Liian innokkaat isovanhemmat

sellainenkin on, että jos lapset joskus harvoin ovat jossain muualla käymässä kuin heillä (esim minun sukulaisillani), alkaa kauhea vuodatus ja marttyyrius, miksi HE eivät saa hoitaa. Ihan nk siinä hoidosta olisi kyse, saahan lapsilla olla muitakin ihmissuhteita kuin he!

Kerran menimme mieheni kanssa konserttiin, joka alkoi puolen yön aikaan. Kutsuin tutun tytön lapsenvahdiksi. Me peiteltiin lapset nukkumaan ja saivat nukkua omassa sängyssä tietämättä edes meidän reissusta. Aamulla oli kiva kun olivat kotona, eika tarvinnut lähteä kaukaa hakemaan, koska lapsilla oli harrastuksia jne.

Tästä nousi kauhea itku. Sai selitellä kauan miksi näin.

Lasten harrastukset on huono juttu (molemmila kaksi harrastuskertaa viikossa), koska ne estää isovanhemmille pääsyn. Jopa hampaiden oikominen on huono juttu, koska hammaslääkärissä täytyy ravata.

Ja tiedättekö mitä, jos näkisitte appivanhempani, ette ikinä uskoisi. Ei usko kukaan muukaan. Näin kirjoitettuna sitä ei meinaa itsekään uskoa.

ap

jos pitävät kiittämättöminä sairaan vainoamisen uhria!



Mutta tyhmiä ovat nekin jotka hyppivät isovanhempien mukaan. Mistä tuollainen omien tai appivanhempien pelko tulee ettei tehdä selkeitä rajoja? Mun kotiin ei kukaan tule ilmoittamatta, jessus sentään!



Kun oma tyhmä anoppini on harrastanut puhelinterroria, olemme kieltäneet sen ja olleet vastaamatta. Kyllä se oppi kun ei saanut pariin kuukauteen meihin mitään yhteyttä. Eikä sille paskoja tarvinnut haistattaa vaan sanoa asiallisesti että soittelee liikaa.



Pitäkää huolta itsestänne. Ja oikeasti jos ette oo saanut itse hoitoapua se ei ole syy syyllistää normaaleja ihmisiä joilla on omakin elämä.

lapsi menee kerran kuussa isovanhemmilleen? Tässä on taas muut syyt kyseessä. Miniä ei pidä anopistaan. Kyllä omalle äidille voisi vielä lapsiaan vaikka kuinka usein, muttei anopille.

sellainenkin on, että jos lapset joskus harvoin ovat jossain muualla käymässä kuin heillä (esim minun sukulaisillani), alkaa kauhea vuodatus ja marttyyrius, miksi HE eivät saa hoitaa. Ihan nk siinä hoidosta olisi kyse, saahan lapsilla olla muitakin ihmissuhteita kuin he! Kerran menimme mieheni kanssa konserttiin, joka alkoi puolen yön aikaan. Kutsuin tutun tytön lapsenvahdiksi. Me peiteltiin lapset nukkumaan ja saivat nukkua omassa sängyssä tietämättä edes meidän reissusta. Aamulla oli kiva kun olivat kotona, eika tarvinnut lähteä kaukaa hakemaan, koska lapsilla oli harrastuksia jne. Tästä nousi kauhea itku. Sai selitellä kauan miksi näin. Lasten harrastukset on huono juttu (molemmila kaksi harrastuskertaa viikossa), koska ne estää isovanhemmille pääsyn. Jopa hampaiden oikominen on huono juttu, koska hammaslääkärissä täytyy ravata. Ja tiedättekö mitä, jos näkisitte appivanhempani, ette ikinä uskoisi. Ei usko kukaan muukaan. Näin kirjoitettuna sitä ei meinaa itsekään uskoa. ap

niin kovasti että meillä on tulevaisuudessa jotain tuon suuntaista. Tyttö nyt yli kaksi, vaaditaan ja vaaditaan yökylään, kengät on liian pienet (mummon sormet kun vaan eivät taivu), kumpparit liian isot ym. Mikään ei ole koskaan hyvin. Huoh... :( Ja puhuttu on, mutta kun ei ymmärrä tai ei halua ymmärtää...

