3-kuisen vauvan viriketoiminta...

minusta kohtuullinen määrä tylsistymistä ja turhautumista on vauvalle vaan hyväksi. Tarkoitan sitä, että se turhautuminen luo tavallaan tarpeen oppia uutta ja viihdyttää itse itseään -> Oppii ihan normaalia liikkumista. Kun on vähän niinkuin "pakko", eikä kukaan riennä heti auttamaan ;D

minusta kohtuullinen määrä tylsistymistä ja turhautumista on vauvalle vaan hyväksi. Tarkoitan sitä, että se turhautuminen luo tavallaan tarpeen oppia uutta ja viihdyttää itse itseään

Pätee muuten vanhempiinkin lapsiin.

Baby Einsteiniä, ja hyvin vauva viihtyi :) tuo siis kaikkien hypytys- kanniskelusessioiden lisäksi. Ja tosi paljon jo tuon ikäisenä tykkäsi käydä esim.avoimissa päiväkodeissa, ym.kerhoissa (vaikka tuo ei toki auta tiskaamispulmaan) 2-vuotiaana oppi vallan hyvin leikkimään itsekseen.

Ei tarvi ihmeempiä virikkeitä. JOS sulla on lelukaari lattialla, niin laita sen alle roikkuvia leluja ihmettelemään. Pikkuhiljaa vauva alkaa tarttua leluihin, ellei jo tartu ja meidän vauva ainakin tykkäsi köllötellä sitterissä lelu kädessään ja vein sitterin keittiöön ruokaa laittaessa.

Ei tarvi ihmeempiä virikkeitä. JOS sulla on lelukaari lattialla, niin laita sen alle roikkuvia leluja ihmettelemään. Pikkuhiljaa vauva alkaa tarttua leluihin, ellei jo tartu ja meidän vauva ainakin tykkäsi köllötellä sitterissä lelu kädessään ja vein sitterin keittiöön ruokaa laittaessa.

HÖPÖ HÖPÖ!

Jos laitoin vauvani kotitöiden ajaksi sitteriin tai lelukaaren alle, niin voi kauheeta. Tyttö on nyt 7kk ja konttaa, nousee seisomaan tukea vasten ja kävelee tukea pitkin. Vai mitä kehitystä tarkoitit? Henkistäkö? Sekin on vauvallani kunnossa, älä huoli:)

On totta, että 3 kk osaa jo ilmaista tyytymättömyytensä siihen, ettei ole seuraa ja ole tyytyväinen, että lapsesi on kehittynyt niin hyvin! Vauva ei kaipaa virikkeitä, enemmänkin rauhallisuutta ja turvaa, syliä ja läheisyyttä, hymyä ja jutustelua. Tämän vuoksi mikään esine tms. ei ole virike, mikä antaisi sinulle toisenkin käden kotitöihin. Itse käyn joskus suihkussakin niin, että vauva istuu sitterissä oven pielessä ja näkee minut. Minä en antaisi vauvan turhautua, tässähän puhutaan 3 kk ikäisestä eikä vuoden ikäisestä! Tosin koska minulla on kolme lasta, joista nuorin 3 kk, en voi aina pitää sylissä,esim. jos pitää olla auttamassa vessapuuhissa toista lasta ja vauva onkin aika paljon lattialla mahallaan tai selällään lelujen seassa ja yrittää tarttua niihin. 3 kk ikäinen nukkuu niin paljon, että tee kotihommat, kun vauva nukkuu ja loput vauva sylissä, kantoliinassa, sitterissä toisella jalalla samalla keinutellen, lauleskele tai juttele, jos olet kauempana. Pyydä joku sellainen kylään, joka tykkää viihdyttää. Missä isä on? Jos vain töissä eikä poissa, niin miksi ette tekisi kotihommia vasta illalla? Vauva vielä painaakin niin vähän, että jaksat sylissä pidellen tehdä töitä (paitsi että niska menee jumiin). Odotapa sitä, kun vauva on lähempänä vuoden ikää, jauheliha palaa pannuun kiinni ja vauva karkaa joka suuntaan eikä sitä enää jaksa kannatella pitkään sylissäkään! Minä pidän pieniä hetkiä, esim. kun järjestelen tavaroita paikoilleen pitkin taloa,kantoliinassa vauvan naama minusta poispäin. Ei tosin jaksa kovin pitkään pidellä päätään. Otan pois, kun väsähtää ja jatkan sitten taas kun ehdin. Sitteriin laitan, kun teen ruokaa, sillä sylissä voi tulla roiskeita pannulta. Tutti on hyvä keksintö myös. Ottaisin itse puheeksi neuvolassa, jos lapsi aina kitisisi. Tunnistathan tyytymätön vs. joku tarve-kitinät? Voisikohan olla vielä osin vatsavaivoja tai tosiaan väsymystä? Nukkuuko vauva hyvin ja paljon? Niinhän se menee, että vauvan kanssa tahtoo kotihommat aina jäädä kesken ja sitä on vain siedettävä.

