Tarvitsen apua parisuhdeasiassa. Olen aivan ymmälläni.

Menkää pariterapiaan ja löytäkää toisenne uudestaan. Samoin löytäkää yhteinen linja kodin- ja lasten ym. arjen pyöritykseen. Arkirumbassa parisuhde unohtuu, joka on kaiken a ja o

epätasapaino raha-asiassa. Minä olen hoitovapaalla ja mieheni tienaa tavallista palkansaajaa enemmän.....joten sekin valtti on hänellä ja yritän sitä tasapainottaa tekemällä kaikki kotityöt.



ap

En tarkoita neuvoa, että olisi mutta kommenttisi on jotenkin "ylimielinen" miestäsi kohtaan. Luulet tietäväsi kaiken hänestä ja osaat ennustaa mitä hän tekee tai ei tee.



Puolisoilla on yllättävän paljon salaisia haaveita, ajatuksia ja toiveita joita ei toiselle kerrota kun ei ole tilaisuutta tai toinen ei kuule vaikka kertoisi. Puhutaan siis ohi.



Nyt varaat yhteisen viikonlopun, lapset jonnekin hoitoon. Edes yhdeksi yöksi. Suljette television ja alatte jutella. Siitä se lähtee. Kuuntele kiihtymättä mitä hän sanoo.



Ei siellä autotallissa ole kiva olla. Ainakaan jatkuvasti. Mieskin haluaa jotain muuta eikä aina osaa ilmaista asiaansa.



Jos parisuhde ja perhe on kallis sinulle, varaa yhteistä aikaa. Päädytte eroon takuuvarmasti, ellet nyt herää. Miehesi ei kai osaa herätä, joten sinun se nyt vaan on tehtävä.

Toinen nainen ei ole kuvioissa 99% totuudella vaan kuvioissa on tylsistyminen parisuhteeseen.



ap

Et voi ap olla tosissasi. Otit eron vaihtoehtona esille ongelmaan, jossa miehesi tiuskii teille muille ja on ahdistunut.



Joko teillä on enemmänkin ongelmia kuin kerrot tai sitten tämä nykymeno on vaan niin uskomatonta. Heti kun ei ole kivaa niin erotaan sitten vaan.



Nyt marssitte parisuhdeterapiaan, tuskin kahdestaan selviätte. Tai lue paljon kirjallisuutta, rauhoitu ja pelasta perhe. Miehet eivät näitä sankaritekoja valitettavasti useinkaan osaa tehdä. Eivät ole yhtä verbaalisia, verkostoituvia ja monitaitoisia kuin naiset. Siis jos yleistetään. Naisten hommia nämäkin perheenpelastusjutut ovat. Siis tee aloite.

Nyt on siis kaikki onnistumisen mahdollisuudet. Kunpa SUomessa olisi joku terapiamahdollisuus, siis sellainen helppo mennä ja edullinen.



Televisiossa oli LIVillä sarja, jossa pariskunta yritti pelastaa suhdettaan milloin minkin ongelman keskellä. Se oli melko valaiseva, vaikkakin populistinen ja vähän hassukin välillä.



Jos se menee vielä, katsopa pari jaksoa. Mutta muutakin on tehtävä. Lue kirjallisuutta, kuuntele miestäsi ja arvosta hänen toiveitaan.



Ehkä hän on autotallin vanki. Monet miehet ovat, siis ne kiltit jotka eivät baariin karkaa. Autotallissa yksin asioita vatvoen ne todellakin alkavat... niin no... v***ttaa.

Kun lapset syntyvät, toinen unohtuu. Ei siinä enää kuunnella mitä on sanottavaa. Se on loukkaavaa. Toinen puhuu ja ohi menee.



Et siis voi tietää, mikä miehelläsi on. Lapset pois hetkeksi tieltä ja olkaa kahdestaan. Kysy mikä on. Älä tivaa äläkä jankuta ja nalkuta. Anna miehen puhua toiveitaan. Ja puhu sinäkin.



Kyllä te saatte solmut auki jos rakkautta riittää.

