Akateeminen, onko taustasi työläisperhe vai akateeminen perhe?

On ylpeä, minua aina kannustettiin opiskelemaan.

mutta äidin puolelta suku muuten työläistaustaista, isän puolella sekä että (esim. isän puolen mummu oli kyllä jo akateeminen).



Omalla kohdallani akateemista koulutusta pidettiin lähinnä itsestäänselvyytenä, koulumenestys kun tuli itsellni todella helpolla. Erityistä ylpeyttä en ole huomannut, enkä kyllä odottanutkaan.

työläistaustasta olen. Ei edes yhtäkään ylioppilasta suvussa ennen minua. Ovat ylpeitä, vaikka eivät paljon asiasta ymmärräkään. Eivät esimerkiksi tiedä, mitä eroa on maisterilla ja tohtorilla jne.

Olen itsekin oikein ylpeä saavutuksistani, vaikka av:lla aina huudellaankin, että "ei akateemisella tutkinnolla enää nykyään ole mitään arvoa". No minulle on! Ei voi ymmärtää, jos ei ole itse kokenut, että miltä tuntuu saada akateeminen koulutus ja ammatti kun on lähtöisin rikkonaisesta, moniongelmaisesta ja tietenkin kouluttamattomasta työläisperheestä. Yliopistoon pääsy on 8 kertaa todennäköisempää jos vanhemmat ovat akateemisia. Lisäksi minulla oli ristinäni lapsuudenperheen mielenterveys-, taloudelliset ja alkoholiongelmat. Ei tähän ihan jokainen pysty :)

kuin olisin itse kirjoittanut.

työläistaustasta olen. Ei edes yhtäkään ylioppilasta suvussa ennen minua. Ovat ylpeitä, vaikka eivät paljon asiasta ymmärräkään. Eivät esimerkiksi tiedä, mitä eroa on maisterilla ja tohtorilla jne. Olen itsekin oikein ylpeä saavutuksistani, vaikka av:lla aina huudellaankin, että "ei akateemisella tutkinnolla enää nykyään ole mitään arvoa". No minulle on! Ei voi ymmärtää, jos ei ole itse kokenut, että miltä tuntuu saada akateeminen koulutus ja ammatti kun on lähtöisin rikkonaisesta, moniongelmaisesta ja tietenkin kouluttamattomasta työläisperheestä. Yliopistoon pääsy on 8 kertaa todennäköisempää jos vanhemmat ovat akateemisia. Lisäksi minulla oli ristinäni lapsuudenperheen mielenterveys-, taloudelliset ja alkoholiongelmat. Ei tähän ihan jokainen pysty :)

kuin olisin itse kirjoittanut.

ja minä uskon häneen.

terv. itse moniongelmainen

Isä semi-akateeminen, suorittanut kandin tutkinnon ja äiti sairaanhoitaja. Isä ylioppilas, äiti lopetti lukion 2 vuoden jälkeen kun pääsi hoitsuksi opiskelemaan.



Edelleen olen meidän perheen ainoa maisteri, sillä veljenikin jätti (ainakin toistaiseksi) opinnot kandin tutkintoon. Ylpeitä vanhempani varmasti ovat sekä minusta että veljestäni, sillä meillä on molemmilla mukava elämä, mieleiset työt ja olemme suht tervejärkisiä tapauksia. Mitä sitä muuta lapsilleen voisi toivoa.

voivat olla "ongelmaisia". Usein ne ongelmat eivät vain näy yhtä selvästi päälle päin, ja ulkopuoliset ummistavat niille silmänsä.

t. akateemisen ongelmaperheen lapsi (itsekin akateeminen)

työläistaustasta olen. Ei edes yhtäkään ylioppilasta suvussa ennen minua. Ovat ylpeitä, vaikka eivät paljon asiasta ymmärräkään. Eivät esimerkiksi tiedä, mitä eroa on maisterilla ja tohtorilla jne. Olen itsekin oikein ylpeä saavutuksistani, vaikka av:lla aina huudellaankin, että "ei akateemisella tutkinnolla enää nykyään ole mitään arvoa". No minulle on! Ei voi ymmärtää, jos ei ole itse kokenut, että miltä tuntuu saada akateeminen koulutus ja ammatti kun on lähtöisin rikkonaisesta, moniongelmaisesta ja tietenkin kouluttamattomasta työläisperheestä. Yliopistoon pääsy on 8 kertaa todennäköisempää jos vanhemmat ovat akateemisia. Lisäksi minulla oli ristinäni lapsuudenperheen mielenterveys-, taloudelliset ja alkoholiongelmat. Ei tähän ihan jokainen pysty :)

kuin olisin itse kirjoittanut.

ja minä uskon häneen.

terv. itse moniongelmainen

Ei musta kukaan ole ylpeä (paitsi minä itse), koska teen ihan duunarihommia - omasta halusta.