lapsi menee kerran kuussa isovanhemmilleen? Tässä on taas muut syyt kyseessä. Miniä ei pidä anopistaan. Kyllä omalle äidille voisi vielä lapsiaan vaikka kuinka usein, muttei anopille.

onkin mielestäni enemmän siitä, että isovanhemmat vaativat ja yrittävät määrätä mitä ja milloin. En minäkään siitä pidä.

miksi kerran kuussa on liikaa ja PAKKO?

26

et ilmeisesti lukenut ketjua. Jos pointti olisi se, että isovanhemmat hoitavat lapsia kerran kuussa, niin ei kai kukaan järkevä ihminen sellaisesta valittaisi. :)

Isovanhemmat vaativat lapsia koko ajan heille. He määräävät myös milloin ja miten. Siis yrittävät määrätä. Ja kun eivät saa tahtoaan läpi, murjottavat/jankuttavat/ahdistelevat.

Noin kerran kuussa lapset ovat heillä yön kylässä. Näkevät kyllä viikottain.

ap

ja homma meni sellaiseksi että anoppi ja appi pitivät lasta OMANAAN ja kun lapsi kutsui äitiä, anoppi vastasi. Soiteltiin koko ajan, jopa töihin ja tarhaan, ja valitettiin jos ei saa kiinni, tekstiviestillä perään että miksi ei saa yhteyttä!! (kesken töiden) Aina piti saada lapsi sinne, jouluksikin olisi pitänyt heille antaa. Nyt on salainen puhnro, välillä tulee lapselle marttyyrikirjettä kun ei heillä ole puhnroa. Yhteyttä pidän kirjeitse ja tämä toimii näin ihan ok. Ovat tavanneet lasta isänsä luona (erosimme) mutta sitäkin piti rajoittaa kun lapsi sanoi ettei saa isänsä kanssa olla ollenkaan kun isovanhemmat omii.

lue viestit 11 ja 24

Tässä isovanhemmat ovat menneet kyllä liiallisuuksiin.



Yhteinen keskustelu koko porukan kanssa 2+2 ja pelisäännöt, joita ap miehineen alkaa heti noudattaa. Tärkeää, että mies on mukana, jottei anoppi käsitä tahallaan väärin, että kaikki on miniän juonia.



Yhteys tulee laimenemaan esimurrosiän myötä, kun lapset eivät enää ehdi isovanhemmille kuten lapsena. Mutta sitä aikaa tuskin kannataa alkaa odottaa, jos ahistaa.



26

Meillä on kahdet isovanhemmat, jotka ovat toistensa peilikuvia. Omat vanhempani ottavat lapsiamme kylään ja hoitoon tarvittaessa. Eivät koskaan tuppaudu mihinkään mukaan, jos ovat hoitamassa lapsia kotonamme, kunnioittavat kotiamme, ja muutenkin lastenkasvatusmenelmiämme.



Miehen vanhemmat puhuvat kauhean positiivisesti lapsistamme, mutta osoittavat hyvin vähän kiinnostusta edes lapsille. Kun olivat pieniä, alle 2-vuotiaita, eivät koskaan hoitaneet lapsia. Eivät koskaan vaihtaneet esim. vaippaa tai syöttäneet tai muutenkaan "hoitaneet". Nyt sitten yhtäkkiä, kun lapset ovat isompia, haluaisivat heitä kylään ja mökille jne. Minä en siitä pidä, koska he eivät tunne lapsiamme yhtään, eivätkä kunniota meidän kasvatustapojamme.



