Näin psykiatrit leimaavat terveen lapsen "mielisairaaksi"

T. Äiti jonka lapsi huostaanotettiin ja joka oli häiriöinen,mutta ihmeparantui hetkessä kun muutti sijaiskodista pois.

T. Äiti jonka lapsi huostaanotettiin ja joka oli häiriöinen,mutta ihmeparantui hetkessä kun muutti sijaiskodista pois.

ihmeparantui hetkessä kun muutti sijaiskodista pois.

Yksi mt-ongelmaisissa perheissä kasvamisen veemäisimpiä tilanteita on se, jossa lapsi rupeaa kannattelemaan kaaoottista perhe-elämää olemalla kunnollinen, kiltti, huolehtivainen jne. Nää lapset jäävät kaikkien pahiten ilman apua. Jos sitten pääsevät hetkeksi tilanteeseen jossa voivat näyttää pahan olonsa, tilanne voi näyttää juuri siltä, että lapsi oireilee sijaisperheessä olon _takia_.

Tuntuu että psykiatrit on vain toinen toistaan huonompia. Kaikkein mielettömimpiä on miespsykiatrit, joilla on itsellään oma narsismi työstämättä. Olen itsekin joutunut tällaisen narsistisen psykiatrin mielivallan uhriksi, hän toteutti minuun uuden kehittämänsä hoitokokeilun, ja se tuhosi minua suuresti. Siitä toipuminen on nyt kestänyt 4,5 vuotta, mutta voiton puolella ollaan jo. Onneksi lapseni ovat saaneet elää rauhassa ja ilman "hoitoa".

Tosin tunnen erään lastenpsykiatrialla työskentelevän sairaanhoitaja-perheterapeutin, joka on todella hyvä. Että ei ne kaikki ole onneksi läpimätiä. Mutta joukko on kirjava.

ihmeparantui hetkessä kun muutti sijaiskodista pois.

Yksi mt-ongelmaisissa perheissä kasvamisen veemäisimpiä tilanteita on se, jossa lapsi rupeaa kannattelemaan kaaoottista perhe-elämää olemalla kunnollinen, kiltti, huolehtivainen jne. Nää lapset jäävät kaikkien pahiten ilman apua. Jos sitten pääsevät hetkeksi tilanteeseen jossa voivat näyttää pahan olonsa, tilanne voi näyttää juuri siltä, että lapsi oireilee sijaisperheessä olon _takia_.

Lapsi oireilee yleensä, jos oireilee siellä sijaisperheessä sen huostaanoton takia. Ja tietysti sijarit ym. sijaishuotoa puolustavat tahot väittää ettei se siitä huostaanotosta johdu, eikä huostaanotosta mitään traumaa lapselle tule, hän vain pelastui.. Muuten vain oireilee pahemmin siellä sijareiden tykönä.

Nämä lapsikaapparit yrittää keinolla jos toisella puolustella tekemisiään, eivät tunne syyllisyyttä tai häpeää teoistaan, eivät kykene myöntämään virheitään, eivät pyydä anteeksi. Näillä lapsikaappareilla on järjestään jonkinasteinen narsistinen persoonallisuushäiriö.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Narsistinen_persoonallisuush%C3%A4iri%C3%B6

Nämä lapsikaapparit yrittää keinolla jos toisella puolustella tekemisiään, eivät tunne syyllisyyttä tai häpeää teoistaan, eivät kykene myöntämään virheitään, eivät pyydä anteeksi. Näillä lapsikaappareilla on järjestään jonkinasteinen narsistinen persoonallisuushäiriö.

sun mielenterveydestä. Ja sanon tämän itsekin kyseisistä ongelmista kärsineenä.

Nämä lapsikaapparit yrittää keinolla jos toisella puolustella tekemisiään, eivät tunne syyllisyyttä tai häpeää teoistaan, eivät kykene myöntämään virheitään, eivät pyydä anteeksi. Näillä lapsikaappareilla on järjestään jonkinasteinen narsistinen persoonallisuushäiriö.

sun mielenterveydestä. Ja sanon tämän itsekin kyseisistä ongelmista kärsineenä.

En ole narsistinen, minulta ei ole lapsia otettu huostaan eikä sillä uhkailtu. Olen kylläkin perehtynyt näihin huosta asioihin kun olen joutunut todistamaan läheltä erästä hyvin mielivaltaista huostaanottoa. Se tapahtuma todellakin aukaisi silmäni ja pisti miettimään. Se koski kyllä minuakin vaikken ollut itse se uhri.

Tuntuu että narsistinen persoonallisuushäiriö on hyvinkin yleistä lääkäreiden ja viranomaisten piirissä.

