haluaisin elää kuten kaunis pieni blogin eläjät

onhan se nyt kivempaa ja mukavampaa asua isossa kauniissa talossa. Varmaan sille blogistille jää elämästä käteen sekin, että oli varaa ja aikaa tehdä mitä haluaa ja minkälaisessa ympäristössä haluaa. Kyllä mä ainakin koen, että olisin paljon onnellisempi jos olisi enemmän rahaa eikä tarvitsisi asua kerrostalossa jne. Joten ei nuo merkityksettömiä asioita ole.

..pitkään aikaan blogissa kun on liian siirappinen omaan elämääni. Mutta tylsänä hetkenä kävin ja taas iski epätoivo.



ap

onhan se nyt kivempaa ja mukavampaa asua isossa kauniissa talossa. Varmaan sille blogistille jää elämästä käteen sekin, että oli varaa ja aikaa tehdä mitä haluaa ja minkälaisessa ympäristössä haluaa. Kyllä mä ainakin koen, että olisin paljon onnellisempi jos olisi enemmän rahaa eikä tarvitsisi asua kerrostalossa jne. Joten ei nuo merkityksettömiä asioita ole.

Suurin osa ihmisistä ei ole rikkaita, mutta ei kai se tarkoita, että pitäisi rahjustaa läpi tämän synkän elämän ilman valonpilkahdustakaan, kun ei ole varaa elää kalliisti? Todellisuudessa harvoilla on. Ja näistäkin harvoista vielä harvemmat ovat itse, omilla ansioillaan, hankkineet vaurautensa.

Pitää vaan lakata pohtimasta, mitä jollakin muulla on ja mulla ei ole. Joku syntyy kultalusikka suussa ja pitää lapsuudesta asti ihan normaalina, että kaiken saa mitä haluaa - mutta ei koskaan ehkä opi arvostamaan asioita siten kuin joku toinen, joka näkee vaivaa saadakseen haluamiaan juttuja.

Sitäpaitsi KPE-blogi ei taatusti kerro realistista kuvaa ko. perheen elämästä, vaikkakin ilmeisen varakkaita ovatkin.

Lisäksi en voi käsittää, miksi ylipäänsä kukaan haluaa blogata lasten kuvilla ym., ties minne ne kuvat netissä voivat päätyä. Jotain julkisuuden tavoittelua se kai on.

Vaikka kaikki täällä yhdessä kuorossa huutavat että ei tuossa ole totta ja on feikattu ja vaikka mitä, niin SILTI olen katteellinen! Tuo talo on aivan upea, sisustus moitteeton ja lapsilla ihania vaatteita, käytettiin niitä sitten päivittäin tai ei. Puurot lentää lattialle tuossakin taloudessa, mutta olisipa minullakin edes noin hieno keittiö ja lattia minne kakarat saisivat niitä ruokia kiukustuessaan heitellä! xD



Ja katsotkaa noita joulukuvia, ei minun kotini ole koskaan edes jouluna noin upeana.



Puhumattakaan tuosta, että parissa päivässä kyhäsivät tuon vauvanhoitohuoneen, niinpä niin. Millähän tuon oman äijän saisi sohvasta ylös tarttumaan rakentelemaan yhtään mitään työpäivän jälkeen, leegoja korkeintaan.



Feikkiä tai ei, mutta heillä on tuo talo, tuo sisustus, nuo lapset. Vaikka kuinka yrittäisi, niin tästä nuhjuisesta kerrostaloneliöstä ei saisi samanlaista kuuna päivänä.

Olisitko siis sitten onnellisempi, jos voisit askarrella ja käydä metsässä perheen kanssa? Kyllä mä luulen, että onnellisuus tulee jostain vähän syvempää. Ei onnellisuus ole paljon kauniita esineitä ja sitä, että koti on siisti. Oot nyt varmaan kadottanut sen ymmärryksen, että mikä elämässä on oikeasti tärkeää.

Sä et voi tietää, millaista blogin pitäjän elämä on oikeasti. Blogi on vain pintaraapaisu, siloitettua todellisuutta, jotakin jota ihminen haluaa kertoa julkisesti. Kuvat saa näyttämään upeilta aika helposti. Ja esim. se metsäretkikin - mieti, lähtisitkö sellaisissa vetimissä kuin niissä kuvissa oli heillä päällä, metsäretkelle :-O. Mulle ei tulisi ainakaan mielen viereenkään; kyllä me oltaisi koko perhe sonnustauduttu kosteutta hylkiviin, rentoihin ulkoilupukuihin eikä farkkuihin ja villakangastakkiin. Eli kovin poseerauksen makua oli tuossakin, kaukana todellisuudesta.



