Lue keskustelun säännöt.
Kuinka todennäköisesti ex-syömishäiriöinen 36.5 v erittäin hoikka tulee raskaaksi?
13.10.2011 |
bmi on noin 17.
ei siis aiemmin lapsia.
jostain luin, että vuoden aikana, 35 v synttäreistä 36 v synttäreihin hedelmällisyys laskee rajusti.
onko toivo menetetty?
Kommentit (9)
pillereitä syöny lähes koko ajan teini-ikäisestä. ilman pillereitä kierto suht säännöllinen noin 30-34 pv
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli lue munasolun irtoamisesta ja kypsymisestä. sen voin sanoa, että olen noi 40, ja tasan tarkkaan vaikutukset näkyi kehossa sekä mielessä, kun tuli se piste, että hedelmällisyys laski dramaattisesti. sitä en voinut olla huomaamatta. eli sain esi-vaihdevuodet. lue niistäkin ja jos sulla ei ole sellaisia oireita, ei ole syytä huoleen. ja kyllähän ultrassa näkee sun kohdun limakalvon kunnon ja toiminnan
ihan ensimmäiseksi pois. Itselläni kesti pillereiden jälkeen vuosi että kiertoni normalisoitui ja olen normaalipainoinen ja muutenkin aina ollut terve. Noin niinkun teoriassa nainen tarvitsee tietyn määrän rasvaa kehoonsa tullakseen raskaaksi, mutta kyllä tosi hoikatkin raskautuu varsinkin jos ovat luonnostaan laihoja. Olet silti alipainoinen, joten raskautuminen on sinulle vaikempaa.
Kuinka vakava syömishäiriö sinulla on ollut ja kuinka pitkään? En haluaisi lannistaa, mutta syömishäiriöistä varsinkin anoreksia aiheuttaa hedelmättömyyttä. Ks. Duodecim-lehti: http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/etusivu?p_p_id=dlehtihaku_view_ar…
Lisäksi on fakta että hedelmällisyys laskee radikaalisti 35 vuoden jälkeen.
Sinuna keskustelisin lääkärin kanssa aikailematta asiasta ja yrittäisin suoraan hedelmöityshoitoihin. Sinulla on monta tekijää jotka vaikeuttavat olennaisesti raskautumista, lisäksi se hedelmällisyys iän takia laskee koko ajan, joten en ainakaan sitä vuotta odottaisi jos olisin sinä. Hoidoissakin kestää aikansa.
Pillerit on jätetty 3 kk sitten. en ole luonnostani näin hoikka, vaan paino nousisi jos syömisiä ei tarkkailisi enkä harrastaisi liikuntaa
että syömishäiriösi on OIKEASTI HALLINNASSA ja hoidossa ennen raskautta...
Huonosti on käynyt useille terv. vauvaperhett
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en ole luonnostani näin hoikka, vaan paino nousisi jos syömisiä ei tarkkailisi enkä harrastaisi liikuntaa
Hoida itsesi kuntoon; lapsen saaminen on ISO elämänmuutos ja voi pahentaa mielenterveysongelmiasi.
Itse tulin kaksi kertaa raskaaksi tokasta kierrosta pillereiden poisjättämisen jälkeen. Tosin olin 30v ja 34v, ja anoreksia oli IHAN OIKEASTI täysin hallinnassa silloin (ja on vieläkin). Bmi oli ja on 18. Voin kertoa, että sun kannattaisi lopettaa nyt liikunta ja syömisten tarkkailu. Raskaus saattaa olla tosi vaikeaa aikaa ex-syömishäiriöiselle, kun keho muuttuu ja hormonit heittelevät. Jos raskaaksi tulet, niin suosittelen, että ainakin käyt raskausaikana neuvolapsykologin juttusilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
syömisiäsi tarkkailemalla, et ole parantunut syömishäiriöstä. Olet ehkä paremmassa kunnossa kuin joskus, mutta et parantunut. Painoindeksisi on alipainon puolella, ja myönnät itse, että pidät sen siellä tietoisesti. Se ei ole tervettä.
Hedelmällisyyden säilyminen sairauksista/iästä/painoindeksistä riippumatta on yksilöllistä. Lääkäri osaisi antaa ehkä enemmän vastauksia hormonitasapainostasi, mutta loppupeleissä hedelmällisyys testataan vain hedelmöittymistä yrittämällä. Tunnen kyllä itse monia tuossa iässä (ja myöhemminkin) ja painoindeksissä raskautuneita. Tunnen myös ex-syömishäiriöisiä vanhempia...Kroppakin on usein sitkeä palautumaan, ja kuten sanottu, hedelmällisyys on yksilöllistä.
Se, mikä ei kuulosta hyvältä, on syömishäiriöinen raskaana ja vanhempana. Kai ymmärrät, että liian vähäinen ravinnonsaanti vaikuttaa sikiön kasvuun ja terveyteen. Toiseksikin syömishäiriöisten lapsilla on tilastojen mukaan erittäin suuri todennäköisyys sairastua itse syömis- ja kehonkuvahäiriöihin.
Olisi ensisijaisen tärkeää, että normalisoit suhteesi ruokaan, ennen kuin alat odottaa tai kasvattaa lasta! Oletko käynyt koskaan terapiassa? Tiedätkö, että syömishäiriöihin (etenkin, jos itselläsi sairaus on nykyään aika lievää muotoa) auttaa usein lyhytkestoinen intensiiviterapia yllättävän tehokkaasti (toisin kuin esim. krooniseen masennukseen, johon lähes poikkeuksetta tarvitaan pitkäkestoterapiaa)?
terv. Ex-bulimikko ja äiti
onhan tuossa kolme aika epäsuotuisaa tekijää jo yhdessä paketissa. yksikin noista voi jo vaikuttaa, ja ilman yhtäkään noista voi olla, että ei nappaa. onko menkkoja miten?