Tarkistivatko vanhempasi koko peruskoulun ajan läksysi?

eli pikkukoululaisena tiiviistikin ja kokeisiin kuulusteltiin niin kauan kuin itse sitä halusin. Käytännössä yläasteelle seiskalle.



Kiinnostusta ja kannustusta olemme saaneet aina, ihan ehdottomasti. KOulunkäyntiä on pidetty hyvin tärkeänä, ei ylimääräisiä lomia eikä poissaoloja kuin oikeasti tosi kipeänä.





Mamma Outo Asenne

mutta kyseli jos pyysin. Samoin kyselen omalta lapselta kokeeseen edelleen, on nyt 12-vuotias.

Heitä ei kiinnostannu koulunkäynti lainkaan. Ja sanoivat ystävillekkin, että meidän tytölle kuutonen on sama asia, ku kymppi. Olin aina sillee, et mitä ihmettä? Opiskelu oli tosiaankin aika hakusessa välillä ja niitä huonoja numeroita tuli, kun en saanut mitenkään päin tukea opiskeluun. Esim. matikka oli vaikeeta ja yritä sitten ala-asteella väsätä ymmärtämättömänä jotain laskuja. Yläasteella pääsinki sitten tukiopetukseen onneksi.



Ite olen päättänny, että oman lapsen opiskelua sitten tuen, ku sen aika on. Tarkistan hänen läksyjä, luetaan yhessä koulujuttuja, kuulustelen ennen koetta. Teen näitä samoja asioista sitten lapseni kanssa, mitä ite oisin halunnut tehä äitini ja isäni kanssa.

en muista että olis koskaan tarkistanut.. ehkä ekoilla luokilla. auttoivat kyllä jos mulla oli joku ongelma, ja samalla saattoivat korjata muitakin tehtäviä jos huomasivat niissä olevan vikaa. matikka oli varmaan ainoa tällainen aine jossa tarvitsin apua ja tarkistusta. mutta tarkistetaanhan ne tehtävät kuolussakin, joten en ymmärrä miksi vanhempien pitäisi katsoa mitään muuta kuin se että läksyt on tehty, ja että ne on tehty suht. huolella eikä vaan sudittu näön vuoksi.

joskus kyselivät ennen koetta, muistaakseni.

Ei ollut tarvetta tarkistaa.

tarkistettu tehtäviä, mutta ei myöskään kyselty ennen kokeita -eikä niiden jälkeen

Ja äitini oli opettaja. Hänen mielestä läksyjen tarkastaminen oli minun opettajan työtä, eikä hänen. Isä taas ei välittänyt niin koulunkäynnistäni, koska kymppejä tuli muutenkin.

Ei tarkistettu eikä vanhempia kiinnostanut kouluni oikein muutenkaan.

Menestyin koulussa kunnolla vasta aikuisopiskelijana.



En taatusti tee samaa omalle lapselleni. Ja hänen kohdallaan opettaja on suorastaan pyytänyt, että vanhemmat tarkistaisivat läksyt JOKA PÄIVÄ.

Ei kuulunut proseduuriin. Koskaan ei myöskään kyselty, onko läksyt tehty. Minusta tuli 6 ällän ylioppilas. Opin itsenäisen työskentelytavan.

Omalla lapsellani tarkistin kolmanteen luokkaan asti, sitten vähensin reilusti tarkistusta, vain tosi harovoin. Nyt lapsi kutosella, ja matikan kokeitten takia tarkistin tehtävät, niissä oli tosi paljon virheitä. Koulussa ei ole tarkistettu muita, kuin kotitehtävät, ei niitä kirjan alkupuolella olevia tunnilla tehtyjä tehväviä.



Englanti on tosi vaikeeta myös lapselle. Niissäkin tehtävissä on virheitä, mutta mun on tosi vaikee selittää tai neuvoa enkussa, kun opiskelutyyli on muuttunut niin paljon omista kouluajoistani.

Ainakaan enään yläasteella. Ehkä välillä olisi pitänyt, koska musta tuli aika hyvä lintsaamaan läksyistä. Saatoin tehdä ne juuri ennen tunnin alkua jne. huonosti.

Oman lapsen kohdalla aion olla tarkka kouluhommista.Tarkistan läksyt ja mahd. autan niissä. Kyselen kokeisiin ja kannustan panostamaan ainakin siihen mikä oikeasti kiinnostaa.

yleensä minulla ei ollut läksyjen kanssa mitään ongelmia. Joskus yläasteella ja lukiossa pyysin itse apua matematiikanläksyjen kanssa. Kielten kokeisiin kyselivät pyytäessäni sanoja, mutta läheskään kaikkiin kokeisiin ei tätäkään tehty.

äiti tarkisti läksyni kun olin ekalla luokalla. Isäni on suomenkielinen (olen ruotsinkielinen) joten hän ei pystynyt auttamaan tässä asiassa.

Olin tunnollinen oppilas, hoidin läksyt yleensä kunnolla. Sitä paitsi siihen aikaan (80-luku) kunnioitettiin vielä opettajia, olisin hävennyt jos olisin saanut haukkuja opettajalta.

Aika pian eivät enää olisi osanneetkaan, kun heidän aikanaan ei opetettu vieraita kieliä koulussa eikä heistä kumpikaan ole ollut esimerkiksi lukiossa.

Koska en uskaltanut mennä kouluu, ellen ollut VARMA siitä että kaikki tehtävät olivat oikein. Myöskin kyselivät kaikki kappaleet läpi, että osasin vastata kaikkiin kysymyksiin oikein.



Ihan siis neuroottista. Mut meidän opettaja ala-asteella nolasi niin pahasti oppilaita mitä pienimmistäkin syistä, saati jos ei vastauksia tiennyt. Karmeaa.

olenko tehnyt läksyni. Kokeisiin äitini kyseli, jos pyysin.



Ekaluokkalaisten läksyt olen tarkastanut aina. Sen jälkeen en. Kuulustelen esikoiselta, jos haluaa, kuopukselta kuulustelen aina ja kokeisiinkin luetaan yhdessä.

Joskus yrittivät auttaa, mutta aika vähän. Olin huono koulussa, lahjaton kielissä.

Oma lapseni pärjännyt ihan ~ok. Yhdessä luetaan kokeisiin, mutta läksyt hän on tehnyt tunnollisesti. Mutta

nyt viimeiset kokeet jäänyt kertomatta ja huonosti oli mennyt. Ilmeisesti tunnillakin opetus mennyt ohi korvien ja ajatukset jo kesässä. Harmittaa, etten ole ollut tarkempi. Ens vuonna tähän aikaan autan läksyissä ja kokeiden lukemisessa loppuun asti. Nämä tulevat alentamaan numeroita:(

En halunnut tulla nolatuksi luokassa, jos läksyt olisi ollut tekemättä/väärin.



Minusta menettely oli tosi hyvä, opin vastuuta.

ja hyvin meni koulu siihen asti kunnes teini-iässä tuli kapinavaihe jossa lintsasin, en lukenut ikinä läksyjä jne. Ei siinä iässä enää vanhempien tekemiset tai sanomiset olisi mitään vaikuttaneetkaan. Paitsi saanut karkailemaan kotoa useammin.

Joskus yläasteella pyysin, että kokeisiin olis kuulusteltu, kun kaverilla tehtiin niin, mutta ei mun vanhempia kiinnostanut. Ja ei painostettu hyviin numeroihin, mutta lukio oli oletusarvo ja mielellään yliopisto.



Yo 89