Minä jään loppuelämäkseni kotiin. Nyt riitti sairas työelämä.

Vietämme lähes kolmasosan ajastamme töissä ja kyllä sen työpaikan pitäisi olla mukava.



Itse teen puolikasta mukavalla työpaikalla ja olen valintaani tosi tyytyväinen.

kun ei vain töitä irtoa mistään, ei edes sitä siivousta

vaikka tietysti erot on suuret. Mutta yleisesti ottaen firmat sitoutuu nykyään todella huonosti työvoimaansa, työvoimalta sen sijaan vaaditaan aina vaan syvempää sitoutumista ja joustoa.



Enkä nyt puhu pelkästään työpaikan pysyvyydestä (pätkätyöt tosin lisääntyy myös), vaan siitä, miten työntekijöitä palkitaan, koulutetaan, otetaan mukaan omaa työtään koskevaan päätöksentekoon.



Itse olen akateeminen ja asiantuntija-tehtävissä. Ja oikeasti kyrsii isosti se, miten koko ajan työmäärää lisätään, kiirettä lisätään ja laatua heikennetään - ja pomot senkun naama messingillä väittää, että päinvastoin, laatu paranee vaan. Vituttaa, että pitävät meitä, alamme asiantuntijoita ihan tampioina ja typeryksinä.



Yhä vähemmän työstä on myöskin sitä ydinosaamisaluetta, jolle meidät on koulutettu ja yhä enemmän vastenmielistä teknikon työtä, jossa konttorihenkilökunnan säästämisen vuoksi me kallispalkkaiset erikoisosaajat laskemme omat työtuntimme, teemme matkalaskumme ja ison joukon muuta suorittavaa työtä. Se on typerää työn organisointia, mutta lyhyellä tähtäimellä säästää talon kuluja, kun sitä HR-väkeä voidaan irtisanoa.



Kyllä ois kirveellä töitä juu....

Suomi on aivan sekaisin. Johto puuttuu kaikkialta. Työntekijöitä käytetään hyväksi! Kaikkia riistetään. Jne, jne... siitä pahaolo. Odotettavissa on irtisanomisia ja viisaat lähtevät itse kävelemään ihan oma-aloitteisesti.



Suomessa jotkut ANONYYMIT HÖLMÖLÄISET HÄÄRÄÄVÄT JA PYÖRITTÄVÄT YMPYRÖITÄ. JA MENOSSA ON PUHDISTUS!