Mitä kirjoja suosittelisitte? Olen valmis itse taistelemaan siis, mutta mieheni on niin ahdistunut, että karjuu vain jatkuvasti perheelle.



ap

siitä lapsiperhe-elämästä, jota hän pakenee autotalliin? ei kuulosta hyvältä. ei saata riittää sinun pelastusyritykset nyt pelkästään.



itse onnistuin muuttamaan paljon omia näkemyksiäni Dr Philin Pelasta parisuhteesi -kirjan avulla. sinulla tosin ei tunnu olevan näkemysongelmia, vaan miehelläsi.



kieltämättä tuntuu että voiko pelkkä lapsiperhearki ahdistaa niin paljon vai onko taustalla jotain muutakin, se sinun pitäisi selvittää. ja se karjuminen pitäisi saada heti loppumaan. sellainen tuhoaa kyllä äkkiä parisuhteen ja perhe-elämän. ilmoita vaikka aluksi miehellesi että karjuminen on nyt loputtava tai. ja sitten alat selvittää koko vyyhtiä. jos ei parannusta tapahdu, kyllä mä itsekin miettisin että haluanko sellaista koko loppuelämän kuunnella.



tiedän mistä puhun koska olen erinäisiä kriisejä tässä avioliitossa selättänyt. allekirjoitan täysin sen että naisten nämä asiat pitää selvittää, ei miehistä siihen ole yleensä.

Jo se, että uskot vakaasti, ettei kuvioon liity petollisuutta ja että ymmärrät parisuhteen ongelmat ilman mitään akuuttia osoitinta (väkivalta, pettäminen ym.) on mielestäni hyvä juttu...Ette ole vielä ajautuneet avun ulkopuolelle, vaan teillä on nähdäkseni meneillään ns. "tavallinen parisuhdekriisi". Parisuhde on latistunut ja arkipäiväistynyt ja tiettyä kaunaa alkaa - ikävä kyllä - kertyä.



Vastaus ei valitettavasti ole se, mihin olet suuntautumassa (että sinä hoidat kodin ja lapset ja näin "takaat miehellesi omaa aikaa"). Kukaan ei ihan oikeasti halua tossukaa, joka antaa kaikessa myöten. Tasapainoisessa suhteesssa MOLEMMAT hoitavat kotia ja lapsia ja antavat toisileen tilaa omiin harrastuksiin ja omaan aikaan. Osa viehätysvoimaasi on se, että osaat paitsi tarjota tätä miehellesi myös vaatia sitä itsellesi.



Jotenkin minusta tuntuu siltä, että teitä voisi viedä kunnon KESKUSTELU jo tosi pitkälle. Oletko kertonut miehellesi: a) kuinka paljon rakastat ja arvostat häntä b) mitä toivoisit häneltä perhearjessa c) mikä sinusta olisi toivottvaa, kivaa ja ihanaa parisuhteen vaalimisen kannalta d) miten sinusta lapset ja koti saataisiin hoidettua REILUSTI yhteistuumin...Ja ennen kaikkea, mitä mieltä miehesi on näistä asioista.



Mielestäni kaikissa parisuhteissa TÄYTYY olla sekä kummankin osapuolen omaa aikaa, yhteistä aikaa, perheen keskeistä aikaa että yhteisymmärrys arkisten asioiden jakamisesta. Ja normaalissa 1-4 lapsen suomalaisperheessä ei nähdäksen pitäisi olla mitään syytä, miksei kaikkea tätä voi saada.



Ja parisuhteen romantiikkaa & erotiiikkaa pidetään yllä juuri huolehtimalla KUMMANKIN jaksamisesta, yhteisestä ajasta ja arjen pienistä huomioinneista (joihin todellakin liittyy se, ettei kumpaakaan kuormiteta arjessa kohtuuttomasti).

pattitilanne ja vaikeeta oli. Kolme lasta 5 vuoden sisään ja hyvä kun puolison kanssa oli enää muuta yhteistä kuin vaipanvaihto ja astianpesukoneen tyhjennys. Sitten oli muuta ongelmaa ja ei ihme, että pienten lasten perheet hajoavat helposti.



MUTTA niin kuin edellä eräs kirjoitti hienosti, tää perheen pelastamien on aikalailla naisten juttu. Ei siksi, etteikö mieskin voisi/osaisi, mutta oma mieheni ei myöskään osannut puhua tunteistaan ja tarpeistaan.



Päädyimme pariterapiaan, joka on auttanut niin paljon! Olemme löytäneet toisemme uudestaan ja hoidamme parisuhdetta. Se on mahdollista löytää uudestaan ja mikä sen suutrempi yhdistävä tekijä kuin yhteiset lapset ja perhe!



Ja Suomessa saa ILMAISTA pariterapiaa. Me käymme kirkon parisuhdeterapiassa (nyt käyty jo 10 kertaa 1,5h istuntoja) ja on täysin ilmaista. Myös Sosiaalivirastosta saa ilmaista terapiaa. Maksullista saa väestöliitosta ja yksityisiltä pariterapeuteilta.