Muista nyt kuitenkin, etteivät kaikki sinun mielestäsi epämiellyttäviä päätöksiä tekevät ihmiset ole narsisteja. Suurin osa huostaanotoista on täysin aiheellisia ja ne ovat täysin lapsen edun mukaisia. Hintakin on sen mukainen, ettei sellaisia lähdetä aivan pelkästä huostaanoton ilosta tekemään. Suomenmaassakin on paljon vanhempia, joiden ei olisi tullut koskaan hankkia lapsia. Valitettavasti maailma ei ole niin idealistinen.

-Sossutäti

4 oli aivan oikeassa huomiossaan. Juuri näinhän yleensä käy; kaoottisessa perheessä lapsi on ainoa "aikuinen", kantaa perheen murheet ja kuuntelee vanhempien känniörinät ja suuruusharhat ja toisaalta ne krapulavaiheen katumukset, anteeksipyynnöt ja lupaukset paremmasta, pahimmillaan huolehtii esim. kodin siisteydestä, pienempien sisarusten syömisistä ja pukemisista, vahtii sisaruksiaan vanhempien ollessa viihteellä tai muuten päästään sekaisin ja yleensä samaan aikaan yrittää esittää kodin ulkopuolella, kuinka kunnollinen perhe onkaan ja kuinka hyvin selvitään ilman apua. Vasta, kun hän sijaisperheen turvallisissa oloissa saa olla taas lapsi, alkaa se kriisin läpikäyminen, vihan ja hylkäämisen tunteiden purkaminen, myös huono omatunto siitä, ettei omat voimat riittäneet perheen pitämiseen kasassa jne. Vaikeaa mutta tarpeellista terveen persoonallisuuden kasvamiseksi. Niille, jotka jo alunperin ovat hukassa vanhemmuutensa kanssa, tämä ei varmaan ole ymmärrettävissä, vaan elämä olisi jatkunut hyvin kuten aiemminkin, ilkeät sossuihmiset vain rikkoivat perheen ja saavat lapset kärsimään sijaiskodissa... just joo.

Muista nyt kuitenkin, etteivät kaikki sinun mielestäsi epämiellyttäviä päätöksiä tekevät ihmiset ole narsisteja. Suurin osa huostaanotoista on täysin aiheellisia ja ne ovat täysin lapsen edun mukaisia. Hintakin on sen mukainen, ettei sellaisia lähdetä aivan pelkästä huostaanoton ilosta tekemään. Suomenmaassakin on paljon vanhempia, joiden ei olisi tullut koskaan hankkia lapsia. Valitettavasti maailma ei ole niin idealistinen.

-Sossutäti

Varmasti asia on myöskin näin, ja en kiellä etteikö olisi myös lapsen kasvatukseen kykenemättömiä vanhempia. Kieltämättä itsellekkin välillä tulee myös tällaisia tuntemuksia kun näkee sitä välillä myös asian tätäkin puolta.

On varmasti olemassa myös sosiaalityöntekijöitä jotka ovat hyvinkin ihnimillisiä, eivätkä todellakaan narsisteja.

Muista nyt kuitenkin, etteivät kaikki sinun mielestäsi epämiellyttäviä päätöksiä tekevät ihmiset ole narsisteja. Suurin osa huostaanotoista on täysin aiheellisia ja ne ovat täysin lapsen edun mukaisia. Hintakin on sen mukainen, ettei sellaisia lähdetä aivan pelkästä huostaanoton ilosta tekemään. Suomenmaassakin on paljon vanhempia, joiden ei olisi tullut koskaan hankkia lapsia. Valitettavasti maailma ei ole niin idealistinen.

-Sossutäti

Varmasti asia on myöskin näin, ja en kiellä etteikö olisi myös lapsen kasvatukseen kykenemättömiä vanhempia. Kieltämättä itsellekkin välillä tulee myös tällaisia tuntemuksia kun näkee sitä välillä myös asian tätäkin puolta.

On varmasti olemassa myös sosiaalityöntekijöitä jotka ovat hyvinkin ihnimillisiä, eivätkä todellakaan narsisteja.

Nämä ei narsistiset sosiaalityöntekijät joutuvat sitten paikkaamaan näiden persoonallisuushäiriöisten sosiaalityöntekijöiden ja lääkärien virheitä, niin siinä sitten lopulta käy.

jatkuvuuteen ja vanha tuttu on sille turvallista, oli se sitten miten vinksahtanutta tahansa. Ongelmaperheen sisäiset säännöt saattavat vahingoittaa lasta, mutta ne ovat kuitenkin lapselle tutut säännöt ja hän osaa toimia totuttuun tapaan niitä noudattaen. Niillä ei vaan välttämättä aluksi pärjää kovin hyvin perheen ulkopuolella.