Ei siis kannata kaikkea, mitä netissä näkee, uskoa ihan täysin eikä varsinkaan ryhtyä kadehtimaan ketään sen perusteella, millaisen kuvan itsestään maalaa. Toki blogin perheellä on varmasti rikkaat vanhemmat, varallisuutta ja kaunis koti, mutta todellinen onni löytyy jostain ihan muualta.



Nauti siitä mitä sulla on, etsi joka päivästä jotakin positiivista. Ja aina on sitäpaitsi joku, jolla menee vielä huonommin kuin itsellä.

Ei kuulosta kovin mukavalta retkeltä. Vai pysyttelikö ne vaan jossain metsäautotiellä tms?

farkkuihin ja villakangastakkiin.

Facebook, blogit ja muut on vain yksi versio todellisuudesta, sen voi muotoilla aivan toisenlaiseksi kuin mitä arki on. Kaunispieni elämä on Suomen oloissa aika harvinainen tapa elää, jos nyt miettii ihan keskiverto lapsiperhettä. Minusta se blogi kannattaa ottaa eräänlaisena näyteikkunana ja visuaalisen ihmisen rakentamana kauniina "tuotteena". Hän on varmasti loistava sisustaja ja elää tätä lahjakkuuttaan täysillä. Valokuvat kertovat yhden puolen todellisuudesta, mutta sitä, mitä kuvista on rajattu pois, emme tiedä.

Facebook, blogit ja muut on vain yksi versio todellisuudesta, sen voi muotoilla aivan toisenlaiseksi kuin mitä arki on. Kaunispieni elämä on Suomen oloissa aika harvinainen tapa elää, jos nyt miettii ihan keskiverto lapsiperhettä. Minusta se blogi kannattaa ottaa eräänlaisena näyteikkunana ja visuaalisen ihmisen rakentamana kauniina "tuotteena". Hän on varmasti loistava sisustaja ja elää tätä lahjakkuuttaan täysillä. Valokuvat kertovat yhden puolen todellisuudesta, mutta sitä, mitä kuvista on rajattu pois, emme tiedä.

Silti netti täynnä kaniita blogeja ja koteja jossa nuoria alle 30v ikäisiä joilla kaunis täydellinen koti joka vimpan päälle sisustettu rahaa tinkimättä. Lapsia 1 tai kaksi tai ei vielä ollenkaan. Kateellisena katson kun meidän talo ei läheskään valmis. =(

ap

Kuule moni on SULLE kateellinen. Säkin voisit ottaa kuvia niistä nurkista jotka on valmiina ja kauniisti sillä hetkellä ja siivouspäivän jälkeen, ja lapsista kun niillä on pyhävaatteet päällä ja naamat puhtaana, ja laittaa blogiin, niin ai että mä olisin kateudesta vihreä. Jättäsit vaan ne listojen puuttumiset ja mutapihan kuvaamatta : )

Kuule moni on SULLE kateellinen. Säkin voisit ottaa kuvia niistä nurkista jotka on valmiina ja kauniisti sillä hetkellä ja siivouspäivän jälkeen, ja lapsista kun niillä on pyhävaatteet päällä ja naamat puhtaana, ja laittaa blogiin, niin ai että mä olisin kateudesta vihreä. Jättäsit vaan ne listojen puuttumiset ja mutapihan kuvaamatta : )

Mutta ei niistä saa niin kauniita kuvia, kun ei ole kaunista ja valmista missään. =(

Ihmettelen tuossa kaunis pieni elämä blogissa kun pojalla kauluspaita päällä? Pitääkö joku lapsilla arkipäivinä kauluspaitoja? Meillä poika ei pukisi päälleen.

ap

Ehkä se bloginpito on kaunispienielämä-rouvalle semmonen ammatin korvike, hän lavastaa ja sisustaa kotonaan ja ilmeisesti tukena siinä on koko perhe ja paljon rahaa. Joskus niilläkin on kuitenkin oksennustauti, lapset kiukuttelee, mies käyttäytyy ärsyttävästi eikä pysy flyygelin takana pimputtamassa, pesukone hajoaa tai iskee migreeni. Siitä ei vain kirjoiteta blogiin koska se ei ole blogin tarkoitus.

Ja olen mennytkin monta kertaa. En omista ainuttakaan ulkoilupukua koska minusta ne on rumia enkä tykkäisi pitää sellaisia.



