajan parasta ravintoa?!



Harmi kun taas sataa, ihan vetää mielenkin matalaksi tämmöset säät. Onko hyviä ideoita millä piristää itseään kaamoksen, turvotusten ja kipuilujen keskellä?



Mukavaa alkanutta viikkoa!

T:Emppu&" Nestori"

ihmettelinkin, että missäs kaikki jouluiset luuraa.. unten maillako vielä?



siis en oo päässyt koneelle aikoihin, kun virus iski ja miehellä on ollu niin kiire, ettei saanu heti aikaseksi laittaa sitä kuntoon.. nyt kuitenkin toimii, hyvä niin!!



mulla on vielä kaks viikkoa töitä, eka mammalomapvä siis 21.11. ihan hyvin oon jaksanu, mielenkiintoa ei kyllä noihin työhommiin meinaa enää löytyä, plaah.. ja kaikki hommat oon suosiolla siirtäny, että " sitte ku oon äitiyslomalla..." melkonen urakka siis mulla vielä edessä, kun kaikki vauvan vaatteet pitäis vielä laitella ja pinnasängylle tilaa järkkäillä ym.ym..



vaavi voi hyvin, viimeksi neuvolassa imeskeli nyrkkiään, ihana:)! ja myllertää kovasti, nytkin muljahtelee maha puolelta toiselle..

niin, ja on ollu jo pari viikkoa pää alaspäin, toivottavasti pysyy niin!!



eipäs mulla sen kummempia, nyt lueskelemaan vanhoja pinoja, että pääsis mukaan kuvioihin, kuulemiin:)



nano 32+5

Viikonloppu meni ok kylaillessa ja kun meilla oli vieraita kaytiin syomassa ihanaa thai ruokaa ja puntariin en uskalla edes menna enaa. Viimeksi oli viime viikolla 10,5 kg tullut. Nyt pitaisi vahan kylla alkaa rajoittaan tuota makean syomista mulla on ihan hirvea himo karkkeihin kakkuihin ja kaikkeen makeaan, alkaa jo omatunto kolkuttaa valilla kun syo liikaa ja miettiin miten vaikuttaa vauvaan???



Be_al kirjoitit turvotuksesta ja mulla jalat ja kadet on turvoksissa.Sormien nivelet on ihan kipeat varsinkin oisin ja taalla on kuuma 27astetta:(Onkos muilla nivelet kipeina?mistakohan sekin johtuu, mina jo mietin etta onkohan mulle tulossa joku nivelreuma?No ei kai... pisteaan tan raskauden piikkiin.



Me kaytiin viikonloppuna juutalaismuseossa, arvasin ettei mun pitaisi menna sinne mina sitten itkin ja vanajin siella kun oli niin hirveita juttuja varsinkin lapsista miten kohdeltiin keskitysleireilla jnee..Ihan hirveeta:/ Mua havetti mutta ei voinut mitaan..ja viikonloppuna nain linnun jolta oli jalkapoikki ja itkin sita sitten siina keskella puistoa..on taa vaan niin outoa mulle, ma en oo itkeny julkisilla paikoilla koskaan ennen(paitsi papan hautajaisissa).



No jospa lahtis katsoon telkkua....



Annora ja Maha-asukki rv 34+4

be_al:Synttäri onnitteluja sinulle! Ihanan yllärin oli mies sinulle järjestänyt,mukavaa.



Tänne päin ei ihmeitä. Äskettäin lähtivät nuo miehet juuri rakennuksille ja ite jäin kotiin kun oon päättänyt,että siihen viikkoon37 otan tällein rauhallisesti vaan,mutta sitten käyn kyllä jo puuhailemaan itsekin. Alkaa kyllä pikkuhiljalleen ihan inhottamaan kun tässä meillä on koko ajan joku pyörimässä ja huolehtimassa...huoh...



Masu tuntuu jo laskeutuneen ja eilen hieman tunnustelin tulokasta niin onneksi on edelleen kestänyt pää alaspäin,mutta olin huomaavinani,että pää ei juurikaan liikkuisi,että olisiko sitten jo kiinnittynyt...hui...

Niin se alkaa vaan se h-hetki lähestymään...=D



Nyt täytyy rientää jotain hieman haukkaamaan ja katsastaa,että mitäs se postikusti oikein toi kun niin kovasti tuolla eteisessä rymisteli.



