Lue keskustelun säännöt.
Onko normaalia lapsen pelkoa?
06.10.2011 |
Meillä 7 v lapsi nukkuu yhä vanhempien vieressä mutta silti pelkää nukkumaanmennessä niin kovasti mörköjä ja aaveita että aloittaa nukkumisen kokonaaan peiton alla. Kuulostaako normaalilta? Ymmärtäisin jos nukkuisi yksin omassa huoneessa, mutta että vanhempien vieressäkin (ja menemme siis yhtä aikaa nukkumaan).
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsellahan on se maaginen vaihe, jolloin mielikuvitusmaailma ja reaalimaailma eivät vielä täysin kohtaa - tämä jatkuu n. 5-vuotiaaksi asti. Mutta monilla mörköpelko jatkuu pidempään.
Toisaalta 7-vuotias alkaa olla realiteeteissa kiinni niin paljon, että tajuaa möröt mielikuvituksen tuotteiksi, mutta ilmaisee mörköjen kautta aivan muuta pelkoa. Täytyy muistaa, että lapsi kokee aitoa pelkoa, joka sitten nousee esiin lapsen kokemusmaailmaan kuuluvassa asiassa eli möröissä. Aikuinen ihminen voi pelätä kovasti esim. bakteereja, omaa sairastumistaan tai vaikkapa varkaita. Kaikissa tapauksissa pelätään jotain muuta kuin sitä kyseistä asiaa.
Kannattaa jutella lapsen kanssa hänen tunteistaan ja kokemuksistaan, elämään kuuluvista asioista ja siitä, millaisia tunteita ne herättävät.
Onko lasta kuormittanut esim. läheisen poismeno, avioero, onko hän joutunut näkemään esim. kaveriperheessä lasten kaltoin kohtelua, onko hän television kautta nähnyt jotain kauhistuttavaa, katsooko liian rajuja tv-ohjelmia tai pelaako liian rajuja tietokonepelejä? Onko eskarissa / koulussa kaikki hyvin, onko kavereita ja miten niiden kanssa menee?
Ei kuitenkaan kannata hysterisoida asiaa liikaa tai "kuormittaa" lasta asian selvittelyllä. Katsele tilannetta, josko se menisi ohi ja pohdi esim. noita yllä olevia asioita. Muista, että jokin hyvin pieni, aikuisen näkökulmasta merkityksetön asia, saattaa nostaa lapsessa pelon pintaan.
Sitten vielä vähän ikävämpi näkökulma: itse pelkään "mörköjä" edelleen. Pelkään pimeää, minun on vaikea nukkua silloin kun mieheni on poissa. Joudun nukkumaan yövalo päällä, eikä esim. jalkani saa näkyä peiton reunan alta, koska siihen voi "joku" tarttua. Näin on ollut pikkulapsesta asti. Syynä on se, että isäni käytti minua seksuaalisesti hyväkseen, ja peittohan on konkreettinen tapa yrittää suojautua pahalta. Tämä ei ole MINKÄÄNLAINEN kannanotto teidän tilanteeseenne, eikä taustalla varmastikaan ole mitään noin dramaattista, mutta joskus lapsen pelolla on hyvinkin vakavat taustat. Juuri siksi niihin kannattaa suhtautua vakavasti.
Mutta kuten sanottua, lapsesi on vielä suht pieni ja kehittyy, ja mielikuvitusmaailma tuon ikäisellä helposti etenkin nukkumaanmeno-tilanteissa sekoittuu realiteetteihin. Kokeilkaa yövaloa ja muuta tapaa, jolla lapsen pelko saattaisi hälvetä. Ja tsempit äidille!