Lapsen kaveri vaihtaa seuraa lennosta ja äiti vahvistaa tätä- mitä äidin päässä liikkuu?
Lapsellamme oli 6v kaveri "Maija" tullut hetki aikaisemmin kylään. Maija soitti äidilleen ja kysyi että voivatko mennä lapsemme kanssa heille. No äiti siihen kertoi että yksi toinen Maijan kaveri oli soitellut ja kysellyt Maijaa. Tämän jälkeen Maija soitti tälle toiselle kaverille ja lähti meiltä samantien sinne.
Mitä ihmettä tuolla kaverin äidillä liikkui päässä? 6v on varmasti vielä nuo kaverikuviot monesti hakusessa, mutta äiti tuntui vahvistavan tälläistä että kaverin voi jättää ja vaihtaa lennosta. Vai onko tämä tosiaan toivottava ominaisuus omassa lapsessa että jättää edellisen kaverin jotta voi olla seuraavan kanssa? Pidetäänkö tuollaista jotenkin sosiaalisena tai hyvänä että on kavereita kun aina hyppää sen luo kuka soittelee?
Olen hitusen äimän käkenä. Kyseisen tytön tavoista on meillä juteltu oman lapsen kanssa ja kerrottu ettei tuo kaverin jättäminen toisen vuoksi ole kivaa. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta ja lapsemme ei ainoa ketä on jätellyt toisen kaverin kanssa olemisen vuoksi.
No selvää on että läpikäymme asiaa lapsemme kanssa ettei hän pitäisi tuota normaalina ja hyväksyttävänä käytöksenä. Olen jotenkin menettänyt uskoni että Maija oppisi käyttäytymään toisin tuossa kaverikuvioissa, erityisesti koska äidin (juu vanhemmat eronneet) osalta ei näytä olevan toivoa että opettaisivat tiettyjä asioita. Tästä syystä toivon että lapsemme kaverisuhde Maijaan jää taka-alalle ja pyrimme vahvistamaankin muita kaverisuhteita että näin kävisi.
Kommentit (5)
Oikeesti näitä moukkia äitejä on ja siksi en jaksa, enkä halua olla äitejen kanssa tekemisissä.
Lapsellani 7v. on kaveri ja kaverin äiti soittaa lapselleen, että x tuli hakemaan sua.
Lapseni kaveri lähtee sitten kotiin.
Tänään erään toisen lapsen äiti laittaa lapseni kotiin ja hänen oma lapsi jää bestiksen kanssa ja näin saadaan lapseni seurasta pois.
Omani on vasta tutustunut näihin lähialueen lapsiin ja muilla on pitempi aikaisempi kaverisuhde.
Todella törkeetä, mutta lapseni tarvitsee kavereita.
Itse kasvatan lapseni reiluksi kaveriksi, mutta muut ei sitä ole ja heidän äidit samaa kastia.
Ei onnistu kolmisteen olo, vaikka lapseni on sitä pyytänyt.
Meillä ollut jopa 4 lasta ja ketään en syrji.
Oma poikani on tosi reilu ja se johtuu ihan minun kasvatuksestani, mutta näin on harvalla.
Onhan se nyt ihan reilua kertoa, että joku on soitellut perään, vai olisiko äidin pitänyt jättää asia kertomatta? Miksi?
Meillä oli myös kausi, jolloin lapsemme vaihtoi kavereita lennosta ja vastaavasti hänen kaverinsa tekivät samaa. Ja tekevät sitä vieläkin, vaikka ovat 8-vuotiaita!
Kyllä meilläkin on käyty näitä keskusteluita ja muistutettu, että ei ole reilua jättää yhtä kaveria toisen takia. Kyllä se siitä pikku hiljaa=)
ettei ole kasvatettu.
Kerkii sen myöhemminkin kertoa, että Maijaa on hakenut joku muu kaveri.
Tosi jos kasvattaja on itsekkin moukka, niin paljoa ei voi toivoa.
Minä en pakota lastani leikkimään kaverin kanssa, vaikka olisi käynyt jopa niin, että oma lapseni on tätä toista hakenut. Jos parempaa seuraa ilmestyy, saa lähteä ihan vapaasti leikkimään, myös jättää kuin nallin kalliolle sen ekan. MUTTA: ketään ei soitella paikalle sen jälkeen kun leikki on alkanut. Jos joku soittaa hänelle, on ok sanoa seuralaiselle, että nyt menenkin Pyry-Pyllerön luokse leikimään.
Meillä naapurissa asuu lapsi, joka on agressiivinen, lapsellinen ikäisekseen ja sairastaa jotain keskittymishäiriötä. Lapseni on täytynyt sietää häntä vuosikausia silloin kun ei saanut lähteä pakoon "omille" kavereilleen vielä yksin. Nyt saa todellakin mennä ja jättää sen kiusankappaleen ihan yksikseen vaikka puita tönimään ja kaatamaan (hän ei saa liikkua yhtä vapaasti vielä, koska on nuorempi eikä kykene siihen myöskään).
Olen jopa häeäkseni häntä siihen kannustanut "kyllä sinä voit kysyä jotain kaveriakin, ei ole pakko mennä" (kun naapuri on häntä hakenut ulos). Olen niin onnellinen, että lapsi päivähoidossa eikä ole kaiket päivät hakkaamassa, mätkimässä, tönimässä, riuhmassa meidän pihassa!
Missä Liisa?