Vasta-alkajat syys' 05~vko45

Olo on todella epäuskoinen ja varovainen. Ei todellakaan voi uskoa, että tämä olisi nyt totta. En yhtään konkreettisesti osaa ajatella sitä mahdollisuutta, että meille oikeasti tulisi meidän perheen ensimmäinen vauva heinäkuun alussa. Ei tätä tajua yhtään. Joku kyseli milloin plussasin. Ekan plussatestin tein vuosipäivänämme 27.10 ja heti pamahti vahvat kaksi viivaa. Toisen tein kaksi päivää sen jälkeen ja sama juttu. Sitten oli vielä pakko ostaa apteekin epäherkin testi toissapäivänä ja tehdä se keskellä päivää, niin ettei pissa ollut ollut rakossa kauaa ja heti pamahti pallukka ruutuun eli kai se pitää uskoa, että ainakin JOTAKIN on tapahtunut. Kauhea pelko päällä, että se olis kiinnittynyt väärään paikkaan. Ultra on jo ens maanantaina väestöliitossa, joten ei tarttis enää ku neljä yötä odottaa. Olen voinut loistavasti. Hartiat on kipeät, mikä on huolettanut kovasti, mutta voi olla myös ihan normaalia hartiakipua eikä kohdunulkoiseen liittyvää. Eihän se ole ihme, että pahinta pelkää ja huolehtii itsensä hulluksi, koska tämä ei tapahtunut ihan sormia napsauttamalla... Hormonit kyllä jyllää, itku/naurukohtauksia on tullut jo kiitettävästi. :)



Ottaisin teidän kaikki ilomielin mukaan ja olisi mahtavaa päästä palstailemaan tuolla toisella puolella yhdessä. Olen joskus lukenut jostakin, että monet tuntee itsensä lopunikää lapsettomiksi, vaikka plussaakin tai saa lapsen. Osaan hyvin kuvitella, että voi näin olla. Minä olen kiitollinen joka hetkestä nyt, mutta samalla sympatioin (jatkan myöhemmin, tuli vieraita! :))

Ihana lueskella plussanneen tuntemuksia - nautihan onnestasi, olethan sen pitkällä odotuksella tosiaankin ansainnut!!



Mörömille rutistus! Se on aina yhtä harmillista, kun oma biologia ei tottele odotetusti. Ja pettymyksiin ei meinaa tottua millään. Voimia vielä, ensi kuussa niitä tarvitaan.



Mancolle vielä pikaista paranemista..



Vähän omaa napaa. Eilen kp11 ja ovistestissä vahva plussa. Ihan niinkuin aikaisemmin täällä jo ennustinkin. Miehelle sanoinkin, että ovistestit on meidän perheessä ihan turha juttu, kalenteri ja kierron laskeminen on ihan yhtä varmaa. Nimittäin meikäläisen kroppa toimii seuraavasti: Kp11 ovisplussa ja kp26 alkaa menkat.. Näin on menty jo viimeiset 6 kiertoa. En kyllä enää rahojani tuhlaa noihin ovulaatiotesteihin - niiden avulla ei meille ainakaan plussaa tule *pessimistisenä*.



Hauskaa perjantaita kaikille!

Terkuin

Leia

Molly saa multakin vielä oikein lämpimät onnittelut! Taisin varovasti onnitella sen ekan plussatestin jälkeen, mutta piti vielä onnitella uudestaan nyt kun se on varmaa. Voi kun osais auttaa sua olemaan huolehtimatta!



LeiaK, meillä on aika samanlainen kierto: myös mulla ovis on aika tarkkaan kp 11, tosin menkat alkaa mulla yleensä kp 27. En oo lääkärin kehotuksista huolimatta viitsinyt ovistikkuja käytellä, kun musta se vika ei oo siinä.



Joinakin päivinä tää lapsettomuusasia harmittaa ihan selvästi enemmän kuin toisina. Eilen en kovin paljon miettinyt koko asiaa, tänään heti kun heräsin alkoi itkettää jokin lehtimainos, jossa oli niin suloisia lapsia. Ei millään malttais odottaa ens keskiviikkoon, jolloin oon menossa endolääkärin luo. Sitä lääkäriä on kovasti kehuttu, toivon ihan kauheesti että se ottaa mun oireet tosissaan. Tk-lääkärin luona tulee sellainen olo, että se pitää mua luulotautisena.

Onnea MollyJii! Alkaahan näitä plussauutisia kantautua munkin silmiin:) Ehkä sitä sitten on toivoa meillä muillakin..