Minny ja masu 36+4

Ihanaa sain viime yön nukuttua vähän paremmin kuin edelliset..Heräilin toki monta kertaa mutta sain heti uudestaan unenpäästä kiinni.En pyöriny tuskissani tuntitolkulla ja ylöskin nousin vasta puol 10!!!Nooh,ulos kun kattoo niin olis voinu nukkuu vaikka koko päivän,sen verran ankea keli!

Eilen kun kyselin niistä ponnistusasennoista niin olen vain kiinnostunut eri vaihtoehdoista :) En toki halua suunnitella liikaa,mistä sitä tietää miten kaikki sitten menee.Mutta jotenki mulla on aina tosi ' avuton' olo sillä tavalla puoli-istuvassa asennossa..En osaa selittää..inhoon olla missään ronkittavanakaan kun on jotenki tyhmä fiilis siinä asennossa :P joten siksi pohdin muitakin ponn.asentoja..Jakkara kiinnostaa siksi että siinä ei se tunnu että olis niin reppu levällään kaikelle kansalle ;) No,ehkä kaikki häveliäisyys unohtuu siinä vaiheessa kun se muksu on vaan saatava ulos,asento mikä asento!!!

Ja Lahja puhui siitä hengittämisestä.Just viime kerralla mammajumpassa se ohjaaja siitä meille puhui..Että TÄRKEÄMPÄÄ on uloshengittäminen..sillä tavalla puuskuttaa (kuitenkin rauhallisesti,hitaasti) :P Ja että pyrkii välttää liikaa sisään hengittämistä vaikka se varmaan siinä kivun keskellä menee vaistomaisesti ' väärin' .Siksikin kirjoitan itelleni lapun josta mies voi mulle sanoa ' ohjeet' kun oikeen supistaa ja pää hämärtyy..Lappuun kirjotan tyyliin:' rentoudu' ,' puhalla rauhallisesti ulos' ,rentouta leuka' jne..ihan yksinkertaisia asioita jotka saattaa tuskissaan unohtaa..Ja kun oon lapun itse kirjottanu ja etukäteen sanonu miehelle että sanot sitten noi asiat mulle niin en ' periaatteessa' voi suuttua sen ohjeista ;))



Nyt kyllä tyhjeni pää ;) en taas yhtään muista pitikö jollekin jotain kommentoida vielä.No lähden tästä kauppaan ja alan sitten leipoo mokkapaloja..ainiin ja olihan mulla vielä iltapäivällä se hieroja :DD

Kuulemisiin :DDDD



-Tiggr&Nasu 36+4

Vilkas viikonloppu takana, onneks vähän rauhallisempi viikko edessä;) Ihanaa siis päästä lukemaan muiden kuulumisia, varsinkin kun monella on samoja vaivoja kuin itsellä niin saa lohtua oloonsa:) Niin mullakin tota turvotusta on kiitettävästi, sormuksia en oo enää pitäny viikkoihin ja nyt yhdet nilkkurit ei mee enää kiinni ja nivelet on arat. Yöt on myös yhtä pyörimistä ja vessassa käymistä eli nukun yöt tosi huonosti. Onneks päivällä voi levätä.



Be_al kyseli milloin mammis alkaa. Mulla lakaa 23.11., mutta oon sairaslomalla siihen asti. viikot ne tässä hupenee. :) Eilen oltiin miehen siskolla käymässä ja hän tokaisi: " Muutama viikko enää siihen, kun teen elämä menee ylösalaisin" . Sit kun alko laskea viikkoja, niin hui, pianhan tässä ollaan äitejä;) Ihanan jännittävää!!



Me ollaan menossa miehen kanssa torstaina Haikaranpesän valmennukseen. (Mä en oo muuten synnärilistalle ilmoittanut, että ollaan menossa Haikaranpesään). Mä olin varma ettei me päästäkkään sinne, kun sairastan astmaa, mutta asia varmistu, että jos vaan tilaa on silloin, kun H-hetki on ollaan tervetulleita.



Jaaha nyt taidan lähteä ompelu puuhiiin, mutta mukavaa alkavaa viikkoa sateista ja harmaudesta huolimatta kaikille jouluisille!