Tästä on tullut kauhea sota, miehen vanhemmat laskevat, koska lapset ovat toisilla isovanhemmilla ja vaativat samaa. Sitten jos he pääsevät hoitamaan lapsia meille, ja menemme miehen kanssa vaikka elokuviin (ihan positiivista ja mukavaa), niin samalla on vaihdettu olohuoneeseen verhot, järjestetty lasten leluhylly ja kaivettu kaapeista kaikki herkut.. Eivät tee lapsille mitään ruokaa tai edes terveellisä välipaloja, eivät viitsi mennä ulkoilemaan, eivät halua kylvettää tai suihkuttaa lapsia tai laittaa heitä nukkumaan. Meillä siis katsotaan telkkua ja syödään herkkuja ja nukahdetaan siis tv:n ääreen. Nyt päätin pistää pelin poikki ja ovat tosi loukkaantuneita. Mutta ei se mitään, kestän sen kyllä. Samaa suosittelen sinullekin. Anna heidän loukkaantua, kyllä aikuinen kestää sen, että joku toinen loukkaantuu häneen.

Lasta mummolta haettaessa alkaa mummin letkautukset: "alkaako heti itkettämään kun äiti tulee hakemaan, ei ole mikään ihme, kun joutuu kotiin kuuntelemaan äidin jankutusta". Kun mummi ei tiedä että olen kuulolla, hän kutsuu itseään äidiksi (anna ku äiti auttaa) jne.



Ei sentään tänne tunge, mutta on koko ajan tunkemassa lapsen asioihin. Ostelee tarvikkeita ja vaatteita, vaikka on sanottu että älä osta, lapsella on ne jo. Sitten tuodaan uudet, kun ne on kuitenkin paremmat kuin ne huonot joita me ollaan lapselle hankittu. Tuli just mm. kolmet haalarit, vaikka lapsella on jo omat hyvät haalarit. Ostaa vaikka mitä karmeeta rytkyä joita en pue lapselle, ja sitten ollaan naama nurinpäin kun ei saa edes lapsen vaatteista olla päättämässä. Siitä se sitten lähtee.. Vaunujakin vauvana oli neljät, joista yhdet oli meidän itse hankkimat. Heh!

Meillä on kaksi kouluikäistä lasta. Heillä on ihanat isovanhemmat. Aidosti välittävät ja osoittavat sen myös. Antavat aikaansa, varojaan, hellyyttä ja huomiota. Olen siitä kovasti kiitollinen.

Minä viihdyn perheenä. En kaipaa mitään omaa aikaa, sitä on yllin kyllin kun lapset käyvät nukkumaan klo 8 iltaisin. Lomilla on kiva reissata perheenä, tai kutsua vieraita kotiin. Tai olisi.

Isovanhemmat vaativat mielestäni ihan liikaa lapsia heille. Kerran kuussa on PAKKO saada yökylään ja lomilla, kuten nyt syyslomalla pitäisi saada päivIKSI. No, ei tuo määrä sinänsä kauhistuttava asia ole, vaan se, että lapset tosiaan olisi PAKKO saada. Minä en pidä siitä, että minua määräillään. Ja kun sitten meillä sattuu olemaan muita suunnitelmia, siitä seuraa valtava loukkaantumisen ja marttyyriuden määrä. Ja meidän suunnitelmamme pitäisi perua. Itketään, että eikö me haluta antaa lapsia heille ja miksi ei ja eikö siltikään kävisi. Tai vaihtoehtoisesti ollaan tosi vihaisia minua ja miestäni kohtaan. Huoh. Ovat kuusikymppisiä, työelämässä mukana, fiksuja ihmisiä. Silti näin takertuvaisia lapsiin.

Tällä lomalla meille on tulossa paljon ystäviä kylään ja ne pari päivää kun mitään suunnitelmia ei ole, olisin ihan halunnut tehdä jotain kivaa oman perheen kanssa. Mutta nyt isovanhemmat mököttää.

Asiasta on puhuttu kymmeniä kertoja, epäsuoraan ja suorasti. Mutta ei.

Meillä on kaksi kouluikäistä lasta. Heillä on ihanat isovanhemmat. Aidosti välittävät ja osoittavat sen myös. Antavat aikaansa, varojaan, hellyyttä ja huomiota. Olen siitä kovasti kiitollinen.