4 oli aivan oikeassa huomiossaan. Juuri näinhän yleensä käy; kaoottisessa perheessä lapsi on ainoa "aikuinen", kantaa perheen murheet ja kuuntelee vanhempien känniörinät ja suuruusharhat ja toisaalta ne krapulavaiheen katumukset, anteeksipyynnöt ja lupaukset paremmasta, pahimmillaan huolehtii esim. kodin siisteydestä, pienempien sisarusten syömisistä ja pukemisista, vahtii sisaruksiaan vanhempien ollessa viihteellä tai muuten päästään sekaisin ja yleensä samaan aikaan yrittää esittää kodin ulkopuolella, kuinka kunnollinen perhe onkaan ja kuinka hyvin selvitään ilman apua. Vasta, kun hän sijaisperheen turvallisissa oloissa saa olla taas lapsi, alkaa se kriisin läpikäyminen, vihan ja hylkäämisen tunteiden purkaminen, myös huono omatunto siitä, ettei omat voimat riittäneet perheen pitämiseen kasassa jne. Vaikeaa mutta tarpeellista terveen persoonallisuuden kasvamiseksi. Niille, jotka jo alunperin ovat hukassa vanhemmuutensa kanssa, tämä ei varmaan ole ymmärrettävissä, vaan elämä olisi jatkunut hyvin kuten aiemminkin, ilkeät sossuihmiset vain rikkoivat perheen ja saavat lapset kärsimään sijaiskodissa... just joo.

Eiköhän tällaiset tapaukset ole sinänsä kuitenkin melko harvinaisia? Eiköhän suurin osa perheen isistä ja äideistä kuitenkin ole ihan kunnollisia lapsiaan rakastavia ja hyviä kasvattajia?

Kun tällaisia asiota ruvetaan yleistämään niin on vaarana että ihan normaaleista perheestä ruvetaan "diaknosoimaan" ongelmaperheitä ja sitten tapahtuu näitä ylilyöntejä ja turhia huostaanottoja. Suomessa ollaan tähän jo valitettavasti menty.

4 oli aivan oikeassa huomiossaan. Juuri näinhän yleensä käy; kaoottisessa perheessä lapsi on ainoa "aikuinen", kantaa perheen murheet ja kuuntelee vanhempien känniörinät ja suuruusharhat ja toisaalta ne krapulavaiheen katumukset, anteeksipyynnöt ja lupaukset paremmasta, pahimmillaan huolehtii esim. kodin siisteydestä, pienempien sisarusten syömisistä ja pukemisista, vahtii sisaruksiaan vanhempien ollessa viihteellä tai muuten päästään sekaisin ja yleensä samaan aikaan yrittää esittää kodin ulkopuolella, kuinka kunnollinen perhe onkaan ja kuinka hyvin selvitään ilman apua. Vasta, kun hän sijaisperheen turvallisissa oloissa saa olla taas lapsi, alkaa se kriisin läpikäyminen, vihan ja hylkäämisen tunteiden purkaminen, myös huono omatunto siitä, ettei omat voimat riittäneet perheen pitämiseen kasassa jne. Vaikeaa mutta tarpeellista terveen persoonallisuuden kasvamiseksi. Niille, jotka jo alunperin ovat hukassa vanhemmuutensa kanssa, tämä ei varmaan ole ymmärrettävissä, vaan elämä olisi jatkunut hyvin kuten aiemminkin, ilkeät sossuihmiset vain rikkoivat perheen ja saavat lapset kärsimään sijaiskodissa... just joo.

Eiköhän tällaiset tapaukset ole sinänsä kuitenkin melko harvinaisia? Eiköhän suurin osa perheen isistä ja äideistä kuitenkin ole ihan kunnollisia lapsiaan rakastavia ja hyviä kasvattajia?

Kun tällaisia asiota ruvetaan yleistämään niin on vaarana että ihan normaaleista perheestä ruvetaan "diaknosoimaan" ongelmaperheitä ja sitten tapahtuu näitä ylilyöntejä ja turhia huostaanottoja. Suomessa ollaan tähän jo valitettavasti menty.

Joidenkin sosiaalityöntekijöiden ja lääkärien mielestä mikään perheissä ei ole enää normaalia, vaan aina löytyy jotain ongelmaa ja "diaknosoitavaa", sitten tämä yleistäminen. Eikö tämä ole myös niitä narsististisen persoonallisuushäiriön tunnuspiirteitä.