Toivottelee JHS ja Muru 32+3

Kyllä se elo siellä sairaalassa oli TOSI tylsää... Varsinkin kun en saanut kuin maata sängyssä :/



Viikonloppu meni lepäillessä, sillä en nukkunut sairaalassa juurikaan. Pistokset on inhottavia, kun joudun kaksi kertaa päivässä pistään. Ärsyttävää kun alkaa noi reiden sivut olla täynnä pikkuisia mustelmia! Kohta ei enää löydy paikkaa mihin pistäis.



Mä en tiedä miten mun synnytys menee kun mulle sanottiin, että se joudutaan suunnitteleen lääkityksen takia huolella. Sektioo ne ei mielellään mulle tee, ja muutenkin mulla on suuri vuotovaara synnytyksen yhteydessä. Kuulostaa tosi mukavalta... Seuraava käynti ä-polilla on rv 38+4, jolloin tapaan myös sisätautilääkärin ja mun lääkitystä kai pienennetään.



Viime yönä supisteli kipeesti ja pelkäsin, että jos lähtö onkin käsillä! Onneksi ei kuitenkaan! Saa nähdä kuinka tiuhaan niitä suppareita alkaa tästä eteenpäin tulla. Toivottavasti ei paljoa, ainakaan öisin, olisi kiva nukkuakin joskus.



Mutta nyt meen syömään! Vointeja mammat ja masut!





violet ja masu-Aarre rv 36+3

Huomaampa, että yhdellä sun toisella alkaa olla jo se 36 vkoa yli - käsitykseni mukaan sen jälkeen vauva katsotaan syntyneeksi täysiaikaisena?



Lueskelin pinoja sieltä täältä viikonlopulta ja ainakin Äitiliini oli saanut melkoisen kokoarvion. Mun LA on pari viikkoa Äitiliinin perässä ja jo nyt viime perjantaina 34+2 vauva arvioitiin 3000 grammaiseksi, joten mietin että lähes samoissa saattaa tämäkin kaveri pyöriä. Menen sitten kahden viikon päästä synnytystapa-arvioon, sillä arvelivat, että voisi mennä sektioksi suuren koon ja vaikean edellisen synnytyksen takia.



Huomasin myös, että Lahjan pojan synnytyksessä oli ollut osittain ainakin samoja kuvioita kuin munkin pojan synnytyksessä - ponnistamaan piti aloittaa vaikka vauva ei ollut kunnolla laskeutunut eikä yhtään ponnistuttanut, käytettiin imukuppia; lääkäri kiskoi alapäästä ja kätilöt painoivat vatsan päältä ja pojalta meni solisluu poikki. Meillä oli sitten vielä tämä vihreä kakkapuuro, jota poika veti henkeensä ja jäi ilman happea ja niin pois päin päätyen Lastenklinikan teholle.



Tuo edellinen oli käynnistetty synnytys, ei ilmeisesti kovin tehokkaat supistukset jne. joten en ole kovin innoissani käynnistyksestä. Mutta juu enköhän saa kahden viikon päästä tietää; toistan kyllä nyt kovasti itseäni, mutta sanoivat, että voit alkaa valmistautumaan henkisesti sektioon. Hui sekin jännittää...



Sain sellaista puuduttavaa geeliä alapäähän ulkosynnyttimiin turvotuksen ja suonikohjujen takia. Laitoin tänä aamuna ekaa kertaa, mutta kolottaa ihan yhtälailla ainakin tässä vaiheessa.



Viikonlopun vietin ilman aviomiestä, kun hän oli työmatkalla torstaista lähtien, tuli eilen kotiin kun olin jo sängyssä ja esikoinen nukkumassa ja lähtee taas huomenna reissuun - onneksi vaan päiväksi. En haluaisi olla " yksin" (kaksin esikoisen kanssa) kotona, kun vähän jo jännittää vointi. Ja kun mun mies on juoma-alalla ja nimenomaan alkoholijuomien kanssa tekemisissä, niin esim. tuottajien luona käydessä (viinitalot, olutpanimot jne.) niin kyllähän siellä juomia " maistellaan" eikä puhelimessa jaksa kuunnella mitään sönkötyksiä tai ainakin mä kuulen heti, että on otettu ja jotenkin nyt oma olo on sellainen, ettei oikein jaksa.



Mitäpä muuta; tsemppiä meille kaikille näiden kolotusten keskelle! Musta tuntuu, että te muut jaksatte niin kärsivällisesti, mä haluisin jo tänään synnyttämään, luulen/kuvittelen muka tietäväni, että juu on se vauva valmis jo, ulos maailmaan vaan! Mutta ei auta kuin odottaa...