Minä viihdyn perheenä. En kaipaa mitään omaa aikaa, sitä on yllin kyllin kun lapset käyvät nukkumaan klo 8 iltaisin. Lomilla on kiva reissata perheenä, tai kutsua vieraita kotiin. Tai olisi.

Isovanhemmat vaativat mielestäni ihan liikaa lapsia heille. Kerran kuussa on PAKKO saada yökylään ja lomilla, kuten nyt syyslomalla pitäisi saada päivIKSI. No, ei tuo määrä sinänsä kauhistuttava asia ole, vaan se, että lapset tosiaan olisi PAKKO saada. Minä en pidä siitä, että minua määräillään. Ja kun sitten meillä sattuu olemaan muita suunnitelmia, siitä seuraa valtava loukkaantumisen ja marttyyriuden määrä. Ja meidän suunnitelmamme pitäisi perua. Itketään, että eikö me haluta antaa lapsia heille ja miksi ei ja eikö siltikään kävisi. Tai vaihtoehtoisesti ollaan tosi vihaisia minua ja miestäni kohtaan. Huoh. Ovat kuusikymppisiä, työelämässä mukana, fiksuja ihmisiä. Silti näin takertuvaisia lapsiin.

Tällä lomalla meille on tulossa paljon ystäviä kylään ja ne pari päivää kun mitään suunnitelmia ei ole, olisin ihan halunnut tehdä jotain kivaa oman perheen kanssa. Mutta nyt isovanhemmat mököttää.

Asiasta on puhuttu kymmeniä kertoja, epäsuoraan ja suorasti. Mutta ei.

Meillä on kaksi kouluikäistä lasta. Heillä on ihanat isovanhemmat. Aidosti välittävät ja osoittavat sen myös. Antavat aikaansa, varojaan, hellyyttä ja huomiota. Olen siitä kovasti kiitollinen.

Minä viihdyn perheenä. En kaipaa mitään omaa aikaa, sitä on yllin kyllin kun lapset käyvät nukkumaan klo 8 iltaisin. Lomilla on kiva reissata perheenä, tai kutsua vieraita kotiin. Tai olisi.

Isovanhemmat vaativat mielestäni ihan liikaa lapsia heille. Kerran kuussa on PAKKO saada yökylään ja lomilla, kuten nyt syyslomalla pitäisi saada päivIKSI. No, ei tuo määrä sinänsä kauhistuttava asia ole, vaan se, että lapset tosiaan olisi PAKKO saada. Minä en pidä siitä, että minua määräillään. Ja kun sitten meillä sattuu olemaan muita suunnitelmia, siitä seuraa valtava loukkaantumisen ja marttyyriuden määrä. Ja meidän suunnitelmamme pitäisi perua. Itketään, että eikö me haluta antaa lapsia heille ja miksi ei ja eikö siltikään kävisi. Tai vaihtoehtoisesti ollaan tosi vihaisia minua ja miestäni kohtaan. Huoh. Ovat kuusikymppisiä, työelämässä mukana, fiksuja ihmisiä. Silti näin takertuvaisia lapsiin.

Tällä lomalla meille on tulossa paljon ystäviä kylään ja ne pari päivää kun mitään suunnitelmia ei ole, olisin ihan halunnut tehdä jotain kivaa oman perheen kanssa. Mutta nyt isovanhemmat mököttää.

Asiasta on puhuttu kymmeniä kertoja, epäsuoraan ja suorasti. Mutta ei.

Meillä on kaksi kouluikäistä lasta. Heillä on ihanat isovanhemmat. Aidosti välittävät ja osoittavat sen myös. Antavat aikaansa, varojaan, hellyyttä ja huomiota. Olen siitä kovasti kiitollinen.

Minä viihdyn perheenä. En kaipaa mitään omaa aikaa, sitä on yllin kyllin kun lapset käyvät nukkumaan klo 8 iltaisin. Lomilla on kiva reissata perheenä, tai kutsua vieraita kotiin. Tai olisi.