Mitään ihmeellisiä harjoituksia ei tarvita. On tärkeää antaa lapsen olla paljon lattialla, sekä selällään että mahallaan ja tutustua leluihin, kuten olet antanutkin. Meidän lapsi ainakin nauraa, jos ottaa käsistä kiinni ja ojentaa ne sivulle, pyörittää hitaati tms. tai jos ottaa jalat yhteen ja sanoo "kukkuu" jalkojen välistä. Kaikenlainen höpsöttely on hauskaa ja lapsi oppii samalla vuorovaikutusta (kuten myös aikuinen) Erilaiset kantoasennot ja pukeminen sylissä auttavat lasta hallitsemaan kehoaan paremmin. Muuna vinkkinä kehottaisin rutiineihin. Meidän vauva tykkää erityisesti katsella neuvolasta saatua "keltaista päätä". Toisto tuo lapselle turvallisuuden tunnetta. T. 3 lapsen äiti joka jo äsken vastasi

tai manducaa?



Tuon ikäinen ei vielä helposti lattialla viihdy eikä leluja sinänsä tarvitse.



Oiva ikä tuo on kuitenkin vauvatuksen aloitukseen. Kyseessä on siis yksinkertainen liikesarja, joka vahvistaa vauvan ja vanhemman suhdetta ei ole siis tarkoitettu motoriikan kehittämiseen. Se ei ratkaise tuota ongelmaasi mutta voisi olla kiva lisä päivään. Myös vauvahieronta on oivallista sekä äidille että vauvalle.



Minusta kuulostaa, että vauvasi ei ole niinkään vailla virikkeitä vaan läheisyyttä. Virikkeitä tulee sitten läheisyyden ohella. Silloin kun et ole paikalla ovat lelut ja muut virikkeet merkityksettömiä noin pienelle vauvalle. Tuon ikäinen on vielä ihan vaistonsa varassa ja muodostaa vasta perusturvallisuuttaan, turhautumisen tunteita ei tarvitse tahallaan luoda niitä kyllä tulee muutenkin.



En enää muista oman parivuotiaana vauva ajasta missä vaiheessa aloitin mutta jossain vaiheessa aloin kyllä tehdä niskoja vahvistavia liikkeitä hänen kanssaan kun nyt siitä motoriikasta kysyit.

Komppaan aivan kybällä kutosta ja seiskaa!!

Komppaan aivan kybällä kutosta ja seiskaa!!

suomalaislapset ovat koulukypsia vasta 7v. iassa jos silloinkaan.

Oma lapseni on ainakin vallan hyvin ikäisekseen kehittynyt ja kyllä on joutunut turhautumaankin mutta tarkoituksella en ole sitä tehnyt.