Hippomama 34+5

Kyllä on synkkää... Aamuin illoin saa olla valoja laittelemassa!

Muillakin on ollut vauhdikas viikonloppu; me oltiin lauantaina mun isällä synttärikahvilla ja sunnuntaina anoppilassa syömässä (ai että oli hyvää.. Namskis!!!). Ja taas olis tiistaina kahvittelua tiedossa! Ihan mukavaa, kun ei tää kotona oleskelu paljon vaihteluja anna..

Pohdin tässä juuri että ulkoilu ei oikein nyt innosta meikäläistä, on tuo keli senverran sumuinen vaikkei kylmä onneksi olekaan! kai sitä kuitenkin kauppareissu olis tehtävä... =/



(.) Ei oikeastaan mitään ihmeellistä. Olo on vaan hieman sellainen " elefantti posliinikaupassa" .. Ja odotan kyllä innolla 1½vkon päässä olevaa lääkärikäyntiä! Mielenkiintoista tietää onko tuolla mitään tapahtunut; pehmenemistä tms. Moni on kyllä uumoillut että aivan varmasti muutossa alkaa tositoimet... No, mutta voipi johtua siitä että esikoista niillä viikoilla juuri tein...



Eilen selailin (taasko?!!) saamaani Joululehteä ja kauhulla totesin että olis ihana tehdä sitä-ja-tätä-ja... Mutta miten kummassa aion jaksaa/ehtiä mitään väsäämään, kun hyvä jos saadaan muuton jäljiltä tavarat paikoilleen ennen joulua! Huoh.. Yritän olla kasaamatta itselleni kauheita " paineita" asiasta, mutta minkäs teet, kun RAKASTAN joulua!!!! Ja on sit se ihana uus asunto johon laitella.. Niisk!

Toivon vain että kaikki menee synnytyksen osalta hyvin, ja päästään ns.normaaliajassa kotiin, tekee minkä jaksaa. Voihan toki olla (olen yrittänyt asennoitua niin) että joulu menee vielä Masumörri kyydissä!

Apua, mistä aloittaisin pakkailun? Eikös täällä ollut useampikin juuri muuttanut/muuttava? Tansku?? Kun ei sitä tiedä koska tää olo " romahtaa" ...



No tulipas taas muuttoasiaa... Onneksi en ollenkaan toista itteäni... *hymyilee nolona* mutta minkäs teet, kun ei paljon muuta kummallista kuulu.



Unikkoinen ja Masumörri rv 34+2 ;)

Yö meni taas valvoessa, ja nyt saa taas yrittää touhuta silmät ristissä. 3-vuotias heräsi yhen aikaan yöllä, ja väitti kiven kovaa, että sillä on hiiri sängyssä patjan alla, ja se nakertaa sen varpaita. Sitä sitten etsiskeltiin muutama tunti, kun poika ei suostunu käymään nukkumaan. Siinä tohinassa heräs sitten vanhin ja nuorimmainenkin, ja koko yö oli lasten nukuttamista. Mahottomalta välil tuntuu, sain nuorimman neljän aikaa nukkumaan uuestaan ja sitten jo vartin yli viis oli pirteänä ylhäällä. Nyt pitäs taas lähteä kaupassa käymään. yritän vaa kovast kerätä voimia, kun tiiän mitä kiukutteluu sekin reissu taas on. Mies sano, että sitä ei kyllä enää saa tän katraan kans kauppaan. Ja niinpä nää kauppa reissut jää mulle. Huomenna taas pitäs lähteä lasten kans lääkäriin ja neuvolaan. Menemistä riittää. Itte jo hätäilen, ja ajattelin pääsiskö tänään näytille, kun vauvelit on ollu aika hissukseen eilisen päivän. Eikä tänäänkää ole paljon liikkeitä tuntunu. Huolissaan saa olla kokoajan jostain. Nyt kuitenkin pakko vähä järjestellä kotia, ja sitten sinne kuappaan. Aargh... Mut oiken mukavaa viikkoa, aika rientää vähän liiankin nopsaan:)



lilla79 & vimpulat 35+5

Ensin heti kum muistan niin be_al - myohastyneet synttarionnittelut!