Isovanhemmat vaativat mielestäni ihan liikaa lapsia heille. Kerran kuussa on PAKKO saada yökylään ja lomilla, kuten nyt syyslomalla pitäisi saada päivIKSI. No, ei tuo määrä sinänsä kauhistuttava asia ole, vaan se, että lapset tosiaan olisi PAKKO saada. Minä en pidä siitä, että minua määräillään. Ja kun sitten meillä sattuu olemaan muita suunnitelmia, siitä seuraa valtava loukkaantumisen ja marttyyriuden määrä. Ja meidän suunnitelmamme pitäisi perua. Itketään, että eikö me haluta antaa lapsia heille ja miksi ei ja eikö siltikään kävisi. Tai vaihtoehtoisesti ollaan tosi vihaisia minua ja miestäni kohtaan. Huoh. Ovat kuusikymppisiä, työelämässä mukana, fiksuja ihmisiä. Silti näin takertuvaisia lapsiin.

Tällä lomalla meille on tulossa paljon ystäviä kylään ja ne pari päivää kun mitään suunnitelmia ei ole, olisin ihan halunnut tehdä jotain kivaa oman perheen kanssa. Mutta nyt isovanhemmat mököttää.

Asiasta on puhuttu kymmeniä kertoja, epäsuoraan ja suorasti. Mutta ei.

Meillä on kaksi kouluikäistä lasta. Heillä on ihanat isovanhemmat. Aidosti välittävät ja osoittavat sen myös. Antavat aikaansa, varojaan, hellyyttä ja huomiota. Olen siitä kovasti kiitollinen.

Minä viihdyn perheenä. En kaipaa mitään omaa aikaa, sitä on yllin kyllin kun lapset käyvät nukkumaan klo 8 iltaisin. Lomilla on kiva reissata perheenä, tai kutsua vieraita kotiin. Tai olisi.

Isovanhemmat vaativat mielestäni ihan liikaa lapsia heille. Kerran kuussa on PAKKO saada yökylään ja lomilla, kuten nyt syyslomalla pitäisi saada päivIKSI. No, ei tuo määrä sinänsä kauhistuttava asia ole, vaan se, että lapset tosiaan olisi PAKKO saada. Minä en pidä siitä, että minua määräillään. Ja kun sitten meillä sattuu olemaan muita suunnitelmia, siitä seuraa valtava loukkaantumisen ja marttyyriuden määrä. Ja meidän suunnitelmamme pitäisi perua. Itketään, että eikö me haluta antaa lapsia heille ja miksi ei ja eikö siltikään kävisi. Tai vaihtoehtoisesti ollaan tosi vihaisia minua ja miestäni kohtaan. Huoh. Ovat kuusikymppisiä, työelämässä mukana, fiksuja ihmisiä. Silti näin takertuvaisia lapsiin.

Tällä lomalla meille on tulossa paljon ystäviä kylään ja ne pari päivää kun mitään suunnitelmia ei ole, olisin ihan halunnut tehdä jotain kivaa oman perheen kanssa. Mutta nyt isovanhemmat mököttää.

Asiasta on puhuttu kymmeniä kertoja, epäsuoraan ja suorasti. Mutta ei.

Meillä on kaksi kouluikäistä lasta. Heillä on ihanat isovanhemmat. Aidosti välittävät ja osoittavat sen myös. Antavat aikaansa, varojaan, hellyyttä ja huomiota. Olen siitä kovasti kiitollinen.

Minä viihdyn perheenä. En kaipaa mitään omaa aikaa, sitä on yllin kyllin kun lapset käyvät nukkumaan klo 8 iltaisin. Lomilla on kiva reissata perheenä, tai kutsua vieraita kotiin. Tai olisi.

