Lue keskustelun säännöt.
En ole tehnyt elämäni aikana päivääkään palkkatöitä.
04.10.2011 |
Olen kyllä opiskellut itselleni ammatin mutta heti sen jälkeen menin naimisiin ja jäin kotiin hoitamaan lapsia, olin kotona lasten kanssa 9 vuotta ja siitä ajasta olen kyllä ylpeä siinä mielessä että jaksoin olla läsnä ja tehtiin hirveän paljon kaikkea ihanaa lasten kanssa.
Sen jälkeen kun kuopus meni esikouluun hoidin anoppiani päivittäin pari vuotta kunnes hän joutui sairaalaan ja kuoli. Nyt olen viimeiset neljä vuotta vaan ollut kotirouvana lasten ollessa päivät koulussa ja miehen töissä. Olen kyllä miettinyt töiden hakemista tai opiskeluakin mutta kynnys on aika korkea näin pitkän kotonaolon jälkeen.
Mieskään ei töihin painosta koska nauttii siitä että teen kotityöt ja kuskaan lapset, tililläkin on vanhemmilta saatua perintöä säästössä muhimassa tulevaisuutta ajatellen.
Mitään tukia en ole hakenut koska en niitä tarvitse.
Silti vähän nolottaa tämä kotona olo vaikka elämä on näin kaikille mukavaa.
Tänään esim. vein pienimmät kouluun, kävin kampaajalla ja hoidin pari pientä asiaa, pyörin pari tuntia kaupoilla ja syömässä ja tulin kotiin.
Siivosin ja nyt istun kahvilla tässä koneella. Kohta teen koululaisille välipalaa ja heitän lapsia harrastuksiin joiden aikana ehdin lenkille rauhassa..helppoa ja siksi kai niin kauhea morkkis iskeekin. Olen kyllä opiskellut itselleni ammatin mutta heti sen jälkeen menin naimisiin ja jäin kotiin hoitamaan lapsia, olin kotona lasten kanssa 9 vuotta ja siitä ajasta olen kyllä ylpeä siinä mielessä että jaksoin olla läsnä ja tehtiin hirveän paljon kaikkea ihanaa lasten kanssa.
Sen jälkeen kun kuopus meni esikouluun hoidin anoppiani päivittäin pari vuotta kunnes hän joutui sairaalaan ja kuoli. Nyt olen viimeiset neljä vuotta vaan ollut kotirouvana lasten ollessa päivät koulussa ja miehen töissä. Olen kyllä miettinyt töiden hakemista tai opiskeluakin mutta kynnys on aika korkea näin pitkän kotonaolon jälkeen.
Mieskään ei töihin painosta koska nauttii siitä että teen kotityöt ja kuskaan lapset, tililläkin on vanhemmilta saatua perintöä säästössä muhimassa tulevaisuutta ajatellen.
Mitään tukia en ole hakenut koska en niitä tarvitse.
Silti vähän nolottaa tämä kotona olo vaikka elämä on näin kaikille mukavaa.
Tänään esim. vein pienimmät kouluun, kävin kampaajalla ja hoidin pari pientä asiaa, pyörin pari tuntia kaupoilla ja syömässä ja tulin kotiin.
Siivosin ja nyt istun kahvilla tässä koneella. Kohta teen koululaisille välipalaa ja heitän lapsia harrastuksiin joiden aikana ehdin lenkille rauhassa..helppoa ja siksi kai niin kauhea morkkis iskeekin.
Kommentit (15)
mitä se kenellekään kuuluu miten sitä elät. mä en moiseen pystyis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa kaikin puolin koko teidän perhettä tukevalta elämältä. Kaikki lienevät tyytyväisiä? Onhan sulla tärkeä tehtävä hoivata ja huolehtia teidän perheestä ja anopinkin hoidit.