Taalla on taas huonosti nukuttu yo takana - ei naiden puutuneiden kasien kanssa oikein saa nukuttua kun vahingossa sita aina kaantyy vahan kaden paalle ja silloin alkaa koskea. Annora - sulla voi olla sama juttu kuin mulla. Enkuksi taudin nimi on carpal tunnel syndrome (suomeksi jotain rannekanava jotain - oon jo unohtanut...), mulla tama oli jo olemassa ennen raskautta ja laakarini aikoinaan sanoi, etta jos joskus oon raskaana niin tod nak silloin alkaa vaivata sitten ihan kunnolla. Paasin kuitenkin melkein viikolle 35 ennenkuin oireet ilmenivat - nyt onkin sitten vahan tuskaa kun hankala on turvonneilla ja puutuneilla kasilla mitaan tehda - naita nappaimiakaan en tassa oikein tunne, mutta taman pitaisi helpottaa viimeistaan viikon kuluttua synnytyksesta! Annora - jos sulla on sellasia kaurapusseja mita mikrossa lammitetaan niin ne auttaa kun kaarii ne kasien ymparille (yleensa mina saan tahan aina laakkeet kun oireet pahenee, mutta niita ei voi raskaana ollessa ottaa).



Olen jo kaynyt uimassa tana aamuna - tai ehka sita ei enaa oikein voi uimiseksi sanoa, kun en kovin montaa allasvalia enaa jaksa... Ja kohta lahden kaverin luo - kivaa kun on kaverikin aippalomalla - hanella tosin on jo nyytti kotona. Ai niin, tanaan on mun aippaloman eka paiva, vaikka parisen viikkoa olen jo kotona ollut, pidin kaikki jaljella olevat vuosilomani ensin.



Aurinkoiset terkut (kerrankin nain taalta!)



Tumble & Wrigger rv 36+4

Viikonloppu mennä hurahti. Lasten kanssa ulkoiltiin kuten normaalistikin:) ja itse pääsin lauantaina peräti kaksi kertaa ulkoilulenkille. Senhän se siiten teetti, että illasta liitoskivut ja painatus alapäässä oli ihan mellevät - ja supisti. Täytyy vaan yrittää pitää järki päässä vielä jonkun viikon ja olla hissun kissun. Ei olisi vielä vauvalla kiire syntyä.



Kerroinkin jo aiemmin, että kävin viime viikolla vyöhyketerapiassa. Sen jälkeen olen nukkunut yöt hyvin ja mikä myös ihmetyttää - turvotus on liki poissa. Suosittelen siis teille muillekin hyvät siskot! Tyyristähän tuo terapia on, mutta ainakin itselläni auttanut. Toki alkuillasta levottomat jalat meinaa riivata, mutta vain vähän aikaa, kun aiemmin aina puolenyön jälkeen valvoin 2-4 tuntia näiden koipieni takia. Pissillä pitää myös rampata kuten aiemminkin, mutta ne vessassa käynnin väliajat nukun nyt tosi sikeästi.

Tuo vyöhyketerapia on siis mielestäni auttanut ja ollut arvoistansa. Tiedän, että vauvan syntymän jälkeen on varmaan 8-9 kk enemmän ja vähemmän tiuhaa yöheräilyä, joten arvostan tuota hyvin nukkumista tosi paljon. Esikoista samaten kuin pikkukakkosta odottaessa nämä yövalvomiset alkoivat jo näin odotusajan loppupuolella ja laskeskelin etten nukkunut yhteensä vuoteen yhteen putkeen kuin maksimissaan 4 tuntia kerrallaan. Siis molempien lasten kohdalla tämä vuoden huonouninen pätkä ja jatkuva univelka...

Ja jos vauva alkaa mennä yliaikaisesti, niin Lahjan sanoja osittain lainaten, sitä vauhtia voi hakea synnytyksen käynnistymiseen sieltä vyöhyketerapiasta:)

Toivottavasti kukaan ei nyt pahastunut, kun täällä yksi vyöhyketerapiaan hurahtanut paatostaa.



Mulla alkaa mammaloma virallisesti 19.11. Vielä tämä viikko siis sairaslomaa, ensi viikolla talvilomaa ja sitten...

Nautiskelen tästä pikkumahastani ja lomasta. Ikävä on ainoastaan päästä taasen ratsaille, jahka vauva syntyy ja paikat ovat siinä kunnossa, että kestää nousta hevosen selkään. Tunnustaako teistä kukaan muu olevansa hurahtanut ratsastukseen????