Muutenkaan en ymmärrä miksi se, että vanhempi on lähellä tarkoittaisi, että tekee kaiken puolesta.



Ja kyllä oma lapseni on ollut tuossa iässä myös muualla kuin sylissä mutta idealisoida sitä mielestäni on turhaa, että sillä jotenkin lastaan kasvattaisi kehittymään hyvin kun on kyse vauvasta.

Oma lapseni on ainakin vallan hyvin ikäisekseen kehittynyt ja kyllä on joutunut turhautumaankin mutta tarkoituksella en ole sitä tehnyt. Muutenkaan en ymmärrä miksi se, että vanhempi on lähellä tarkoittaisi, että tekee kaiken puolesta. Ja kyllä oma lapseni on ollut tuossa iässä myös muualla kuin sylissä mutta idealisoida sitä mielestäni on turhaa, että sillä jotenkin lastaan kasvattaisi kehittymään hyvin kun on kyse vauvasta.

milloin lapsi alkaa kehittymaan, milloin kannattaa alkaa kasvattamaan.

tiskit ja keskittyisin vauvaan. Meillä pikkuinen viihtyy liikkeessä. Vauva sylissä kierrellään asuntoa ympäriinsä ja "tutustutaan" nurkkiin. Peilien kohdalla ihmetellään outoa kuvatusta. Leikkimatolla vauva nyrkkeilee lelukaaren lelujen kanssa ja harjoittelee kääntymistä. Laulu, höpötys ja ilmeily ovat myös suosittua puuhaa.

Teillä voisi toimia kantoliina tai -reppu. Siinä vauva pysyy mukana imuroidessakin. Kun peset pyykkiä tai laitat pyykkiä kuivamaan, niin esittele samalla vaatekappaleita vauvalle. Toimii ainakin meillä.

Ihmislapsi syntyy aivan keskentekoisena, useimpiin muihin nisäkkäisiin verrattuna avuttomana ja riippuvaisena vanhempien hoivasta. Amerikkalainen lastenlääkäri William Sears (kuuluisan The Baby Bookin kirjoittaja) sanookin: "Ihmisen sikiöaika kestää oikeastaan 18 kuukautta: yhdeksän kuukautta kohdussa ja yhdeksän kohdun ulkopuolella kannettuna".



Meidän kulttuurissamme vallitsee käsittämätön vimma jättää pieni vauva yksin - sänkyyn, vaunuihin, sitteriin, kantokoppaan, lattialle, ja viihdykkeeksi hänelle tarjotaan mobilea tai värikkäitä leluja joita heilutellaan vauvan kasvojen edessä... Vauvan kannalta tämä on luonnotota ja julmaa. Ihmisvauva suorastaan huutaa (ihan kirjaimellisestikin joutuu usein huutamaan) kosketusta, liikettä, mahdollisuutta seurata ihmistovereidensa normaalia, arkista elämää turvallisesti vanhemman liikkeiden rytmissä mukana keikkuen.



Ihmisellä on poikasen oikeaan hoitoon ohjaava vaisto aivan kuten eläimilläkin, meidän vain on sitä vaikeampi kuunnella kaiken älyllisen ja kulttuurillisen tietotulvan joukossa. Joillekin meistä vauvan vaatima läheisyys voi olla omista lapsuudenkokemuuksista johtuen vaikeampaa kuin toisille, mutta useimmat vanhemmat haluavat kuitenkin pitää lasta paljon sylissä ja lähellä. Silloinkin, kun Virallinen Lastenhoitokulttuuri käski olla "totuttamatta lasta syliin", neuvon noudattaminen oli useimmille vanhemmille tuskallista, ja tyhmä neuvo se olikin, ajattele nyt: "älä totuta häntä rakkauteen", "älä totuta häntä ravintoon", "älä totuta häntä turvallisuuteen".



Kantoliina ei ole itsetarkoitus, vaan väline joka auttaa äitiä, isää ja muita lapsen rakkaita toteuttamaan hoivavaistoaan.



Yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista syytä pitää lapsi lähelläsi



1)kantaminen on se, mitä lapsi synnyttyään odottaa. hän on juuri hytkynyt äidin liikkeessä mukana yhdeksän kuukautta. lapsella on liikkeessä ja liinan puristuksessa tuttu ja turvallinen olo.



2)lastaan kantava äiti on vapaa liikkumaan, toimimaan, seurustelemaan. kantaminen ehkäisee yksin jäämistä, turhautumista ja masennusta.



3)kannetun lapsen aivot kehittyvät paremmin, tietty määrä liikestimulaatiota on jopa välttämätöntä aivojen normaalille kehittymiselle.



4)kantaminen edistää sitoutumista (bonding) aikuisen ja lapsen välillä, ja näin on sekä hyväksi lapsen psyykkiselle kehitykselle, että auttaa aikuista kosketukseen vaistojensa kanssa.



5)kantoliinassa lapsi ei jää muiden ihmisten elämästä syrjään, vaan on koko ajan keskipisteessä mutta EI keskipisteenä - mikä voi ahdistaa lasta kovasti



6) kun lapsi on lähellä, äiti voi vastata hänen tarpeisiinsa nopeasti ja oppii myös lukemaan lapsen viestejä paremmin, esimerkiksi imetyksen onnistumiselle tämä voi olla merkittävä tekijä



7)kannettu lapsi itkee selvästi vähemmän kuin sitteri-, sänky- ja lattialapsi



8)kannettu lapsi nukkuu liinassa helposti ja aina halutessaan



9)kannettu lapsi kehittyy fyysisesti ja motorisesti nopeammin kuin lapsi, joka jätetään omilleen



10)kannettu lapsi ei tarvitse leluja ja erityisiä vauvavirikkeitä - maailma on hänen mobilensa

ei tarkoita sitä, että se hylätään johonkin nurkkaan lelukasan kanssa (tai ilman). Se onkin se KOHTUULLINEN MÄÄRÄ tylsistymistä, mikä voi olla tietty vaikea hahmottaa...



Tahtoo sanoa sitä, että äidin ei tarvitse lähteä vessasta kesken asioiden tai polttaa sitä ruokaa pohjaan siksi, että vauva sattuu haluamaan viihdykettä just sillä sekunnilla.



Kolmannen lapsen kyky "viihdyttää itse itseään" pari minuuttia on usein jo ihan toisella tasolla, kuin esikoisen. Ihan käytännön sanelema juttu. Äiti ei kertakaikkiaan ehdi/pääse hätiin heti kun vauva ähkäisee. Ja vauva tottuu siihen jo ihan pienestä. (Tottakai nuorimman tarpeisiin vastataan heti, kun vaan voidaan, mutta yks vinkasu ei tarkoita sitä, että esikoisen pylly jätetään pyyhkimättä tms., kun se vauva tarvii nytheti jotain.)



3-4kk ikäisenä vauvat mielestäni ikään kuin heräävät tähän maailmaan. Ja toiset sit tahtoo kerrasta nähdä kaiken tai tahtovat tuijotella silmästä silmään äitiä tai ketä tahansa hoitajaa 24/7. Siitä voidaan sitten keskustella, että onko ihan järkevää jättää omatkin perustarpeet sivuun sen takia, että vauva tahtoo seurustella tai katella maailmaa tai muuten on ihan tylsää.



Vaatii tietysti jonninverran hoitajalta erottaa ihan nälkäänsä tms. kitisevä vauva ja "muuten vaan" kitisevä vauva.