Minä kyllä ehdin olla töissä 3 vuotta ennen lapsia mutta nyt olen ollut 12 vuotta kotona. Olen mukana parissa yhdistyksessä ja myös hoitanut omien isovanhempieni asioita kun olivat vielä elossa. Meille sopii tällainen järjestely enkä jaksa murehtia olematonta eläkettäni tai jos mieheni jättää minut. Tiedän olevani etuoikeutettu, kun elämme mieheni palkalla ihan hyvinkin. Me nautimme nyt eikä vasta "sitten joskus". Se joskus kun ei välttämättä koskaan tule...
... ei myöskään saa hanakasti vaatia etuja.
Näin se vain menee. Sori.
Menin 19-vuotiaana naimisiin, 4 lasta kotihoidettuna, enkä ajatellut mennä töihin. Nyt olen 42v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska maksoin talomme lainan pois jo vuosia sitten vanhemmiltani perimilläni rahoilla, siis myös miehen osuuden. Mieheni ei myöskään joudu tekemään kotona mitään kotitöitä, ei ruokaa, ei viemään lapsia harrastuksiin eikä jäämään pois töistä sairaan lapsen vuoksi. Ennemminkin mietin mitä ulkopuoliset minusta ajattelevat enkä toitota ihan ensimmäiseksi olevani kotiäiti. Ap.
mutta olen ollut nyt kotona 14 vuotta. Viihdyn hyvin kotona ja kieltämättä muakin välillä nolottaa. Ihmiset kuvittelevat, että kotona oleminen on tosi kurjaa, ei rahaa mihinkään, näivetytään vaan neljän seinän sisällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska maksoin talomme lainan pois jo vuosia sitten vanhemmiltani perimilläni rahoilla, siis myös miehen osuuden. Mieheni ei myöskään joudu tekemään kotona mitään kotitöitä, ei ruokaa, ei viemään lapsia harrastuksiin eikä jäämään pois töistä sairaan lapsen vuoksi. Ennemminkin mietin mitä ulkopuoliset minusta ajattelevat enkä toitota ihan ensimmäiseksi olevani kotiäiti. Ap.
että minä joutuisin niin tekemään ja sitä en halua.
t.2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja onhan hyvä palkka tehdystä työstä myös kiva juttu. mulle ei eikinä ole riittänyt lasten hoitaminen, olisin kuollut kotiin.
... ei myöskään saa hanakasti vaatia etuja.
Näin se vain menee. Sori.
moinen tule edes esille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta, meidän perhe on yksikkö ja minun kotonaoloni on mahdollistanut miehelle uran luomisen. Vuositasolla hän maksaa veroja 10 keskituloisen suomalaisen veronmaksajan verot. Eli ihan riittävästi kattaakseen minunkin osuuteni, joten sallin itselleni pienen rutinan silloin tällöin, mitä virkamiesten ja politiikkojen päätöksiin tulee :)
Se 12 vuotta kotona ollut
... ei myöskään saa hanakasti vaatia etuja.
Näin se vain menee. Sori.
jos pärjäätte taloudellisesti niin onhan se lapsillekin upeaa että äiti on kotona odottamassa koulun jälkeen! Itse olen nyt jäänyt kotiin iltatähden kanssa ja kyllä meidän koululaisemme tykkäävät kun saavat kertoa kaikki päivän tapahtumat koulusta tultuaan - läsnäolo on tärkeää!
Jää sekin työpaikka kodin ulkopuolelta jollekulle joka sitä rahaa tarvii.
Tuskin mikään taho sinua niin paljon tarvitsee kuin lapsesi, heille olet korvaamaton. Anna muitten puhua mitä puhuvat ja nauti siitä että asiat ovat hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin mikäs siinä. Mutta tuli mieleen pari asiaa: mitäs sitten kun lapset on niin isoja etteivät tarvitse äitiä kokopäiväisesti? Tai jos tulee ero? Minusta naisella pitää sen takia olla ammatti ja omaa rahaa, että säilyttää tietyn itsenäisyyden.
en halua jäääd kotiin miehen rahoilla elämään.