Leppoisaa päivänjatkoa toivottelee Vipeka rv. 33+1

Tosin mitäs tuo minun, kotiäidin, arkeen mitenkään vaikuttaisi:) On se kuitenkin hauska ajatella että JOS olisin töissä niin nyt viimeistään olisin kotiutunut ja valmistautuminen vauvan tuloon alkaisi toden teolla:)



Niin ja voisi ehkä siis oikeestikin alkaa valmistautua siihen. Mä en ole tehny vielä mitään. Tai olen mä, unipussin ostin uudelle tulokkaalle;) Mutta sekin on vielä pesemättä. No, okei olen mä toisenkin jutun tehny, kantanu laatikot missä vauvan vaatteet on, makkariin, ja siellä hoitopöytäkin odottaa, eli pitäis niitä laitella... Pinnasänky on vielä varastossa palasina jne.



Turvotusta täälläkin!!! Söin viikonloppuna mäkin ruokaa ja vähän sipsiä, niin kyllä näkyi ja päätin että nyt sai jäädä semmoset(katotaan vaan, huomenna jo mäkkärissä...). Ei mut enköhän kykene kieltäytymään, nimittäin ei ole yhtään kivaa kun sormet on niin nakit ettei niitä meinaa koukkuun saada. Eilen mies oikein säikähti kun näytin käsiäni.



Beal:ko se kyseli supistuksista, kyllä mun mielestä supistukset voi tuntua ihan yhtälailla vaan esim alamahassa, ei siis pakosti koko mahassa...



Ponnistusasennoista oli puhetta. Mä ponnistin viimeksi varmaan sinä perinteisimmässä asennossa, eli siinä sängyllä, jaloista kiinni, jne... Mutta mulla tosiaan murtui häntäluu ja nyt sit pelkopolilla kätilö sanoi että kannattaa nyt miettiä asentoa, et jos ponnistais kontallaan tai kyljellään, ei tule niin suurta painetta häntäluun seudulle. Mutta katsoo mitä sit on mielessä ja mihin kerkee.. Eli ei mitään tarkkoja suunnitelmia mulla, kuten ei ollu viimeksikään.



Oli varmasti muutakin kommentoitavaa, mutta taas tein sen että aiemmin luin pinon ja sit nyt tulin suoraan kirjottaa, niin en enää muista muita juttuja...



Vielä omaan napaan, että eilen illalla taas jomotteli menkkamaisesti yli tunnin, ei mitään kauheen selkeitä kipeitä suppareita, mut hieman kuitenkin. Ja sit sama yöllä kun tyttö herätti, niin tunsin jomottelua ja pientä kipuilua ja supistelua. Mutta nyt mä alan jo olee kaikista tollasista onnellinen. Jospa ne edes vähän kypsyttelisi paikkoja tulevaa varten. En nimittäin hetkeäkään usko että tämä täältä ajoissa syntyisi...



Mukavaa päivän jatkoa kaikille! Kuukauden päästä on jo meidän kuu, hurjaa.



Oksaska rv 34+6

Alkaa oleen täälläkin sellasetkin nakkisormet (ja etenkin -varpaat) että ne haroo täs näppikselläkin minne sattuu.. eli siis turvottelee aivan huolella.



Täällä on ollut melkoisen jännittävä viikonloppu. Ei varmaan muiden mielestä, mutta minä oon ollu ihan paisees, samoten kuin tuo miekkonen. Eilen aamupäivällä vessassa käydessä tarttu paperiin sellainen ihana löydös, sormenpään kokoinen limaklöntti. Voitte arvata, että tätillä sydän heitti muutaman voltin.. " iiks, onkos tää nyt se limatulppa????!!??" Asiaa kovasti pähkäiltyäni tulin tulokseen, että ei se kyllä mitään muutakaan voi olla. Ei ollut kylläkään yhtään verinen, vaan ihan sellanen kellertävä möltti vaan. Mutta voi kai se sellanenkin olla..? Olipa mukava sitten aiheuttaa miehelle sydämen tykytyksiä, kun se illalla kotiutui työmaalta. Säikähti ainakin sen verran, että alko ihan oma-ehtoisesti lueskelemaan sellasta synnytys-kirjasta.