Käytiin clomiultrassa tänään. Kaksi rakkulaa (13 ja 12mm) näytti siltä, että saattas irrota. Kovasti niitä on kyllä yritettykkin hautoa. Limiskin oli kuulemma hyvän paksuinen. Lääkäri käski tikutella ja jos ei ovista tuu, on nostettava lääkeannosta. Oli muuten tosi kallis ultra, 120 euroa, vajaan viiden minuutin tutkimus..



Onkin ollut outo päivä tänään. ' kaverit' , jotka hylkäsivät meidät lapsettomuutemme takia, pyysivät anteeksi käytöstään (mikä on jo todella paljon heiltä) mutta eivät kuitenkaan voi olla läheisissä tekemisissä meidän kanssa, koska eivät osaa suhtautua meihin ' oikealla' tavalla, mikä ikinä se sitten onkaan..

Nii, ja mies kosi tänään=)



Viikonlopun alkuja

haamaa

Onnea Haamaa!!! Kais vastasit kyllä! ;) Jokos mietitte hääpäivää??



Mä kauheen huonosti muistan, että mitä kellekin kuuluu, kun niin pikasesti ehdin aina noita tekstejä lukee.. Sorry kaikille siitä!



Omasta navasta sen verran, että ne ukkelin sperma-analyysin tulokset tuli tänään ja ne on ihan ok! JEE!!! =) Kerroin niistä miehen siskolle ja kyllähän se onnitteli, mutta hitusen katkeralta kuulosti... plääh, mut se ei jaksanu " masentaa" . =)



Nyt vaan sit pitää toivoo, että saa oman kroppansa siihen kuntoon, että ittessäkään ei olis " mitään vikaa" .



Burde



PS. Onko muita joilla pco, mutta ei ylipainoo tai mitään sokerijuttuja tai liikakarvasuutta???

Onnea vielä Mollyjiille plussasta ja ihan hyvä tahti jos saataisiin nyt aina joka kuusta 2 plussaa tuonne meidän pinoon. Nauti nyt tästä ajasta ja yritä olla murehtimatta.



Onnea Haamaa kosinnasta ja milloin tämä suuri päivä tapahtuu. Ja nyt pääset kuumeilemaan häitä niin elämä on vaan yhtä hää-ja vauva sivuilla käymistä.



Burdelle onnea hyvistä sperma uutisista:)



).( Elikäs mulla sitten eilen kp 26 muuttui kp1 eli täti kurvasi kylään. Eilen oli vähän itku fiilis ja muutama tippakin tuli, mutta nyt vaan sitten uusia tuulia päin. Ensi kierrossa ei sitten tarvitse piinailla, kun mies on varmaan juuri oviksen aikaan matkalla ellei ovis tuu sitten myöhemmin. Eilen sitten katselin noita väestöliiton sivuja, mutta tulin siihen tulokseen että me suunnataan fertinovalle. Tietääkö kukaan onko siellä hirveen pitkät jonot? Aattelin jos pitäisi nyt jo varata aikaa ensi vuodelle? Meillä on kyllä miehelle lähete sperma-analyysiin jo toista kautta, mutta jos meni sinne nyt antamaan itsestään kaikki tarvittavat tiedot ja näytteet.



Nyt ajattelin keskittää mun kaikki voimavarat kouluun ja uuden työn etsimiseen.



Ihanaa kun on viikonloppu ja huomenna saa nukkua piiiitkäääään!



-joalin-

Huomenia!

Onnea kosinnasta! Mutta muista varoa häästressipeikkoa, joka vaanii joka kulman takana. Mut se onnistui silloin löytämään, mutta naimisiin päästiin kiukutteluistani huolimatta. Oli se suunnittelu ja toteutus kivaa aikaa. Meillä kun meillä kaikki koristeet tehtiin itse. Metsissä rämmittiinkin monia tunteja ja etsittiin sopivia kantoja. Heh! Ja hauskaa oli!



Täti tulla viiletti eilen (kp27). Yleensä on ollut niin tarkkaan 28, mutta en ihmettele, kun on tuo vuorokausirytmi ollut hieman sekava viime viikkoina. Nyt pääsen sitten soittamaan maanantaina labraan ja tilaamaan aikoja. Toivon, että tiistaina pääsen verikokeisiin (pyörtymään) ja saisin myös ajan seuraavan vk:n ma ssg:n. Vitsi, jos se siirtyy vasta seuraavaan kiertoon, mutta sitten ei voi mitään. Mies saa luvan kanssa soittaa sinne toiseen labraan ja ilmoittaa tuovansa näytteen mahd. pian. SItte saataisiin tulokset suht koht samoihin aikoihin ja päästäisiin taas eteenpäin. Josko vaikka ens vuoden aluku puolella päästäis jo johonkin varsinaiseen hoitoonkin. Mä kun olen niin kärsimätön.