Isovanhemmat vaativat mielestäni ihan liikaa lapsia heille. Kerran kuussa on PAKKO saada yökylään ja lomilla, kuten nyt syyslomalla pitäisi saada päivIKSI. No, ei tuo määrä sinänsä kauhistuttava asia ole, vaan se, että lapset tosiaan olisi PAKKO saada. Minä en pidä siitä, että minua määräillään. Ja kun sitten meillä sattuu olemaan muita suunnitelmia, siitä seuraa valtava loukkaantumisen ja marttyyriuden määrä. Ja meidän suunnitelmamme pitäisi perua. Itketään, että eikö me haluta antaa lapsia heille ja miksi ei ja eikö siltikään kävisi. Tai vaihtoehtoisesti ollaan tosi vihaisia minua ja miestäni kohtaan. Huoh. Ovat kuusikymppisiä, työelämässä mukana, fiksuja ihmisiä. Silti näin takertuvaisia lapsiin.

Tällä lomalla meille on tulossa paljon ystäviä kylään ja ne pari päivää kun mitään suunnitelmia ei ole, olisin ihan halunnut tehdä jotain kivaa oman perheen kanssa. Mutta nyt isovanhemmat mököttää.

Asiasta on puhuttu kymmeniä kertoja, epäsuoraan ja suorasti. Mutta ei.

Meillä on kaksi kouluikäistä lasta. Heillä on ihanat isovanhemmat. Aidosti välittävät ja osoittavat sen myös. Antavat aikaansa, varojaan, hellyyttä ja huomiota. Olen siitä kovasti kiitollinen.

Minä viihdyn perheenä. En kaipaa mitään omaa aikaa, sitä on yllin kyllin kun lapset käyvät nukkumaan klo 8 iltaisin. Lomilla on kiva reissata perheenä, tai kutsua vieraita kotiin. Tai olisi.

Isovanhemmat vaativat mielestäni ihan liikaa lapsia heille. Kerran kuussa on PAKKO saada yökylään ja lomilla, kuten nyt syyslomalla pitäisi saada päivIKSI. No, ei tuo määrä sinänsä kauhistuttava asia ole, vaan se, että lapset tosiaan olisi PAKKO saada. Minä en pidä siitä, että minua määräillään. Ja kun sitten meillä sattuu olemaan muita suunnitelmia, siitä seuraa valtava loukkaantumisen ja marttyyriuden määrä. Ja meidän suunnitelmamme pitäisi perua. Itketään, että eikö me haluta antaa lapsia heille ja miksi ei ja eikö siltikään kävisi. Tai vaihtoehtoisesti ollaan tosi vihaisia minua ja miestäni kohtaan. Huoh. Ovat kuusikymppisiä, työelämässä mukana, fiksuja ihmisiä. Silti näin takertuvaisia lapsiin.

Tällä lomalla meille on tulossa paljon ystäviä kylään ja ne pari päivää kun mitään suunnitelmia ei ole, olisin ihan halunnut tehdä jotain kivaa oman perheen kanssa. Mutta nyt isovanhemmat mököttää.

Asiasta on puhuttu kymmeniä kertoja, epäsuoraan ja suorasti. Mutta ei.

niin paljon kuin haluavat.



Tämä nykyinen perhekäsitys on omituinen. Ennen vanhaan asuttiin isoissa perheissä ja isovanhemmat kuuluivat samaan ydinperheeseen. Se on NORMAALIA, että isovanhemmat ovat koko ajan tekemisissä lastenlasten kanssa. Niin on ollut suurimman osan historiastamme. Nykykäsitys pikkuperheestä on omituinen.

Nykyisellä isovanhempi-sukupolvella pitäisi ainakin olla politikointi hallussa.



Ei väijymällä, ahdistamalla ja vainoamalla.

Muilla on sitten toisin.

ei noin innokkaita isovanhempia yksinkertaisesti ole olemassakaan. Ei etenkään suomalaisissa.

kiva, että sulle sun oma elinympäristö on koko maailma. reviirin laajennus voisi tehdä hyvää.

kiva, että sulle sun oma elinympäristö on koko maailma. reviirin laajennus voisi tehdä hyvää.

turha väittää muuta tai sitten ne on joitain mt-potilaita

mä ajattelinkin, ettei ne ainakaan täyspäisiä suomalaisia ole.

Olisit ap maininnut että nyt on kyse mt-potilaista. Se olisi selittänyt heti paljon.