Asuvatko nämä duunarit/duunittomat kunnantaloissa huonoilla alueilla?



Englannissa tälläisiä huonoja kunnanalueita on paljon ja silloin on aika saavutus mennä yliostoon.



Suomessa koululaitos on niin hyvä että joku huonoista lähtokohdista tuleva voi helposti jatkaa yliopistoon. Sehän on vielä ilmaistakin. Muualla maailmassa se ei ole niin helppoa.

eikä niitä olis voinu vähempää mun opinnot kiinnostaa saati sitten yliopisto-opinnot. Heidän ylpeydenaiheensa on vanhempi sisareni, joka sai 17-v ekan lapsensa ja on sen jälkeen lisääntynyt satunnaisesti milloin kenenkin kanssa tekemättä päivääkään työtä. Asiaan kuuluu tietysti että äitini hoitaa hänen lapsensa.

meillä wt-perheissä se on niin oletettavaakin :)



Mutta onneksi meissäkin osa sisuuntuu ja taistelee ongelmistaan...



Kiitos kommentistasi.



se yx

Akateemisesta perheestä, suvussa paljon akateemisia ns. kovilta aloilta. Teen väitöskirjaa tekniikan alalla, joten ovat varmaan tyytyväisiä.

-edellinen

en tiedä ovatko sukulaiset ylpeitä saavutuksistani, kun se ei kiinnosta :)

Asuvatko nämä duunarit/duunittomat kunnantaloissa huonoilla alueilla?

Englannissa tälläisiä huonoja kunnanalueita on paljon ja silloin on aika saavutus mennä yliostoon.

Suomessa koululaitos on niin hyvä että joku huonoista lähtokohdista tuleva voi helposti jatkaa yliopistoon. Sehän on vielä ilmaistakin. Muualla maailmassa se ei ole niin helppoa.

T. Yksi kaupungin vuokrataloista.

Kyllä käytännön asiat ja esim. keskustelukulttuuri ovat vaikeita kouluttamattomien lapsille. Sellaiset asiat, joita akateemisten lapset eivät ymmärrä eduiksi: yliopistoon haun yksityiskohdat ja mitä siellä opetetaan, opintojen rakenne ja mitä valmistunut ihminen suurin piirtein osaa, opintojen suunnittelu työelämää varten, vanhempien apu tehtävissä peruskoulu- ja lukiotasolla, miten puhutellaan proffia ja muita, miten käyttäydytään eli esim. ei kannata viljellä perkeleitä puheessa, mitä eri termit tarkoittavat, opiskelutekniikka

ym. ym.

Nykyisin on onneksi netti, silloin kun itse aloitin ei ollut, enkä pariin vuoteen tajunnut edes tohtorin ja dosentin eroa! Ei sellaisia kehtaa kysyä muilta yo:ssa ja kotiväki kun ei tiedä...

olen lähiössä asuneesta työläisperheestä. Meillä on tosin aina arvostettu koulutusta ja korkeakulttuurisia harrastuksia, joten siksi minä ja veljeni varmaan olemmekin akateemisesti koulutettuja. Suku tuntuu joskus olevan turhankin ylpeä saavutuksistani.

molemmat vanhemmat maistereita. Oli aika luonnollinen jatkumo: kirjoitusten jälkeen yliopistoon. Tottakai ovat ylpeitä, mutta ei nyt kuitenkaan ole mikään suuri juttu, enemmänkin itsestäänselvyys - siis se maisterius:)

vanhempani ovat akateemisesti kouluttettuja.

Suku on ylpeä :).Suvussani ei ole, vanhempiani lukuunottamatta, juurikaan akateemisesti koulutettuja ihmisiä.

Myös molemmat vanhempani ovat akateemisesti kouluttettuja.

#35

ovat ylpeitä (itse asiassa mulla on sekä kk- että amk-tutkinnot), vaikka olisin voinut mennä ammattiopistoonkin. Koulutuksen taso ei niin tärkeä heille ole, pääasia että saa ammatin.



Mummoni on erityisen ylpeä.