En tykkää mun kummilapsesta.

täytti kesällä 10. Just ja just tuli kutsu synttäreille, kun aloin kuukautta ennen sitä kysymään. Lapsi oli pettynyt lahjaansa, vaikka oli toiveiden mukainen.

Lisäksi hän on aina ollut tekemässä piparkakkutaloa itsenäisyyspäivän aikoihin. Kun asuttiin kaikki lähellä oli äitinsä kanssa päiväsaikaan. Pari vuotta sitten hänen vanhemmat erosivat kun ystäväni löysi uuden miehen ja muuttivat 500 km päähän. Aloin pari vkoa sitten kysymään miten talon rakentaminen tänä vuonna tehdään tuli tänään viesti ettei kummityttöni halua tulla.

Omat kummini eivät ole viettäneet minun kanssa yhtään aikaa ikinä ja vannoin olevani parempi kummi. Mutta hyvin vaikeaa se taitaa olla.

ja se onko ylipäätänsä tekemisissä paljon. Jos on ns. etäkummi ei kai voi olettaakaan, että lapseen syntyy hyvä suhde. Itsellä on yksi kummipoika ja vähän on tullut pidettyä yhteyttä. Se on minusta sääli. Vanhemmat erosivat ja lapsi reissaa jo heidän ja mummoloiden väliä, että ei tunnu enää tarvetta olevan yökyläilypaikalle. Minä kyllä mieluusti haluaisin yrittää saada paremman yhteyden lapseen. Minulla on siis todella intressi tähän. No, kummipoika on vielä pieni, että vielä ehtii. Peli ei tosiaan ole menetetty, vaikka lapsi olisikin jo 5v. Teidän paljon tapauskia, että kummiyhteys on löytynyt nimenomaan myöhemmin teininä ja varhaisaikuisena. Mutta surullista, että niin moni inhoaa omaa kummilastaan. Inhoatteko te aikuisiakin? Minä en oikeastaan voi sanoa inhoavani ketään, en aikuista enkä lasta. Mutta meitä on moneen junaan.

Omat tekeleet vaan kiinnostaa. itse olen kustantanut kummilapseni Thaimaahan ja muuallekin.. avittanut näitä kahta poikaa monella tapaa...tapaan toista kummilasta joka viikko...olen saamapuoella, niin tunnen..

Miten ahdaskatsantoisia naiset voivat olla. Minä ainakin tykkään ihan mielettömästi kummilapsestani ja hän minusta. Vaikka oma lapseni on ihan erilainen.



Molemmat ovat OMALLA tavallaan ihania.



Mutta ehkä se johtuu minun asenteestani. Ja hieman siitäkin, että olen opettaja, joka ymmärtää ja arvostaa erilaisia lapsia.

siis kummilapsista. ovat lihavia ja tyhmiä.

Harvinaisen ärsyttävä lapsi. Täysin itsekeskeinen, poispilattu.

Varmaan ei tartte enää yhteyttä pitää sitten.

Ja toivon että saan olla osa heidän elämäänsä, niin

kauan kuin elän.

PIdän tunteeni omana tietonani. Miksi loukata vanhempia tuollaisella?

Ei teekään enää yhtään mieli valita lapselle kummeja, jos vaikka onnistuukin valitsemaan lapselle teidän kaltaiset lapsivihaajat, jotka tulee tänne avautumaan miten kamalia pienet lapset voi olla :(



Tylsää jos pitää jättää lapsi kastamatta sitä varten :( Luulisi, että kun kirkosta eronneita on enemmän kuin tarpeeksi, saisi lapsen nykyään jo kastaa ilman kummejakin...

pitää lapsesta.. ihme kun jotkut pöntöt eivät sitä tajua.

En vihaa kummilastani. Mutta en vain pidä hänestä.



ap

Aiheuttaa selvästi pahaa mieltä ja jopa aggressioita.



Ikävä vaan, että lapset ovat yksilöitä niinkuin aikuisetkin ja jotkut kemiat vaan eivät toimi.

Minulla on sama ongelma. Muistan kuitenkin kummilastani ja olen ystävällinen. Mitään todellista yhteyttä ei kuitenkaan ole syntynyt ja

kummilapsi on jo 17-vuotias.

etten minäkään erityisesti pidä yhdestä kummilapsestani. Kyse on vielä veljeni lapsesta. Olemme olleet todella vähän tekemisissä, joten lapsi ei vain ole tullut kovin tutuksi. Toisaalta kaksi muuta kummilastani ovat aivan ihania. Enkä minä heidänkään kanssaan mitenkään paljoa ole enää tekemisissä. Kun olivat pienempiä, niin silloin kyllä. Nykyisin tavataan lähinnä synttäreillä...meidän lasten ja heidän itsensä.

ostamalla hänelle kalliita lahjoja. En todellakaan halua viettää hänen kanssaan aikaa, tein sitäkin pakon edessä, kun hän oli pieni, mutta enää en. Pelkään, että mun inho näkyy, joten parempi olla vain mahdollisimman vähän tekemisissä. Yritän kyllä olla aina positiivinen jne, mutta eiväthän lapset ole tyhmiä.

Ikävä vaan, että lapset ovat yksilöitä niinkuin aikuisetkin ja jotkut kemiat vaan eivät toimi.

Minäkään en erityisesti pidä kummilapsestani, kemiat eivät yksinkertaisesti ollenkaan kohtaan.

On kyllä hyvin kasvatettu ja muutenkin ok, mutta kun sitä tunnetta ei ole:-(

poikansa kummeiksi, koska meillä on itsellä "vaan" tyttöjä. Niin, heillä on kaksi tyttöä ja miten superhyvin tullaankin toimeen heidän kanssaan ja he leikkivät paljon meidän tyttöjen kanssa ja kuljetaan ristiin lasten kanssa. Eli meidän toinen tyttö heillä ja heidän isompi meidän isomman kanssa meillä jne.



Poika on ihan kiva, mutta jotenkin "ulkopuolinen" meidän kuvioista. Kohdellaan toki ystävällisesti ja lahjat ostetaan jne. Mutta jos meidät olisi pyydetty jomman kumman tytön kummiksi, osaisi olla maailman paras kummitäti :).

mitä sitten? Pystytkö yleensäkään pitämään muiden lapsista vai ovatko vain omat kivoja?

jotka hakevat jatkuvasti huomioita. Valitettavasti näitä lapsia on paljon.

pidin kummityöstäni aikaisemmin. Nyt hän on 14-vuotias sijaisperheessä asustava häirikkö. Pelkään kuollakseni, että tyttö haluaa meille asumaan, koska olen sellaisessa ammatissa, että saattaisin joutua ottamaan hänet meille ns. tuettavaksi lapseksi. Vetoan sukulaisuussuhteeseen, jos sitä ehdotetaan. Tyttö on väkivältainen, oikeustoimia takana jo useita (pahoinpitelyjä, kunnianloukkauksia, karkaamisia). Juo ja polttaa, mahdollisesti huumeitakin kuvioissa. Asui ennen äidin luona, isäpuolen kanssa suuria ongelmia, muutti isälleen, joka ei voinut muuta, kuin pyytää sosiaaliviranomaisia sijoittamaan tytön kauas kavereistaan, kun elämä on aivan raiteiltaan.

Haluaisin osata ja haluta auttaa, mutta tyttö ei koe tarvitsevansa mitään apua. Päinvastoin, hänen elämänsä on hienoa hänen omasta mielestään.