Näin psykiatrit leimaavat terveen lapsen "mielisairaaksi"

En taidakaan yrittää saada apua meidän lapsen syömisongelmiin... En ellen ala epäillä vakavia sairauksia.

psykiatrin lääkkeitä masentuneelle lapselleni! Nyt vasta tajuan et onneksi lapsi oli ns. isompi ettei rattaat päässeet pyörimään. Lapsi on muuten ihan terve ILMAN lääkitystä. Sai vaihtoehtohoitoa! Että silleen!!



Muutenkin katson aina millaiselle lääkärille menen itse tai vien lapsiani. Kyselen tutuilta!

lapsihan oli ihan TERVE mutta päätyi vaikeuksiensa takia psykiatriseen hoitoon ja oli lääkitystäkin vailla... näin juuri. Ja sai oikein VAIHTOEHTOHOITOA. Juu, kannattaa kerskua typeryydellään.

psykiatrin lääkkeitä masentuneelle lapselleni! Nyt vasta tajuan et onneksi lapsi oli ns. isompi ettei rattaat päässeet pyörimään. Lapsi on muuten ihan terve ILMAN lääkitystä. Sai vaihtoehtohoitoa! Että silleen!!

Muutenkin katson aina millaiselle lääkärille menen itse tai vien lapsiani. Kyselen tutuilta!

ramppaa lekurilla joka vaivan takia, niistä julkisen terveydenhuollon käynneistä jää aina jotain muistiinpanoja rekisteriin. Lapsen masennushan on pahimmassa tapauksessa syy huostaanottoon. Psykiatrien kanssa kannattaa olla valppaana.

Yksityiseltä terveysasemalta saa laadukasta hoitoa mutta se valitettavasti maksaa.

sairaalle lapselleen eikä ajattele ensisijaisesti itseään siinä tilanteessa. Vaikka asia olisi kuinka vaikea hyväksyä, joskus lapselle VOI todella olla parasta tulla huostaanotetuksi ja päästä sijaisperheeseen. Ja mainittakoon, että huostaanottoon ei yleensä koskaan jouduta jos a) vanhemmat itse (psyykkisesti) terveitä, raittiita (ts. ei päihdeongelmaa) ja yhteistyöhaluisia ja b) hakevat itse lapselleen apua ja ottavat sitä vastaan. Nämä vastahankaan änkyröivät, jotka itse tietävät, että ainakaan perheoloissa ei ole vikaa ja ainakaan missään nimessä mitään apua ei oteta vastaan vaikka lapsi on aivan reunalla, ovat niitä, joissa tarvitaan yhteiskunnan puuttumista.

holhousta. Ikinä ihmisen historiassa ei ole ollut näin paljon aikaa lapsille, näin hyvät asunnot,ruuat,vanhempainvapaat,sosiaalituet yms. Silti kaikki jotenkin "kärsii" nykyään jostain. Ei ennen niin katsottu lasten perään eikä oltu joka tilanteessa läsnä. Silti me kaikki olemme kasvaneet aikuisiksi.Pitäisi ottaa kaikkien vähän rennommin.

Veisitte lapsenne yksityiselle psykiatrille, jolla ei ole salattuja motiiveja - ja viekää siis hyvissä ajoin, ennen kuin ongelmat kärjistyvät. Vakuutus kyllä korvaa. Ja jos ette ole tajunneet ottaa vakuutusta, niin maksakaa itse.

Tai vielä parempi, jos roudaatte jälkikasvunne lapsiin erikoistuneelle psykoterapeutille. Säästyisitte niiltä huostaanotto-ongelmilta ettekä joudu narsistien uhriksi. Säästäkää vaikka niistä päihde- tai viina- ja röökirahoistanne ja baarikeikoistanne, jos ei rahaa löydy. Tai hankkikaa mies itsellenne, joka on terve ja työssä käyvä ja pystyy maksamaan lapsenne terapian.

Kaikki lääkärit eivät todellakaan ole luotettavia. Ja erehtyvät (runsaasti!!) siinä missä muutkin.



Kaikista parasta olisi, jos pystyisi olemaan mahdollisimman kaukana näistä ja elämään elämänsä rauhassa.