Nukkumisesta ei sitten meinannutkaan tulla yhtään mitään. Sellasia kivuttomia suppareitahan mulla on ollu jo vaikka kuinka kauan (niiden takia oon saikullakin), mutta nyt jomotti vuoroin selkää ja alavattaa aivan huolella. En sitten tiiä oliko ne " oikeita" supistuksia vai mitä, mutta tuntu kyllä niin ettei tosiaan tarvinnu nukkua.

No ne kuitenkin loppu sit aikanaan, onneksi, ja sain nukahdettua. Mutta huonosti nukuttu yö siis takana. Yölläkin heräilin jonkun kerran selän jomotukseen. Iik, ei kai nyt vielä oo meidän aika...



Aamusta soitin tähän meiän terkkarille, ja se ei oikein osannu sanoo yhtään mitään koko asiaan. Sano et katotaan sit huomenna missä mennään kun mulla on nla aika.

No ei mennyt ku ehkä puolisen tuntia niin se soitti perään et kävin kysäsemäs lääkärin mielipidettä ja jos tuut käymään niin kirjotetaan sulle lähete äippäpolille. Great! Tää äippäpoli sijaitsee seinäjoella n. 70km:n päässä ja mies ehti tos hetki sitten lähteä kuskaamaan omaa isäänsä seinäjoen sairaalaan lääkärikäynnille.. Mulla ei oo autoo, millä mennä.

Eli nyt ootellaan, josko ukot ehtis tämän päivän aikana takaisin, siis silleen et th olis vielä paikalla ja ehittäis saada se lähete. Tai sitten ootellaan vaan huomista nla-aikaa, et saadaan sit se lähete. Ja pidetään peukkuja, ettei yöllä ala tapahtua enempiä..

Uuh, hermoja raastavaa tämä tietämättömyys.



Lukaisin tossa viikonlopun tapahtumia pikaisesti, sieltä jäi mieleen ainakin äitiliinin vaavin painoarvion lisäksi hänen äippäpolilääkärinsä. Nyt voisin kyllä lyödä vaikka mistä vetoa, että oon jo kahdesti käynyt samalla ukolla. Ekalla kerralla kävin yksin, ja melekeen tippa linssissä sain taapertaa sieltä pois, oli jokseenkin tyly ja erittäin kovakourainen setä. Toiselle käynnille otin ukon mukaan, ja kas; lääkäri puhui mulle peräti jotain, ei käyttänyt läheskään niin kovia otteita ja oli muutenkin ehkä hippasen inhimillisempi. En tiedä sitten oliko ekalla kerralla huono päivä, vai oliko sillä vaikutusta kun oli toi mieheke tokalla kerralla mukana. Mene ja tiedä. Mutta varmuuden vuoksi saa kyllä olla mies mukana seuraavilla kerroilla.



Noista synnytys asennoista sen verran vielä, että onko totta vai oonko nähnyt unta; onko häntäluun vauriot todennäköisempiä puoli-istuvassa asennossa kuin esim. kyljellään oltaessa? Jostain kummasta on jäänyt tollanen ajatus mieleen. Mä kun jotenkin kauheesti pelkään häntäluuni puolesta, se kun on tollanen ehkä aavistuksen normaalia pidempi. Ei mulla nyt kitenkaan mitään häntää perästä roiku ;) tuntuu vaan ainakin että se on hippasen pidempi (mun toisella pikkusiskolla sama juttu).



Siinäpä tämän kertaiset pohdinnat.



Tulispa pian lunta ja ihan pikkuriikkisen pakkasta...

Sitä odotellessa: muhikaahan kinkut rauhassa!



Lizzbeth ja myyryläinen 33+6

Minähän se täällä taas=)

aivan aluksi be-al:hiukan myöhästyneet synttärionnittelut multakin!!!Voi kun munkin mies järjestäisi jotain noin kivaa joskus mutta en valita=).

Mä ainakin oon välillä niin kärsimätön ja haluun jo vauvan!!!!!Vahtaan kalenteria ja katson omia menojani miettien pääsenköhän enää tuonne ja tuonne=)Loppuajan kituviikot menossa=)

Mun mielestä vauva on täysiaikainen 38 viikolla mutta kun menee yli 36 viikon niin on mahdollisuudet tosi hyvät jo selviytyä,keuhkot ainakin saisi vielä vähän kehittyä,meidän vaavihan taitaa kooltaan jo olla " valmis vauva" mutta toivon kuitenkin että vielä jaksaisi olla,siihen 38 viikkoon asti ainakin.

