Piirtävä lapsi

Etkö ole yhtään huolissasi lapsen yksipuolisista harrastuksista?

piirtelin aina lapsena, koska ei ollut muutakaan tekemistä. Musta tuli insinööri.

mm. liikunnallisia lajeja. Tanssii ikätasoaan vanhempien ryhmässä opettajan neuvosta.



Ja käy kielikoulua. Sosiaalisesti lahjakas, eikä mikään juro erakko.



Mutta toi piirtäminen on intohimo.



ap

Päiväkodista tuli melkein joka päivä pinkka piirustuksia, mutta ei häntä koskaan kukaan outona pitänyt.



Meidän lähellä on kuvataidepainotteinen yläaste, mutta ala-astetta ei taida painotuksella olla olemassakaan?



ap

ihan kuin lapsi vain piirtelisi koko päivän aamusta iltaan. Ja se oliskin outoa.



mutta et kertonutkaan ihan koko totuutta.

kun ollaan syyslomalla.



ap

Ite piirtelin pienenä todella paljon ja murrosiässäkin ssatoin lukittautua omaan huoneeseeni piirtelemään tuntikausiksi. Olen tällä hetkellä töissä askarteluliikkeessä. Koska kiinnostaa myös asiakaspalvelu.

samanlainen. Aina piirtelin, piirtelin, piirustuksiani aina kehuttiinkin, sekä lapset että aikuiset. Olin aina koulussa luokkani paras kuvaamataidossa ja vaikka yläasteellakin muut aineet eivät menneet niin nappiin, niin kuvis oli aina vähintään 9.

Nyt nuorena äitinä opiskelen kuvataiteilijaksi :)

varmaan siksikin kun ei ole tarvinut lähteä kotoa hoitopaikkaan. Ovat saaneet valita mitä tekevät. Nuorimmilla oon keskenään ikäeroa n.2v9kk.



Aivan pienestä pitäen alle 2v alkoi muodostua molempien papereihin viivojen ohelle ympyröitä, silmät niihin ja suu, hiuksia jne.



Keräsin aina isot kasat lattialta jossa mielellään piirsivät ja maalasivat. Meillä on iso olohuone yhdistettynä keittiötila, jossa lapset halusivat olla kun äitikin oli ja isommat sisarukset. Ei olla "pakotettu" leikkimään tai piirtämään erillen omaan huoneeseen...



Paperia on ollut aina riittävästi, samoin kyniä. He alkoivatkin piirtää kuulakärkikynillä, ja ymmärrän miksi. Koska piirroksia oli niin paljon, olisi koko ajan kynien terät olleet lopussa ja huomasivat että kuulakärkikynällä voi piirtää aina vaan...



Näin ei syntynyt myöskään pyyyhkimisvimmoja, sillä sitä ei olisi voinut edes pyyhkiä. Kaikki mitä piirsivät, oli kerralla tehty ja varmuus piirtämiseen kasvoi.



Sitävastoin huomasin työssäni esikoulun puolella kuinka monet lapset piirtävät, pyyhkivät -äsh, ei näin ja taas pyyhkimistä. Koska niin voi tehdä.



Toinen tytöistä alkoi suunnata kielellisiin asioihin. Hän kirjoitteli paljon ja kuudennella luokalla olisi kuulema valtakunnallisella aineella päässyt läpi yo-kirjoituksissa.



Hän on ollut muutaman muun kanssa tekemässä käsikirjoitusta erään näyttelijä-ohjaajan kansssa.



Nyt hän opiskelee käsikirjoitusta, kuvaamista jne.



Toinen piirtämisestä pitävä tyttö pääsi taidekouluun. Ei ihan helppoa päästä, sillä yli 300 hakijaa joista n.50 pääsi parin päivän ajaksi kouluun tekemään töitä opettajien tarkkailemana. Oli mm. elävä malli jne. Taidehistorian kirjoittamista ja 11 oppilasta valittiin vain. Jännää oli kun vastauskuori tuli.



Taidekoulu on varmaan ap teidänki lapselle oiva paikka ottaa sysäys eteen päin.



Tytön tekemiä töitä voi katsella Elfwoodissa. Ostimme hänelle 14-vuotiaana piirtolevyn, jonka avulla hön on piirtänyt nettiin saaden töitään Elfwoodiin näytille. Kerää edelleen sinne töitä..



Hänkin opiskelee tietotekniikan ohjelmointia ym. kuuluvaa.



Mukavia hetkiä lapsen harrastuksen parissa, töitä on ihana katsella, ei oma taito kyllä riitä lasten tekemiin, kiva kun näin on.