Kyllä se on ennemminkin niin päin, että ne persoonallisuushäiriöt löytyvät useammin niistä ongelmaperheiden vanhemmista. Nuo huostaanottoperheiden vanhemmat ovat usein moniongelmaisia: on mielenterveyden häiriöitä, päihdeongelmia, väkivaltaa ym. Yleensä etenkin noiden päihdeongelmien taustalla on ihmisen epävakaa persoonallisuuden rakenne. Sellaisessa perheessä peini lapsi voi ottaa aikuisen roolin ja alkaa hoivata vanhempaansa. Sehän ei ole lapsen kehityksen kannalta lainkaan oikein vaan pikemminkin traumaattinen kokemus. Pidemmässä juoksussa huostaanotto on lapsen etu.

Eikä kannata nyt sanoa, että rahan takia. Kukaan ei ota vieraita lapsia oireilivia tai eioireilevia pienen rahasumman takia ympärivuorokautiseen ja pysyvään hoitoon.

Eikä kannata nyt sanoa, että rahan takia. Kukaan ei ota vieraita lapsia oireilivia tai eioireilevia pienen rahasumman takia ympärivuorokautiseen ja pysyvään hoitoon.

Monestikaan rahan takia huostalapsia ottaa, ei ne palkkiot onneksi ole vielä kuitenkaan niin suuret vaikka ne juuri tuplattiinkin.

Sensijaan nämä kaikenkarvaiset yksityisten ja lukuisten yhdistysten laitokset ja perhekodit saa ihan käsittämättömiä summia huostalapsista. Se on todellakin härskiä bisnestä missä ei keinoja kaihdeta lapsimaterian turvaamiseksi.

Joidenkin sosiaalityöntekijöiden ja lääkärien mielestä mikään perheissä ei ole enää normaalia, vaan aina löytyy jotain ongelmaa ja "diaknosoitavaa", sitten tämä yleistäminen. Eikö tämä ole myös niitä narsististisen persoonallisuushäiriön tunnuspiirteitä.

Jospa nyt ensin yrittäisit edes auttavasti selvittää itsellesi mikä on narsistinen persoonallisuushäiriö. Sulla on puurot ja vellit niin sekaisin että epäilen onko edes mahdollista saada niitä järjestykseen.

Joidenkin sosiaalityöntekijöiden ja lääkärien mielestä mikään perheissä ei ole enää normaalia, vaan aina löytyy jotain ongelmaa ja "diaknosoitavaa", sitten tämä yleistäminen. Eikö tämä ole myös niitä narsististisen persoonallisuushäiriön tunnuspiirteitä.

Jospa nyt ensin yrittäisit edes auttavasti selvittää itsellesi mikä on narsistinen persoonallisuushäiriö. Sulla on puurot ja vellit niin sekaisin että epäilen onko edes mahdollista saada niitä järjestykseen.

Narsisteja kiehtoo erityisen paljon vallankäyttö.



Markku Salon mukaan narsistiselle häiriölle on ominaista manipulointikyky, mutta jos narsisti ei saa toista alistumaan tahtoonsa hyvällä, hän pyrkii siihen pahalla: uhkailuin, painostaen, tekemällä rikosilmoituksia, valituksia ja kanteluita. Narsistille tyypillinen temmellyskenttä on tuomioistuinlaitos ja muut siihen liittyvät viranomaiset kuten poliisi. Myös lastensuojelu antaa narsistille oivat avaimet vallankäyttöön. Viranomaiset ovat narsismihäiriöisille väline oman tahdon läpi viemiseen, siksi he käyttävät viranomaiskanavia normaalia enemmän. Häiriöinen pystyy kehittämään riidan yksinkin kehittämällä näennäisiä ongelmia voidakseen kontrolloida toista. Hän kerää oikeudenkäynteihin valtavasti aineistoa, ja hän on hyvin taitava selittämään ja luomaan omia totuuksia ja hankkimaan näennäisnäyttöä. Hänen on saatava voittaa kulloinenkin peli ja säilytettävä näin ylivertaisuuskuvitelmansa keinoja kaihtamatta. Häiriöinen voi kohdistaa vastapuoleen aina uusia oikeudenkäyntejä entisten päätyttyä. Ensisijainen tavoite on vastapuolen nujertaminen.



Johtamisen ja organisaatioiden professori Pauli Juudin mukaan työpaikoilla on pahana ongelmana narsistinen johtaja, joka kokee olevansa itse koko organisaatio ja pyrkii nousemaan muiden yläpuolelle.



Kenties sosiaalityöntekijät ovat vain pelinappuloita narsisteille..