Kyllä kaunis sisustus ja siisti koti ainakin minut tekee onnelliseksi. Mutta ei siihen tarvita kauheaa rahakasaa vaan vähitellen ja kekseliäillä jutuilla saa kodista viihtyisän ja omannäköisen.

Ei sitä miestä muuten niissä kuvissa kovin usein näy, joten ei sitä tiedä osallistuuko se ja kuinka paljon. Itse olen mennyt retkille vain lasteni kanssa kun mies on ollut töissä.



Älä ap ole suotta kuitenkaan kateellinen. Pystyt kyllä tekemään omasta kodistasi ihan riittävän kauniin jos vaan haluat. Toisekseen ei omakotitaloasujia kannata kadehtia. Niillä on useimmilla hirveästi kuitenkin työtä sen talonsa kanssa ja rahaa palaa koko ajan kerrostaloasujia enemmän.

Ja olen mennytkin monta kertaa. En omista ainuttakaan ulkoilupukua koska minusta ne on rumia enkä tykkäisi pitää sellaisia. Kyllä kaunis sisustus ja siisti koti ainakin minut tekee onnelliseksi. Mutta ei siihen tarvita kauheaa rahakasaa vaan vähitellen ja kekseliäillä jutuilla saa kodista viihtyisän ja omannäköisen. Ei sitä miestä muuten niissä kuvissa kovin usein näy, joten ei sitä tiedä osallistuuko se ja kuinka paljon. Itse olen mennyt retkille vain lasteni kanssa kun mies on ollut töissä. Älä ap ole suotta kuitenkaan kateellinen. Pystyt kyllä tekemään omasta kodistasi ihan riittävän kauniin jos vaan haluat. Toisekseen ei omakotitaloasujia kannata kadehtia. Niillä on useimmilla hirveästi kuitenkin työtä sen talonsa kanssa ja rahaa palaa koko ajan kerrostaloasujia enemmän.

Niin meillä on se omakotitaloa. Ja sehän kismitää kun rahaa menee kaikkeen niin paljon ettei sisustusta saa mieleisekseen tai lapsille kalliita ja kauniita vaatteita harmnisissa sävyissä. Plaah, on tää elämä vaikeeta.

ap

Eeeh, veikkaan että ne vaan kiipesi kalliolle kuvailemaan...

Julkisivut saa näyttämään vaikka kuinka näteiltä koskien perhe-elämää ja vaikkapa kodin sisustusta.

Käsi kädessä kulkevilla pariskunnilla voi olla vaikkapa omistushalukkuuttaa (tuttavapiirissä tätäkin) ja aiemmin itse ihailin, kuinka "vanha pari" näyttää onnelliselta. Totuus siis aivan muuta.



Sisustusalan taitaja osaa tietenkin laittaa kaiken upeaksi ja ihanaa, kun antaa taitonsa kaikkien nähtäväksi.



Eihän kuvissa näy lapsiperheen yövalvomisesta väsynyt äiti tai oksennusta tulviva lapsen peti tai kaatunut puurokulho lattialla. Ja sitähän se elämä joskus on.



Yritäpä, ap, kasata oman elämäsi onnelliset ainekset kasaan, ei se tule uudesta kodista tai vertailusta keneenkään toiseen.



Jos jollakin on asiat kaunista ja hyvää, olisiko mahdotonta iloita tuon puolesta , eikä tuntea kateutta?



Minäainakin ihailen kaikkea kaunista, jota Kaunis pieni elämä sisältää. Saan siitä iloa omaan arkeeni.

Ja olen mennytkin monta kertaa. En omista ainuttakaan ulkoilupukua koska minusta ne on rumia enkä tykkäisi pitää sellaisia. Kyllä kaunis sisustus ja siisti koti ainakin minut tekee onnelliseksi. Mutta ei siihen tarvita kauheaa rahakasaa vaan vähitellen ja kekseliäillä jutuilla saa kodista viihtyisän ja omannäköisen. Ei sitä miestä muuten niissä kuvissa kovin usein näy, joten ei sitä tiedä osallistuuko se ja kuinka paljon. Itse olen mennyt retkille vain lasteni kanssa kun mies on ollut töissä. Älä ap ole suotta kuitenkaan kateellinen. Pystyt kyllä tekemään omasta kodistasi ihan riittävän kauniin jos vaan haluat. Toisekseen ei omakotitaloasujia kannata kadehtia. Niillä on useimmilla hirveästi kuitenkin työtä sen talonsa kanssa ja rahaa palaa koko ajan kerrostaloasujia enemmän.

