Sinä parisuhteessa elävä nainen, miten miehesi suhtautuu sinun menoihisi ilman häntä?

kerrotaan iltamenot jo etukäteen, jos olen ilman lapsia lähdössä, ei ole koskaan ollut ongelma. Päivällä kavereiden kanssa sovitaan omat menot, eihän ne miehelle kuulu eikä vaikuta hänen elämäänsä. Ei hänkään tiedota missä on mihinkin aikaan työpäivänsä aikana. Yleensä tiedän, jos on josssakin pääkaupunkiseudun ulkopuolella ja tietysti ilmoittaa, jos tietää tulevansa myöhään kotiin. Negatiivista suhtautumista ei ole vielä tullut mihinkään menoihin.

Mutta käynkin todella harvoin missään. Juhlimassa en käy juuri koskaan ilman miestä. Viimeksi kesäkuussa terassilla ystäväni kanssa. Käymme mielummin yhdessä. Se vaan on kivempaa ja saa sitä kaivattua aikaa kahdestaan :-)

On yleensä ex tempore lähtöihinkin kannustamassa, jää hoitamaan lapsia. Minä olen meistä enemmän mustasukkainen.

Tarkoitan siis kaikenlaisia menoja: ystävien tapaamista lasten kera, ystävien tapaamista ilman lapsia. Mahdollisia työhön liittyviä erimittaisia kotoa poissaoloja, juhlimassa käymistä jne jne...mitä vain.

Pointtina siis, että kuinka puolisosi suhtautuu? Vastustaako hän ja mistä syystä? Onko hänellä minkäänlaista ikäänkuin "negatiivisuutta" menojasi kohtaan?

Miten miehen pitäisi suhtautua? Kai mä nyt aikuisena ihmisenä saan tehdä mitä huvittaa? Samoin mies? Siis kysyttekö te oikeasti mieheltänne luvan lähteä elokuviin kaverin kanssa?

Poislukien tietty nyt jotkut lastenhoitojärjestelyt tms...

Eri asia olisi, jos lähtisin yhtäkkiä ilmoittamatta yhteisillä rahoillamme vaikkapa kolmeksi viikoksi Borneoon:D

Ei kiellä - eikä toki voisikaan - mutta tekee lähtemisen usein ns. henkisesti mahdottomaksi tai ainakin tosi vaikeaksi.



Sillä ei ole väliä, olenko menossa kerta viikkoon, kerta kuukauteen tai kerran vuodessa, aina sama episodi siitä lähtemisestä, murjottaa, kiukuttelee, on huonolla tuulella ja aukoo päätään.



Eikä väliä silläkään, kenen kanssa menen. Onko työmenoa, vapaa-ajan menoja, kahvittelua, mitä hyvänsä.



En siis saisi käydä missään.



Käyn silti.

että meen iltaisin mihinkään ilman häntä tai no, jumpat ei haittaa, kaikki muu, esim. illanistujaiset kaverin kotona..

tämä ärsyttää mua kovasti, tästä on tapeltu monasti, aina minä pahoitan mieleni vaik mulle olis kiva ilta kavereiden kanssa tiedossa..

ihan persiistä!

en enää tiedä miten "hoitaa" nää menot (joita ei tod oo montaa/vuosi)

Mulla on sekä työmenoja että menoja kavereiden kanssa eri porukoissa, osa kavereista on miehiä. Menoja on kuitenkin suht vähän eli varmaan tulisi sanomista, jos joka viikonloppu olisin jossain.



Meillä on kypsä ja terve suhde.

oli sitten työ, huvi tai mikä tahansa meno, niin ihan on ollut positiivisella asenteella kun olen mennyt. Joskus jopa tuputtaa minulle, että voisit kyllä mennä jos itse olen vähän vastahakoinen, että en jaksaisi lähteä.

Meillä nyt ei muutenkaan kukaan kommentoi toisten menemisistä, aikuiset ihmiset voi mennä jos haluavat. Käydään jopa välillä etelänreissuilla omien kavereidemme kanssa. Meillä kolme pientä lasta.