Mutta nyt täytyy lähteä koissua ulkoiluttamaan, valmistautua lastentapahtumaan menoon (kuuluu koulun projektiin) ja sitten lähden Tuurin kyläkauppaan katsomaan josko näkisi Vesa Keskisen salarakkaita. Ei vaiskaan, shoppailemaan sinne lähden!



Hyvää viikonlopun jatkoa!!!

-Peikko-

Kiitos kovasti kaikille onnitteluista!

Täytyy myöntää (hieman nolona) että ekana kysyin ukolta että mitä se nyt siinä sekoilee.. Kun tarkemmin sen ilmettä kattoin, tajusin että se on tosissaan:) Meillä ei aiemmin oo ollu ollenkan puhetta naimisiin menosta niin en ollu uskoa korviani.

Ja vastasin kyllä:) Hääpäivää ei olla sen kummemmin mietitty, oon vielä nii sekasi... hah.. Talvella ja luonnossa jossain nätissä paikassa, ne on molempien toiveet. Jahka tämä elämä tästä vähän ' hiljenee' niin pitttää sitten nuita asioita miettiä.



Pitää nyt tänne purkaa mieltään kun on niin kamalan paha olla. Mun täti halvaantui ja on nyt koomassa. Ja serkku joutui sairaalaan oltuaan kolarissa. Molemmat eilen illalla tapahtui. Molemmat mulle läheisiä. Kummallakaan ei kauhean suuret mahollisuudet selvitä:( Tuntuu niin väärältä. Eilen vielä oli niin iloinen olo tuosta kosinnasta ja ensimmäisen kerran tuli ovistestiin kaks viivaa, mitkä ilon aiheet.. Mutta heti sitten perään sattuu jotain nuin kamalaa. Ei oikeen etes ossaa ajatella mittään.



mennä pittää..

Onnea kosinnasta! Ja onpa tosi ikävä kuulla sun tädistä ja serkusta. En oikein osaa mitään sanoa, mutta laitan kädet ristiin... Voimia teille!

Ihan ensiksi: Voimia sinulle Haamaa -elämä ei ole aina reilua. Surulliset ja iloiset asiat kietoutuvat niin kummallisella tavalla toisiinsa. Aina ei voi ymmärtää, mikä tarkoitus asioilla on - jos on mitään tarkoitusta...?



Mollyjii (?) onnea kovasti. Ihanaa, että joku todellakin plussaa!! jihuu!! :)



Burdelle: täällä myös pco todettu, enkä ole ylipainoinen tai erityisen karvainen. Karvankasvu on kyllä ärsyttävää, mutta en sanoisi sen olevan erityisen voimakasta. Olen aina ollut suht hoikka, mutta pidän paljon makeasta ja karkkia tulee syötyä liikaa. Sitähän täytyis pcolaisen välttää. Ilmeisesti kaikkea hiilihydraattipitoista täytyisi syödä varoen.



Omaa tilannetta: kp30 nyt ja mahaa on nipistellyt jo usean päivän ajan siihen malliin, että kuukautiset alkaa. Mulla on aina ollut ylipitkä kierto, joten ei ole mitenkään ihmeellistä tämä odottelu. Tosin nyt on eka clomikierto takana, joten kierron olettaisi hieman lyhenevän. Testiä en uskalla tehdä, sillä pelkään pettymystä liikaa...



Muuten nämä päivät ovat olleet aika raskaita. Kuulin, taas, uuden raskausuutisen ihan lähipiiristä. Vauva oli tullut heti! En tiedä, miksi juuri minulla tämä lapsettomuus on vaikuttanut niin vahvasti myös ystävyyssuhteisiin. Luulen sen johtuvan siitä, että annan yleensä paljon ystäville ja myös vaadin sitä heiltä. Nyt kun elämä on heittänyt täysin kuperkeikkaa; on ymmällään kaiken tämän tunnemyrskyn keskellä, Sitä jotenkin toivoo ymmärrystä ja tukea ystäviltä. Ihan sellaista konkreettista tukea " tulen käymään kylässä ilman lasta, että voidaan jutella" tai " tarviitko tukea? Jaksatko sinä?" Jotkut ei vaan pysty kohtaamaan vaikeita asioita, eikä ne tajua, mitä lapsettomuus pariskunnalle merkitsee. Olen ehkä jo hieman päässyt yli siitä katkeruudesta, jota niin usein olen kantanut sisälläni. Suuri kunnia kuuluu tietenkin niille ystäville, jotka ovat jaksaneet kuunnella ja elää mukana. Toki niitäkin on, muutama. Hassuinta siinä on se, että nämä ystävät ovat lapsettomia. Ne, jotka eivät ole tuskaani pystyneet kuuntelemaan ovat pienten lasten äidit, joille raskaus on alkanut naps vain! Surullista mutta totta.