Vauvan pää painaa alas mutta lääkärin mukaan liikkui hyvin eli kiinnittynyt ei ole mutta kun kohdunkaulakin oli lyhentynyt niin jotain alkaa tapahtua.Lääkäri oli tosi kumma ja kuulin että on julkihomo.No joo,mutta tekis mieli soittaa tuloksia röntgenistä mutta jos jaksaisin perjantain neuvolaan odottaa.

Äitikin kävi kylässä,ilma on sateinen,ei uskois että on marraskuu!!!

Tytön kanssa muskariin illalla,siinäpä suunnitelmat..vaikka sisällä on hurjan tylsää kököttää.Nyt typy katsoo videota.



moikka!



äitiliini ja iso maha rv 36+3

Vipekalle vain heti vastailen, ennekuin koneelta poistun (edes hetkeksi), että täältä löytyy yksi ratsailija joka todella kuumeiseti odottaa sitä hetkeä kun pääsee jälleen könyämään takaisin heposten selkään.. *haaveilua* Meiltä kun tosiaan löytyy kaksin kappalein noita kopsukoita, nyt on niiiiin kurjaa katsella kun ne vaan syö ja lihoo. Niin, eikä lihaksista oo enää tietoakaan.. Höh.

Kunpa pian...



Lizzbeth

LIZZBETH:lääkäri oli Tapio Mustonen ja oli kovakourainen ja ei puhunut mitään juurikaan eikä katsonut mua ees aluksi aikoihin saatikka tervehtinyt vaan kirjoitteli koneelle jotain.Puhui verisestä valkovuodosta mutta ei ihme kun oli niin kovakourainen.Ja melkein suuttuin kun koitin ilmaista sen toiveeni siitä sektiosta," ei sitä näillä viikoilla tehdä!!" ,mä vaan sanoin etten mä sitä meinannutkaan että se tehtäis vaan se lupa siihen.Argh,mikä tyly ukko,onneksi kätilö oli mukava ja sen kanssa juttelin kaksin kun menin sydänkäyrälle.

Meiltä on n.55km Seinäjoen sairaalaan mutta teiltä noinkin pitkä=(.

Linja-autolla mäkin yksin menin kun mies ei voi tuon takia olla töistä pois.

Synnytysasennosta kommentoisin että Lizzbeth olet ihan oikein käsittänyt, saman kuulin synnytysvalmennuksessa viime viikolla. Että pahiten käy häntäluun päälle juuri se perinteinen " sukista kiinni" -punnaus.



Itse ponnistin esikoisen maailmaan seisaaltani sänkyyn nojaten, ja koin sen todella hyväksi asennoksi. Lantio on n. 30% enemmän auki pystyasennossa, joten sekin painovoiman lisäksi auttaa lasta ja äitiä. En lukenut viikonlopun ketjua joten en tiedä mitä keskusteluja siellä oli mutta mielestäni on ihan hyvä vähän kartoittaa vaihtoehtoja ponnistusasennosta jo ennen tositoimia. Tärkeintä on tiedostaa se että jos haluaa jotain asentoa koettaa, esim jakkaraa, on siihen oikeus. Vaikka kätilö sanoisi kuinka että ei ole tottunut jakkarasynnytyksiä hoitamaan tai ettei sitä kukaan käytä tms. voi sanoa reippaasti että toinen kätilö sitten kehiin jos on niin hankalaa. Kiitos. Joskus äärimmäisissä tilanteissa (virhetarjonta) on pakko ponnistaa sägyssä makuultaan mutta mikäli kaikki etenee normaalisti ponnistusvaiheeseen saakka voi ponnistaa IHAN MISSÄ ASENNOSSA HALUAA.



Tästä aiheesta minulla nousee niskakarvat pystyyn sillä olen kuullut niin paljon että " ei saanut enää liikkua ja piti ponnistaa sängyssä makuultaan" eikä mitään perusteita ollut. Ja myös että esim OYSissa ei lainkaan saa nousta sängystä pois jos on ottanut epiduraalin. (!) Mihin ei ole mitään lääketieteellisiä perusteita jos puudutus on onnistunut!



ARGH. Tärkeintä olisi antaa äidin kuunnella itseään mikä asento tuntuu parhaalta ja luottaa siihen ja tukea äitiä ponnistamaan kuten parhaalta tuntuu!



Ei vielä synnyttämään lähdössä oleva mutta siihen jo valmis

Eliisi 36+2