Ensinnäkin: onko vauva tyytymätön ihan koko ajan? Esikoiseni oli, rauhoittui vain sylissä ja silloinkin parhaiten, kun pysysi koko ajan liikkeessä ja nukkui huonosti. Myöhemmin häneltä löytyi iso liuta allergioita, eli tyytymättömyyden syynä oli allergian aiheuttamat vatsavaivat :(. Jonkun verran kitinää ja itkua kuuluu vauvan elämään, mutta jos elämä tuntuu olevan jatkuvaa vauvan hyssyttelyä, niin kannattaa ottaa harkintaan sekin vaihtoehto, että vauvalla on oikeasti paha olla ja lähteä selvittelemään syitä lääkärin kanssa.



Nyt itselläni on melkein 3-kuinen vauva, joka on perustyytyväinen ja nukkuu hyvin. Käymme kerran viikossa muskarissa ja siellä opittuja lauluja, leikkejä ja loruja leikimme kotonakin. Niitä voi oppia myös erilaisissa vauvakerhoissa (seurakunta, MLL), äiti-vauva-jumpissa (naisvoimistelijat, yksityiset yritykset, muut liikuntaseurat, työväenopistot). Joten jos olet ihan peukalo keskellä kämmentä lapsen kanssa leikkimisessä (kuten minä olin esikoisen aikaan) niin kannattaa mennä mukaan johonkin harrastustoimintaan.



Sitten pari ihan käytännön vinkkiä vauvan kanssa peuhaamiseen:

- heiluttele vauvan käsiä ja jalkoja monipuolisesti. Me taputamme, nyrkkeilemme, uimme sammakkoa, pyöräilemme jne. Jalkojen liikuttelu tekee myös hyvää vauvan masulle, saa pierut liikkeelle :).

- tanssi vauvan kanssa. Laita monipuolisesti erilaista musiikkia soimaan ja tanssi vauva sylissä: marssia, tangoa, valssia, diskoa,...

- useimmat vauvat tykkää kuunnella, kun äiti laulaa, vaikka omasta mielestään kuulostaisi lähinnä varikselta. Kaivele muistista parit lastenlaulut tai laula vaikka radion mukana.

- Vauvahieronta, kuten joku jo ehdottikin.

- taulujen, peilien, vauvan lelujen (helistimet, pehmolelut) jne tutkiminen yhdessä. Pehmolelu voi käydä kutittamassa vauvan poskea tai vaikka jalkapohjaa. Usein tutkailemme myös vaikkapa värikkäitä isoveljen leluja ja tässä on hyvä ottaa isoveli mukaan.

- Erilaisia laulu- ja loruleikkejä on vaikka kuinka paljon, tässä pari:



Ukko Nooan sävelellä, jumppauta vauvaa sanojen mukaan:

Kädet ylös, kädet alas, kädet sivulle.

Laitamme ne ristiin, sekä myöskin rastiin.

Kädet ylös, kädet alas, kädet sivulle.

(ja sitten voi vetää toisen säkeistön: jalat ylös...)



Käännä vauva mahalleen ja loruttele:

tip, tip, tip, tip, pisaroita (taputtele sormilla vauvan päätä, kuin pisarat tippuisivat siihen)

tip, tip, tip, tip, tippuu noita (taputellaan olkapäille pisaroita)

ripsaa, rapsaa, ruutuun napsaa (pisarat taputellaan selkään)

katollekin ropisee (taputetaan kämmenellä vauvan pepulle).



Meillä ainakin on jo syntynyt jonkinlainen vuorokausirytmi. Leikin vauvan kanssa aktiivisesti 2 kertaa päivässä, aamulla ja keskipäivällä, silloin kun hän on virkeimmillään ja selkeästi kaipaa seuraa. Kerrallaan leikimme n. puoli tuntia. Aamupäivällä meillä nukutaan pitkät päikkärit ja illalla lähinnä tankataan tissillä. Toki illallakin syöttöjen välissä voi vetäistä vaikka yksittäisen lorun, mutta silloin on turha kuvitella vauvan jaksavan puolen tunnin leikkisessiota.