Mulla on tämä tuska välillä niin kovaa, että sitä ei voi sanoin kuvata. Tälläkin hetkellä tuntuu siltä, että jos nyt menkat alkaa, niin mä en jaksa enää tsempata ja odotella. En vain jaksa. Tiedän, että voimia taas jostain löytyy, välillä se on vain niin vaikeaa uskoa tulevaan kun tuntee kävelevänsä sumussa päivästä toiseen. No, nyt vähän paskempi päivä, ehkä mä vielä tästä piristyn ja pystyn kirjoittamaan positiivisiakin asioita..



Voimia.

Täällä sitä istahdettiin miehen kanssa sohvalle vatsat täysinä. Ollaan koko päivä kokkailtu (ja tietysti syöty) italialaista menuta testimielessä. Meillä on parin viikon päästä tulossa kymmenkunta kaveria syömään italialaisittain, joten oli pakko harjoitella että sitten varmasti kaikki sujuu. Alkuruoaksi on tomaatti-mozzarellasalaattia ja bruchetta-leipiä, pääruoaksi kasvislasagne (yksi vieraista on kasvissyöjä) ja jälkiruoaksi croissantteja, jotka on täytetty sitruunajäätelöllä. Oli tosi hyvää! Juomana tietysti italialaista valko-ja punaviiniä. Tykkään ihan kamalasti kokkailla hyviä ruokia kun on joku tulossa syömään!



Haamaalle ensinnäkin onnittelut kosinnasta! On se niin ihanaa aikaa järjestellä häitä! Tai minä ainakin tykkäsin. Siinä hommassa pääsi sopivasti hyödyntämään järjestelmällisyyttäni ja pikkutarkkuuttani.. Kerrankin niitä ominaisuuksia tarvittiin, yleensä kaikki vain nauraa niille..:) Pahoittelut myös huonoista uutisista. Toivottavasti sukulaisesi vielä huonoista ennusteista huolimatta paranevat!



Omenalle myös piristyshalauksia! Itselläni on menossa tällainen puutunut vaihe lapsettomuuden suhteen eli ei oikein tunnu missään. Jotenkin silleen tosi realistisesti ajattelee, että jos ei tule vauvoja niin sitten ei tule ja ollaan kahdestaan. Olen sinun kanssasi täysin samaa mieltä siitä, että ne, joilla lapsenteko onnistuu sormia näpäyttämällä, ei voi mitenkään ymmärtää näitä tuntemuksia mitä meillä lapsettomilla on. Parhaat lohdutuskommentit olen saanutkin joko toisilta lapsettomuudesta " kärsiviltä" (inhoan tuota sanaa, mutta en keksinyt parempaakaan) tai niiltä joilla ei vielä ole halu saada lapsia.



Pahoittelut myös Joalinille! Toivotaan parempaa onnea seuraavaan kiertoon!



Mitäs muille Vasta-alkajille? Onko Queiron uusi kierto jo alkanut? Mitäs Varjokkaan viikonloppuun kuuluu? Vieläkö joku piinailee? Itsellä on menossa kp 8/26, joten huomenna aloitan niiden ovistikkujen käytön. Pelottaa edelleen, jos koko ovulaatiota minulla ei olekaan. Sitten on kiva odotella loppukierto kuukautisia, että voi aloittaa taas uudestaan. Arvatkaa muuten.. Näin kaupassa Gynekologini, joka on sellainen rauhallinen 60v oleva mies. Pakenin aika rivakasti hyllyjen väliin. Jotenkin tuon ammattiryhmän kohtaaminen ei ole kovin mielekästä vastaanoton ulkopuolella..:)



Mutta taidanpa hakea toisen lasin punaviiniä ja kaivautua tuon kultani kainaloon. Oon muka juonut greippimehua (hävettää ihan tunnustaa) alkukierron ajan.. Nyt se punaviini vei kuitenkin voiton.. heh heh.



-Tuittu-

Paljon, paljon onnea MollyJii plussan johdosta!! Hyviä vointeja jatkossa ja käyhän kertomassa meille välillä kuulumisisasi.



Onnea myös Haamaalle kosinnasta ja pahoittelut läheisten onnettomuuksien vuoksi - elämä heittelee välillä laidalta toiselle vähän liiankin rivakasti.



