Millainen on mielestäsi akateemisesti menestynyt ihminen?

luulee olevansa jotenkin viisas ja elää kirjaoppien mukaan kirjaimellisesti, ei osaa eläytyä aiheettomaan riemuntunteeseen ja ei osaa pitää hauskaa luonnollisesti iloisista asioista, jaksaa uskoa kapitalistien valheeseen maailman parantamisesta ja mutta ei näe sitä että inflaatio nousee koko ajan ja kansa köyhtyy, mielestäni saisi suoraan pistää koiran putkea kasvamaan yhtä turhia kuin insinöörit.

Mistä voit nro 2 tietää tuollaisia asioita tuosta Nummenmaasta? Itsekään en tunne häntä, mutta outoa lähteä olettamaan hänestä noin negatiivisia asioita.



Ap

Sellainen joka on työllään saanut uskottavuutta

a)akateemisessa maailmassa

b) sen lisäksi sen ulkopuolella

Tietysti se ulkopuolinen huomio voi tulla jostain triviaalista asiasta (esim. sosiologi kommentoi johonkin ajankohtaiseen asiaan ja kaikki muistavat kommentin), joka ei kuvasta henkilön työtä. Hyvässä tapauksessa nuo yhdistyvät siten, että pääsee julkisuudessa vilahtamaan ihan omilla ansioillaan.

Mitattavissa kai se menestys on konkreettisesti julkaisujen määrällä tai sillä, kuinka paljon joku siteeraa työtäsi.

eivät varmasti tekisi tällaisia aloituksia av-palstalla. He keskittyvät työhönsä ja sen laatuun.

...ulkoisia mittareita vai halusitko pohtia sitä, pitäisikö sinun tuntea, että olet menestynyt?

ja esim. tutkimukset julkaistaan arvostetuissa sarjoissa eikä missään Perä-Kainuun Psykologit lehtisessä. Tutkimuksen uraauurtavuus ja löytöjen merkittävyys vaikuttavat minusta myös siihen kuinka akateemisesti menestynyt joku on. Sanoisin myös, että menestykseen vaikuttaa myös se millaiseen ammatilliseen asemaan päätyy, saako jotain tunnustuksia työstään jne.



Eli se kuinka nopeasti ja millä arvosanoilla tutkintonsa suorittaa ei riitä yksinään kertomaan akateemisesta menestyksestä.

...ei kai sellainen ihminen voi muuta tehdä kuin istua päivät pitkät kammiossaan pohtimassa syntyjä syviä:D

Aika daunari kommentti mutta se nyt ei tällä palstalla yllätä, ehkä vain se, että se lyttäys aloitettiin hetipaikalla..:) Ilmeisesti aloittajan olisi pitänyt aloittaa vaikka jollain salkkari-aiheella, jotta loanheitto olisi alkanut vähän myöhemmin:D

...ei kai sellainen ihminen voi muuta tehdä kuin istua päivät pitkät kammiossaan pohtimassa syntyjä syviä:D

Aika daunari kommentti mutta se nyt ei tällä palstalla yllätä, ehkä vain se, että se lyttäys aloitettiin hetipaikalla..:) Ilmeisesti aloittajan olisi pitänyt aloittaa vaikka jollain salkkari-aiheella, jotta loanheitto olisi alkanut vähän myöhemmin:D

kutoselle..

Eli se kuinka nopeasti ja millä arvosanoilla tutkintonsa suorittaa ei riitä yksinään kertomaan akateemisesta menestyksestä.

...ei kai sellainen ihminen voi muuta tehdä kuin istua päivät pitkät kammiossaan pohtimassa syntyjä syviä:D

Aika daunari kommentti mutta se nyt ei tällä palstalla yllätä, ehkä vain se, että se lyttäys aloitettiin hetipaikalla..:) Ilmeisesti aloittajan olisi pitänyt aloittaa vaikka jollain salkkari-aiheella, jotta loanheitto olisi alkanut vähän myöhemmin:D

kutoselle..

Tohtorintutkinto ei kerro mielestäni vielä mitään.

Mielestäni varsinainen akateeminen ura alkaa väitöskirjan jälkeen. Pääsääntöisesti pidän professoreita ja ryhmänjohtajia akateemisesti menestyneinä.

"Kommentoija ei näköjään ymmärtänyt yhtään mitään. "

- johtuisko ihan siitä, ettet mitään selittänytkään:)

tuota itsekin tarkoitin, vaikka en osannut sanoiksi pukea: Että akateemisesti menestynyt ei voi olla vain lyhyitä opiskeluaikoja ja korkeita arvosanoja, vaan myös paljon erittäin laadukasta julkaisutoimintaa. Siksi katsoin mm. tuon linkittämäni Nummenmaan olevan menestynyt nuori akateeminen ihminen.



Ap

Toisaalta en osaa itse pitää sellaista ihmistä akateemisesti kovin menestyneenä, joka väittelee vanhana ja/tai on käyttänyt tosi kauan aikaa perusopintoihin (maisteri & tohtori). Eli vaatii omasta mielestäni sekä nopeutta/tehokkuutta että sitten sitä laadukasta julkaisemista.



Ap

vaikka eihän sillä mitään väliä ole minkäikäinen ihminen on jos keksii jotakin todella merkittävää esim. penisilliinin.

Toisaalta en osaa itse pitää sellaista ihmistä akateemisesti kovin menestyneenä, joka väittelee vanhana ja/tai on käyttänyt tosi kauan aikaa perusopintoihin (maisteri & tohtori). Eli vaatii omasta mielestäni sekä nopeutta/tehokkuutta että sitten sitä laadukasta julkaisemista.

Ap

..kun tuon tehokkuuden perään kuuluttelet.

En itsekään ajattele, että päämäärätön pitkäaikainen luuhaaminen yliopistolla tuottaa niitä menestyneitä akateemisia ihmisiä. Mutta: jos valmistuu viidessä vuodessa maisteriksi, eipä siinä kauheesti muuta ehdi lukea kuin opiskelukirjat. Arvelen, että akateemiseenkin luovuutenkin lukeneisuus tai sivupoluille poikkeaminen lukeneisuudessa voi olla hedelmällistä. Ei kaikkea voi tilata jossain määräajassa. Toki ei tuo aika ei voi olla pelkkää ajelehdintaa vaan etappeja voi olla. Näen vaan tuon alunperin esittämäsi aikamoisena liukuhihna-ajatteluna.

Joillakin aloilla sen voi tosin saada jo aika nuorenakin ja suhteellisen vähin ansioin.

menestys on aika lailla akateemista suorittamista, eli käytännössä julkaisuja ja uraa (ehkä vielä tiukemmin rajaten, akateemisessa maailmassa). Määritys ei tietenkään ole kiveen kirjoitettu, joten tulkinnanvaraa on paljon.



Vertailukohdaksi laittaisin esim. tieteellisen menestyksen, esimerkkinä vähäisemmän oppiarvon omaava henkilö jonka saavutukset tieteen maailmassa ovat suuret.



Tarkemmin pohtien, eiköhän tuo Akateeminen menestys kuitenkin liity aika tiukasti yliopistomaailaan. Stephen Hawkins on sekä menestyskirjailija pop- sciencessa, että arvostettu professori, kuten vielä päälle päätteeksi tutkija. Minusta akateemisen menestyksen osuus rajautuu hänen tapauksessaan professuuriin ja julkaisuihin, suosittujen kirjojen en laskisi vaikuttavan tähän osaan määritelmästä.



Hyvä kysymys!