Vauvoja on erilaisia, vaikka olisi ihan tervekin vauva. Eli kun joku sanoo, että vauvan kanssa ehtii tehdä vaikka mitä, niin hänen vauvansa kanssa varmasti ehtiikin, mutta ei se tarkoita, että sinulla olisi yhtä helppoa. Itseäni helpottaa suuresti päivärytmin muodostuminen, osaan vähän ennakoida, että missä välissä päivää ehdin tekemään jotain, missä välissä vauva kaipaa huomiota ja missä välissä on iltasyöttöjen aika, jolloin voin linnoittautua sohvalle kaukosäätimen ja vesipullon kera, enkä kuvittelekaan tekeväni mitään muuta.

Ei tarvi ihmeempiä virikkeitä. JOS sulla on lelukaari lattialla, niin laita sen alle roikkuvia leluja ihmettelemään. Pikkuhiljaa vauva alkaa tarttua leluihin, ellei jo tartu ja meidän vauva ainakin tykkäsi köllötellä sitterissä lelu kädessään ja vein sitterin keittiöön ruokaa laittaessa.

omani oli kannettava tapaus melkein tuonne 5kk asti.



opettelin tekemään yhdellä kädellä kotihommat, kantoliinassakin tuli huuto.



alkoi helpottaa kun vauva oppi ryömimään, silloin viihtyi jo useamman minuutin yksin lattialla. konttaus räjäytti pankin ja tosiaan kotihommat onnistuu jo hyvin.



aikanaan kitinä helpotti kun pysyttiin liikkeellä (ulkona) jossa oli katseltavaa, vaunut ratasasentoon - vaunukopassa meni hermo samointein.



kotihommat oli siis jäähyllä aika pitkälti sen viitisen kuukautta. vauva kainalossa täyttelin tiskaria ja kastelin kukkia, tein ruokaa.



ja se joka miettii, että tällainen lapsi on "opetettu" viihdyttämiseen voi niellä ajatuksensa. ehkäpä sinunkin kohdallesi osuu vielä tällainen tapaus.



tsemppiä ap:lle! helpottaa huomattavasti kun vauvasi lähtee liikkeelle (ja rauhallisten lasten äidit tuskastuvat kun ei mitään enää kerkeä tehdä kun pitää olla silmät selässä... minä nautin kun lapsi on tyytyväinen)

monet vauvat on tuossa iässä hirveän tyytymättömiä. Osa osaa jo kääntyä, ja kääntyy vatsalleen koko ajan - kuitenkin niskat väsyvät ja lapsi väsyy nopeasti, joten äitiä huudetaan kippaamaan takaisin selälleen. Josta taas heti käännytään mahalleen. :) Bonuksena minun vauvani kaltaiset lapset, jotka kääntyvät, puklaavat, länttäävät naamansa pukluun ja siinä sitä ollaan.



Osa ei vielä osaa kääntyä, mut kitisee sitten muuten vaan.

Ei tuohon mikään auta, lapsi vaan on vielä niin pieni että väsyy eikä osaa, mutta yrittää niin kovasti ja kasvaa nopeasti. Ei sun auta kuin kanniskella pientä, jos se auttaa. Tietenkin jotain pientä virikettä voi tehdä, kuten vauvatanssia tai heilutella lapsen yläpuolella värikkäitä huiveja, kuunnella musiikkia ja hyppyyttää lasta jne. mut kolmekuinen vaan on niin pikkuinen reppana vielä, että itkee jos itkettää ja kitisee kun kitisyttää.



Helpottaa tosiaan paljon, kun vauva lähtee liikkeelle, edes jotenkuten.

Saahan lapsesi varmasti kylliki ruokaa, usein pieni "ylimääräinenkin" rauhoittaa. Ja saahan hän kyllikisi unta, ettet koeta "viihdyttää" väsymystään kitisevää vauvaa. 3kk on hyvä ikä ryhtyä luomaan perusrytmejä.