Niin meillä on se omakotitaloa. Ja sehän kismitää kun rahaa menee kaikkeen niin paljon ettei sisustusta saa mieleisekseen tai lapsille kalliita ja kauniita vaatteita harmnisissa sävyissä. Plaah, on tää elämä vaikeeta.

ap

Mitä sä vielä valitat?!

parantaa, edes hiukan.

Pienessäkin kodissa voi askarrella ja tarpeita löytyy jopa ilmaiseksi maailmasta. Miehen kanssakin voi keskustella siitä mistä haaveilee. Ja metsäretket ei maksa mitään.

Toki vaatii juu hieman viitseliäisyyttä mutta katkera kadehtiminen ei ainakaan muuta mitään.

Lainaa kirjastosta kirjoja, on olemassa pikkuraha-vinkkikirjojakin askarteluun, tuunaukseen ja käsitöihin. Lasten kanssa voi "roskistakin" tehdä kaikenlaista kivaa, joka kehittää luovuutta ja kädentaitoja.



Meillä ei itsellä ole rahaa ollut koskaan lasten pikkulapsiaikana ylimääräistä mutta kekseliäisyyttä senkin edestä. Kauniin kodin ja onnellisen elämän voi saavuttaa vaatimattomimmillakin tuloilla ja ilman rikkaita vanhempia.

Tehkää miehen kanssa ohjelma siitä, miten laitatte kodin pikku hiljaa kuntoon. Esim. marraskuun aikana laitetaan listat. Joskus kannattaa maksaa siitä jollekin, että homma tulee tehdyksi.



Sillä tavalla me on saatu kodin remppoja hoidettua, että on olemassa lista jääkaapin ovessa kaikesta rempallaan olevasta, sitten niitä yliviivataan siitä, kun on tehty. Pienikin valmiiksi saatu asia helpottaa vähän. Jopa se että saa laitettua pienen kanerva-asetelman ulko-oven eteen tai maalattua jonkun pienen yksityiskohdan. Sä elät sun elämää, et kaunispieniblogin elämää. Kukaan muu ei voi elää sun elämää ja sun on löydettävä se, millaista elämää haluat elää sun lähtökohdista.



Aina löytyy joku jolla on vielä kauniimpi koti, ihanampi mies ja lahjakkaammat ja peremminkäyttäytyvät lapset. Tiedä vaikka kaunispienielämä-rouvallakin olisi joku henkilö, jota hän kadehtii eikä koe yltävänsä samanlaiseen elämään.

Mieti, että 100 vuoden päästä ei kukaan edes muista, että olet elänyt.

Sitten ala karsimaan sitä kaikkea pois, mikä ei ole olennaista elämässä.



Jos sinulle on tärkeintä metsäretket villakangastakit päällä ja kauniit kulissit lapset, jotka istutetaan valokuviin kauluspaidat päällä niin sitten elät sillä tavalla.



Mutta jos koet, että se on oikeastaan aika turhaa tässä lyhyessä elämässä, minkä elämme. Emme ole täällä maapallolla kuin muutaman kymmenen vuotta.



Paraneeko elämänlaatusi jos lapsesi pitää jotain me & I vaatetta (en edes tiedä, mitä nää on, mutta täältä olen nimen lukenut) vai onko lapsen elämänlaatu ihan yhtä hyvää prisman verkkahousuissa.



Mene sinne metsään yksin ja kuuntele hiljaisuutta ja katso taivasta korkealle. Punnitse siellä se kaikki, mitä saat hautaasi matkaan. Kun se kaikki loppuu, niin mitä mietit viimeisinä päivinä, että oli elämässi tärkeintä. Tuleeko mieleesi, että viimeisenä elämänpäivänäsi mietit, että olipa ihana kun sain ostettua sen guggin laukun (en tiedä tätäkään, miten se kirjoitetaan, asiasta olen lukenut täältä av.lta, kuinka tärkeitä ne joillekin ovat). Jos se laukku on sinulle elämässä hengentärkeä niin sitten säästät siihen rahaa ja säästät lasten merkkivaatteisiin ja säästät sisustukseen yms.



Mutta voi se käydä niinkin, että sitä taivasta tuijottaessasi ja hiljaisuutta kuunnellessasi huomaat, kuinka huijausta kaikki tuotemerkit yms. ovat. Ja kuinka elämässä ne muut asiat on oikeasti tärkeimpiä.



Elä omannäköistä elämääsi, äläkä tuhlaa energiaasi kadehtimiseen.