Ajatuksia miehestäni, jollekin jaettava..

Mies on tehdastyössä ja jos menee iltavuoroon, valittaa väsymystä ja ei jaksaisi aamupäivisin oikein mitään. Jos menee aamuvuoroon, on kovin väsynyt siksi kun pitänyt mennä töihin niin aikaisin. Työasioista jaksaa valittaa ja surkutella: kuinka on liian vähän hommia tai sitten kuinka joutuu tekemään toistenkin töitä, niitten jotka turhan takia sairaslomalla ja miestä ottaa päähän tehdä laiskottelijoitten duuneja.



Mies on isänä hyvä, joskin tuo vetämättömyys, marmatus ja negatiivisuus näkyy. Mutta osallistuu lastenhoitoon iltapesujen ja ulkoilutusten suhteen etenkin. Sellainen "moottori" joudun mitä kuitenkin aina olemana, muistuttamaan ruoka-ajoista, hoputtamaan ja neuvomaan. Välillä mietinkin, mitä minä hänestä kumppanina saan? Harmittaa toisen negativiinen asenne elämään. Haluaisin keskusteluja, jotka eivät ole mustavalkoisia, kaipaisin todellakin täysipainoista ja ajatuksia haastavaa kumppania. Meillä on ajatukselliset ero aika suuria ja myös asioiden käsittämiskyky aika epäsuhtainen. Monesti tuntuu, etten saa hänestä mitään irti. Nautinkin suunnattomasti, kun suunnittelijan työssäni saan keskustella fiksujen ihmisten kanssa. Kotona sitten tuntuu, että mihin putosin.. Mutta ehkä vaadin liikaa? Laittaahan mies ruokaa, on raitis, ihan kiva jne... En tiedä. Lapsia meillä on 1v ja 3v.