Pelasta liittosi itsesi, miehesi ja lastesi vuoksi!

Se ei ole vaihtoehto. Siksi yritin kysellä niitä hyviä parisuhdekirjoja.



ap

tasa-arvoista suhdetta esim. kotitöiden osalta, koska mies tuo suurne summan rahaa kotiin kuukausittain.



ap

silloin, kun pari ei keskenään pysty ratkaisemaan / puhumaan välejään/ suhdettaan uuteen nousuun. Meillä ulkopuolisen ihmisen läsnäolo ja neuvot auttoivat ja mies myös avautui ja "valaistui".



Voisitko edes harkita ja ehdottaa sitä? Ei omakaan mieheni riemusta hyppinyt ja ekan 4kk kieltäytyi tulemasta. Mutta kun ongelmat kasaantuvat tarpeeksi kauan, niin ei ollut montaa vaihtoehtoa. Sen tajusi miehenikin, joka tuli terapiaan vain minun vuokseni, ei siis vieläkään myönnä että itse tarvitsee sitä, vaikka mielellään sinne tuleekin. Terapia on miehelle vaikeampi ja haastavampi paikka, mutta ei mahdotonta. Se tarvitsee lämmittelyä ajatukselle.

Mun miehellä oli kanssa pikkasen vaikeeta aikaa kun olin kotona pojan kanssa, tienaa kanssa hyvin ja mä sain sen reilu 300e kuussa. Sitä vitutti ku joutui maksaa lähes kaiken.



Mutat ei kai teidän erota tarvii, antakaa toisillenne aikaa, pitäkää vaikka leffailtoja ym, ei tarvii mitään gourmet aterioita järjestää. Puhumalla ne asiat selviää. Voitte kyllä selvitä ilman terapioita jos mies ei sinne halua lähteä.

Ehkä pääsette välisopuun ja vällyjenkin väliin. Kerro rakastavasi ja sano, että jos hänellä on murheita niin tahtoisit niistä tietää, jotta ne olisi kahden kevyempi taakka.

Voit myös sanoa, että sinulla on paha olla kun sinusta tuntuu, että hänellä ei ole hyvä nyt.



Masennus voi tuon tehdä. Jos ei myönnä tai halua kanssasi puhua niin ehdota, että juttelisi jonkun ystävänsä kanssa tai vaikka työterveydessä tmv.



Lupaa olla tukena oli miten oli ja tapahtu miten tapahtu. Toista et voi vaatia muuttumaan, mutta oman toimintasi voit muuttaa.

naisen pitäisi puhua miehelle, eli kertoa miltä tuntuu ja mitä toivoo yms. Mies ottaa tällaisen vaan puhtaasti nalkuttamisena vaikka naisen äänensävy olisi millainen. Tilanne on helposti jotenkin holhoava, ihan kuin äiti puhuisi lapselleen.



Sen sijaa sanoisin miehelle, (ikään)kuin tasavertaiselle kumppanille, että nyt alkaa olla viimeiset mahdollisuudet kertoa mikä pännii ja vituttaa ja kuuntelisin. Siis sanaa sanomatta, mihinkään pisteliäästi kommentoimatta ja ainakaan provosoitumatta mistään.



Siis jos olen itse ahdistunut ja mulle tultaisiin kertomaan vielä lisää mitä multa haluttaisiin , niin johan mä hyppäisin sillalta!



Kuuntele, kuuntele, kuuntele!!!

Mun exä huusi milloin mistäkin. Syynä on stressi duunissa. Sä kyllä tunnut hoitavan kodin ja lapset, joten tuskin miehellä valitettavaa on.

Mitä kirjoja suosittelisitte? Olen valmis itse taistelemaan siis, mutta mieheni on niin ahdistunut, että karjuu vain jatkuvasti perheelle.

ap

varmasti on stressiä töissäkin. Lähelleen ei päästä, puhumaan ei suostu....odottelenko vain?



ap

taitaa olla kypsä tilanteeseen.



Keskustelkaa. Jos sun kotona oleminen ja raha-asiat mättää, niin mene töihin. Kyllä ne lapset päiväkodissa pärjää. Sun pitää itsekin olla valmis tekemään kompromisseja. Tällä hetkellä sinä taidat pyörittää teidän perhettä ja elämää ja tehdä kaikki suunnitelmat. Miehelle jää vain maksajan rooli.