Sinä vl-uskosta luopunut, oletko ollut onnellinen sen jälkeen?
Kysyn tätä kun on tullut ikäänkuin seinä eteen.
Mä olen koko ikäni ollut vl, ja nyt tuntuu että joudun katsomaan pelottavaa totuutta silmiin: usko minussa on kuollut. Olen siis mätä kala verkossa.... Kuljen vl:ien joukossa, olen toiminnassa mukana, kukaan ei aavista että mitään olisi vialla. En uskalla puhua tästä kenellekään, kai siksi ettei totuus paljastuisi. Haluaisin edelleen uskoa mutta mitä jos vain ei usko? Olisi pelottava myöntää tämä ääneen, koska jos paljastuisi etten oikeasti ole uskovainen niin se etäännyttäisi minua ystävistäni, olisihan se suurin meitä yhdistävä asia nyt meitä erottava asia. En siis kuitenkaan haluaisi lähteä vl-yhteisöstä pois.
Kommentit (35)
ap savustetaan ulos, se on varmaa. julmaa ja anteeksiantamatonta porukkaa, mitä tulee uskon poisheivaamiseen.
Lähdit siis mustamaalaamisen tielle, ja miksi?
Olen seurannut näitä keskusteluja ja aina tule ejoku joka "vetää maton alta".
Ilman mitään perusteluja sinäkin.
ja jotkut o vat itse tiedostaneet että ovat itse asiassa ateisteja sydämessään
http://freepathways.wordpress.com/2009/10/10/lestadiolainen-ateisti/
ystävätkö? Sukulaiset? Samat harrastukset ja elämän arvot?
siihen, kannattaako jatkaa yhteisössä, jos ei oikeasti usko. Sen sijaan voin vakuuttaa, että onni ei ole kiinni uskosta. Onnea ja epäonnea on varmaan edessä, kuuluipa jhonkin yhteisön tai ei. Mutta se on höpsöä, jos luulee, ettei ei-uskovien elämässä olisi lämpöä, luottamusta, iloa ja onnea. Tai että jossain toisessa muodossa elämä olisi pelkästään kaikkea edellä mainittua hyvää ja ihanaa.
Jos uskonto vapauttaa kuolemanpelosta niin sehän on hyvä.
Ja olen ollut elämääni tyytyväinen. Saman on tehnyt usemmat sisaruksisani, ja äitinikään ei enää taida oikein sopia vl muottiin.. En koe että olisin joutunut yhteisöstä pois. Tosin emme kovin tiiviisti mihinkään yhteisöön kuuluneetkaan. Onnea matkaan, olen varma että valintasi on oikea, riippumatta siitä miten lähipiiri siihen suhtautuu. :)
Ilahduin, mukavaa kun on tänne tullut vastauksia.
Kiitos sinulle oman kokemuksesi jakamisesta. En tiedä, minulla on selalinen olo että voisin yhtä hyvin olla ateisti mutta en vaan haluaisi menettää näitä ihmisiä...
Hyvä jatkoa ja kiitos myös kaikille vastauksista.
ap
Minä sain parannuksen armon pari vuotta sitten. Ei ole tarvinnut kärsiä yksinäisyydesta sen jälkeen on ihania kavereita.
Olen mielessä miettinyt että en haluaisi olla koko leämää vl mutta en haluaisi menettää yhteyksiä läheisiin. koen olevani jonkinlaisessa umpikujassa. kaipa minun on joku ratkaisu tähän keksittävä, ennemmin tai myöhemmin.
t. Epävarma 24 v.
onko taustalla kuitenkin epävarmuus lestadiolaisuudesta? Siitähän voit luopua milloin vain, ei uskosta Jumalaan tarvitse luopua. t: tavis luterilainen
Juuri sehän se onkin vaikeinta. Irrottautua rauhanyhdistyksen yhteisöstä...
ap
Olen ollut tyytyväinen, itseasiassa teko oli elämäni suurin saavutus ja paras teko, ellei nyt lapsenhankintaa lasketa.
Ystäväni ja sukuni eivät hylänneet ja löysin uusiakin läheisiä, ei-vl-ystäviä. Ainahan elämästä löytyisi parannettavaa ja aina on jotain ongelmaa, mutta ehdottomasti parempi ja helpompi näin. Ja tämä on minun elämäni, ei muiden, olen itse vastuussa siitä ettäe elän sen kuten oikeaksi näen.
oikea paikka hakea apua hengellisiin ongelmiinsa...Ehkä seurakuntasi pappi voisi auttaa?
Ehkä seurakuntasi pappi voisi auttaa?
Vain masokisteille.
Eihän kukaa täydelline uskova ole mutta halu olla Juamlan lapsi riittää
Olen mielessä miettinyt että en haluaisi olla koko elämää vl mutta en haluaisi menettää yhteyksiä läheisiin. koen olevani jonkinlaisessa umpikujassa. kaipa minun on joku ratkaisu tähän keksittävä, ennemmin tai myöhemmin. t. Epävarma 24 v.
Anna ajan kulua niin aisat kypsyvät
ap savustetaan ulos, se on varmaa. julmaa ja anteeksiantamatonta porukkaa, mitä tulee uskon poisheivaamiseen.