Mitä tehdä oudolle ahdistukselle?
Tapasin miehen reilut 3kk sitten. Olemme olleet hyvin tiiviisti tekemisissä. Kaikki on mennyt todella hyvin. Näemme usein ja jos se ei ole mahdollista niin soittelemme ja lähettelemme viestejä. Mies on mahtava. Me voimme olla todella luontevasti yhdessä. Pystymme naureskelemaan, puhumaan vakavimmistakin aiheista ja seksikin toimii.
Mikään ei ole vialla. Yhdessä ollessa minua ei epäilytä mikään, on hyvä olla. Mutta silti välillä tulee päiviä jolloin minua ahdistaa ja epäilyttää koko juttu. Alan miettimään, että tarkoittaako hän todella kaikkea sitä mitä hän sanoo. Ja minun on todella vaikea päästä irti niistä ajatuksista. Mies ei ole antanut sellaiseen mitään syytä. Päinvastoin on todella huomaavainen jne. Eikä minulla ole koskaan ollut vastaavia tuntemuksia kenenkään kanssa. Mitä tämä on ja mitä sille voisi tehdä?
et ole tottunut, että elämä voi kohdella hyvin, ja että sinulla menisi hyvin ilman, että se enteilisi jotain pahaa?
Joskun ihmiset, joilla on tavalla tai toisella traumaattinen tausta eivät "kestä" sitä, että menee "liian" hyvin, joku rakastaa vilpittömästi jne. Ahdistus asiasta voi olla niin suurta, että tekee mieli rikkoa oma onni. Kenties pilata hyvä suhde omalla toiminnalla, jotta oma vanha tuttu sisäinen käsikirjoitus menisi "oikein".
Kenties olisi hyvä puhua jonkun kanssa tuntemuksistasi?
Itse olen rikkinäisen lapsuuden kokenut, ja minulla kesti aikani, ennen kuin saatoin uskoa, että minua on kohdannut niin suuri onni, että olen saanut hyvän miehen ja kaksi ihanaa ja tervettä lasta. Varauduin aina siihen, että menetän hyvät asiat elämässäni, ja joskus niin kävi myös oman toimintani takia. Terapia oli minulle avuksi.