Lue keskustelun säännöt.
Hermot menee - huono äiti
11.10.2011 |
mulla on niin paha olo kun taaperon kanssa menee hermot. en vaan aina jaksa olla tyyni ja rauhallinen kun esim ruokaa syljetään lattialle jne.
ja tiedän että uhmaikäisen kanssa pitäis olla vaan kärsivällinen, mut viallinen äiti kun oon niin en aina siihen pysty. ja laskenut oon kymmeneen ja sataankin.
paska mutsi paha mieli.
Kommentit (4)
Itselläni sen sijaan menee vähän väliä hermo vauvaan. Jos olen juuri laittamassa hänelle ruokaa tai vaikkapa istun itse vessassa ja toinen vain huutaa semmoista ynnyn ynnyn paha olo -valitustaan eikä rauhoittava puhe auta, niin kyllä menee hermo. Ei siis varsinaisesti lapselle, mutta siihen tilanteeseen. Etenkin jos vielä on itsellä päällä tuskanhiki tai jotakin muuta epämukavaa, niin pinna on aika lyhyt. En tietenkään pura sitä mitenkään vauvaan, mutta sadattelen kyllä hiljaa mielessäni.
Lisäksi kärsivällisyys on koetuksella, kun vauva on rinnalla ja rimpuilee niin, että liukuu tyynyltä pois ja huonoon asentoon. Samalla luonnollisesti potkitaan äidin toista rintaa ja jos äiti ottaa jalasta kiinni, vääntää vauva pienillä sormillaan äidiltä sormet melkein sijoiltaan. Onneksi tuo on suurimman osan rinta-ajastaan kuitenkin ihan tyytyväinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
varsinkin jos on vaativa lapsi vaativassa iässä. Ainoa mahdollisuus on kerätä voimia itselleen, olemalla välillä erossa lapsesta esim. käymällä jumpassa, harrastuksessa, joskus ulkona syömässä, ja menemällä lapsen kanssa paljon ihmisten ilmoille jolloin temppuilu ei ehkä niin paljon häiritse kun näkee että samanlaisia muidenkin kakarat on. Meillä on erilaisia vahvuuksia äitinä ja sullakin on omat vahvuutesi. toisilla on pitempi pinna kuin toisilla ja lisäksi voi olla traumoja omasta taaperoiästä, nehän tulee usein pintaan tiedostamattomasta, kun lapsi on tietyssä iässä.
Taaperoiässä alkaa pikkuhiljaa se "kasvattaminen" jolloin täytyy alkaa vähän rajoittaa lasta ja se voi tuntua pahalta jos kovasti ottaa syyllisyyttä asioista. PItää sanoa paljon EI ja yrittää ohjata oikeaan. Se on väsyttävää. Lapsi tarttee hirveästi toistoja ennenkuin oppii. Mieti onko juttuja joista nautitte molemmat ja tehkää niitä enemmän (esim. uimahalli, kirjojen katselu, vaunukävelyt, tanssiminen yms).
Et sä varmastikaan ole mitenkään keskimääräistä huonompi äiti, siitähän kertoo jo paha olosikin, todella huono äiti ei välitä.
Niin varoitat kerran ja sitten jos jatkaa niin tokaset, että kiitti ja näkemiin ja pois pöydästä. Seuraavan kerran sitten seuraavalla aterialla.
ja sain ihan saman vastauksen neuvolan th:lta. Totesi vielä, että näkeehän lapsesta, että se kasvaa parhaassa mahdollisessa perheessä. Lapsi siis nauraa aina enemmän kuin naantalin aurinko ja th kehuu lasta iloisimmaksi lapseksi, mihin on ikinä törmännyt.