Siellä tehtiin myös tuo MIM-kuvaus. Suhtauduin kuntoutukseen erittäin positiivisesti, säilytin asenteen koko ajan ja saimmekin paljon apuja sieltä. Mutta tuo MIM, se oli niin typerä... Lähtökohtana siinä oli se, että ongelmia on oltava, ja jos ei niitä ole, niin keksitään! Tästä kertoo mm. se, että asia, josta perhettämme hoitavat ihmiset olivat koko kuntoutusajan minua kehuneet, muuttuikin MIM-kuvauksessa ongelmaksi, jota pitää työstää. Silloin minullakin paloivat päreet. Sanoinkin, että tähän asti ei ole ollut mitään pahaa sanottavaa koko kuntoutuksesta, vaikka siellä puututtiin käytännössä kaikkeen; mä lähdin sinne sillä asenteella että minussaKIN on varmasti vikaa, ei pelkästään yhdessä lapsessa ja miehessäni, ja minä haluan tietää miten tätä asiaa voi työstää. Jatkuvasti kehuttiin miten kovasti minä teen töitä ja miten paljon perheen tilanne on korjaantunut nimenomaan MINUN ansiostani. Sitten tuli MIM sellaisen lapsen kanssa, jonka kanssa ei oikeasti ollut MITÄÄN korjattavaa, vaan kaikki oli loistavasti. Palautekeskustelussa käytiin läpi ne kaikki kohdat, mitkä toistenkin lasten MIM-palautteissa oli käyty, ja todettiin että nämä sujuvat täysin ongelmitta ja esimerkillisesti. Mutta sitten otettiin pieni kädenliike ja samanaikainen sana ja yhdistettiin se sellaiseen asiaan mikä ei mitenkään edes siihen liittynyt, ja saatiin tulokseksi että asia josta tosiaan olin jatkuvasti saanut erityisen hyvää palautetta, olikin nyt huono juttu ja SAATTAA vaurioittaa lasta. Räjähdin ja sanoin että johan on kumma, että jos on joku osa-alue missä ei OIKEASTI mitään ongelmaa ole, niin niitä pitää oikein kaivamalla kaivaa!! Että eikö vaan voitaisi sanoa että hei hienoa, tämä juttu menee tosi loistavasti, ei voisi enää paremmin mennä!



Mutta tuo ap:n aloitus... Todella järkyttävää tekstiä, ja ikävä kyllä minä uskon että tuo on täysin mahdollista. Ei ole itselle tapahtunut, mutta tunnen kyllä pari tapausta jotka ovat menneet juuri noin. :( :(

mieleen, että itse olen teininä ollut pakkohoidossa mielisairaalassa täysin väärinymmärryksen takia ja tämän jälkeen tullut huostaanotetuksi..



Mulla oli vähän masennusta ja varasin ajan mielenterveystoimistoon että saisin jutella siitä.. Kerroin että mulla on paha olla ja tuntuu että seinät kaatuu päälle.. Puolen tunnin juttelun jälkeen mut vietiin ambulanssilla mielisairaalaan suljetulle osastolle enkä edes tiennyt miksi, mulle vain sanottiin että olen itsetuhoinen tms.



3kk vietin suljetulla ja mulle määrättiin tosi vahvoja psykoosilääkkeitä mitkä pisti pään niin sekasin etten pystynyt kunnolla edes kävelemään, niimpä tein niin että aina lääkkeenottoaikaan otin lääkkeen vain kielen alle ja myöhemmin heitin vessasta alas.



Papereihin tuli merkintä että lääkitys toimii erittäin hyvin (vaikken lääkettä edes syönyt) ja psykoosini on poistunut täysin (vaikkei sellaista ikinä ollutkaan) ja pystyn lääkityksen turvin jatkamaan normaalia elämää..



Vuosia tuon jälkeen sain sairaalapaperit käsiini ja luin niistä että syy miksi minut oli suljetulle lähetetty oli että "näin että seinät kaatuivat päälleni", vaikka en todellakaan ollut sanonut niin..



VIHAAN koko mielenterveyssysteemiä.. Mutta onneksi nykyään pärjään hyvin ja silloin sairaalajaksolla minulle tehtiin myös monet psykologiset testit ja otettiin jopa aivokäyrät, niin en ollut edes niiden mukaan psykoottinen tai masentunut, ainoastaan ahdistunut..

Veisitte lapsenne yksityiselle psykiatrille, jolla ei ole salattuja motiiveja - ja viekää siis hyvissä ajoin, ennen kuin ongelmat kärjistyvät. Vakuutus kyllä korvaa. Ja jos ette ole tajunneet ottaa vakuutusta, niin maksakaa itse.

Tai vielä parempi, jos roudaatte jälkikasvunne lapsiin erikoistuneelle psykoterapeutille. Säästyisitte niiltä huostaanotto-ongelmilta ettekä joudu narsistien uhriksi. Säästäkää vaikka niistä päihde- tai viina- ja röökirahoistanne ja baarikeikoistanne, jos ei rahaa löydy. Tai hankkikaa mies itsellenne, joka on terve ja työssä käyvä ja pystyy maksamaan lapsenne terapian.

Vakuutushan sen korvaa, maksettavaksi summaksi jää miltei se sama summa kun julkisessa. Ilman muuta kannattaa viedä yksityiselle nykyään jos vaan on vakuutus.