Meillä alkaa loma lähennellä loppuaan. Ruotsissa oli mukavan aurinkoista, oli kivaa kävellä ympäsri keskustaa. Tänään tultiin kotiin ja samalla aloitin ensimmäisen clomi-kuurini. Syön yhden tabletin kp 3-7. Kp 21-25 käyn sitten joku päivä s-prog verikokeessa ja katsotaan, onko clomeista mitään apua. Edellisen kierron progesteronihan mulla on 5.4 eli tosi matala. Tilasin netistä myös tuhdin nipun ovistestejä ja aloitan tikuttelun toiveikkaana joskus vajaan viikon kuluttua.



Täällä on puhuttu paljon ystävyydestä ja miten se kestää lapsettomuuden. Mulla on sellainen tilanne, että useat tietää meidän lapsettomuudesta ja mulle on ollut tosi helpottavaa, kun saa puhua joillekin mieltä painavista asioista. Ne ystävät, joilla lapsia jo on, ovat jääneet ehkä vähän etäisemmiksi. Kumpikaan osapuoli ei ole pitänyt kovinkaan aktiivisesti yhteyttä. Joskus " lapsellisten" kanssa puhelimessa sitä huomaa, että keskustelu pyörii vaan toisen osapuolen perhe-elämän ympärillä ja meidän asioista ei olla juurikaan kiinnostuneita. Siinä sitten yrittää väliin änkyttää jotain omia kuulumisia, mutta taas juttu kääntyy toisen asioihin. Aika jännä juttu, eikö? Myönnän itse, että jos mun asiat ei kiinosta, niin en viitsi hirveästi soitella perään. Olen yleensä aika hyvä kuuntelemaan, mutta rajansa kaikella. Kuuntelijankin täytyy saada välillä purkaa murheitaan!



Mutta nyt on lauantai-ilta ja vielä lomaa jäljellä, joten ei kannata murehtia enempää! Jatkan iloista ekaa clomi-kieroa täällä ja odottelen jännityksellä, tuleeko mitään tuloksia. Samalla pelottelen vähän mies-parkaa, että nyt kun syön hormoneja, musta tulee varmaan hormonihirviö ja pirttihirmu =)!



Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

Mutta pikaisesti surffailemassa sunnuntaina. Meillä raksahommelit vähän pitävät kiireessä näin viikonloppuna. Lounas on vietävä miehelle, ettei se aivan näänny ihan pian. Ja itse pääsen taas rakennus siivoojaksi.. Isän päivää ei nyt sitten erikoisesti juhlittu - molempien isät kun asuvat parin sadan kilometrin päässä ja näin ollen niihin reissuihin menisikin koko viikonloppu. Ja katto on saatava raksalla kuntoon! Täytyy joulun seutuun hyvitellä molempien perheitä, kun olemme näin koko syksyn laiminlyöneet heitä!



Mutta Haamaalle voimia vaikeuksien keskelle. Toivottavasti pahin ei kuitenkaan toteudu!



Samoin kaikille vasta-alkajille kaikissa kierron ja tutkimusten vaiheissa tasapuolisesti tsemppiä!



Terkuin Leia

Isänpäivä sunnuntaita ollaan vietetty rauhallisissa merkeissä... Itteeni tosin on välillä harmittanu, että kun ei meidän osotteessa saada viettää isänpäivää ja muksujen kanssa kantaa sänkyyn kahvia. =/ Noh. Ehkä jonain päivänä?!!



Haamaa: Oon tosi pahoillani sukulaistesi johdosta... Niinkun joku jo sanokin, että toivottavasti huonosta ennusteesta huolimatta heille kävisi hyvin!!



Omena78: Oli kyllä NIIIN mun kuulosia juttuja mitä olit kirjottanu!!! Pystyin samaistuu varmaan joka lauseeseen...



Mä kuvittelin, että mun miehen sisko ymmärtäis ja osais olla tukena, kun niillä oli vaikeuksia saada niiden muksu (oli keskenmenoja jne.) ja nyt ne on sekundäärisesti lapsettomia (vai miten se ny sanotaankaan)... Mutta väärässä olin. Niinku siellä yhessä keskustelun avauksessa jo tästä kirjotinkin, mutta se kilpailee sillä, että kummalla on/on ollu pahempaa... Ja tiettyhän se menee niin että sillä on ollu. Harmittaa tosi paljon, ku ei ny sit oikeen huvita keskustella sen kaa tästä, kun sen mielestä tää ei oo oikeen mitään. Se ei vaan ymmärrä! =( Olis kyllä luullu, että ymmärtää...



No, mut se siitä. Voimia, jaksamista, huumoria ja iloa & onnea kaikille tässä pinossa pyöriville!! =)