Te yli 35-vuotiaat: haluaako äitisi yhä määräillä elämääsi?

sen jälkeen kun muutin kirjoitusten jälkeen omaan kotiini parikymmentä vuotta sitten.



Äitini on ihana.

Erityisesti minun hänestä pitäisi etsiä mies ja hankkia lapsia. Itse olen sitä mieltä että nyt 38 vuoden iässä on jo mun lastentekoikä ohi ja ihan vanhanapiikana olen tyytyväinen.

Äitini määräilee kaikkia menemisiäni ja tulemisiani. Jos hän kuulee, että olen menossa johonkin, alkaa saarna että et sinä voi sinne mennä.

Olen yli kolmekymppinen ja mitään järkevää selitystä ei ole koskaan tai on vain se, että hän saa kohtauksen.

Olin menossa tutun syntymäpäiville, kun hän sanoi etten saa mennä sinne. Samoin jos kuulee, että lähden illalla ulos, en saa mennä sinne. Matkoista ei voi puhuakaan koska nillähän vasta käykin jotain.

Tuntuu täysin käsittämättömälle että joku määräilee aikuista ihmistä vain sanomalla että saa muuten mennä sinne tai tänne. Hän ei hyväksy mitään harrastuksiani koska niihinkään ei saa mennä.

Älkää ikinä kasvattako lapsistanne tällaisia että kielletään kaikki, vain siksi että itse pelkää.

Tästä johtuen en voi juurikaan koskaan sanoa , mitä teen, koska en kestä sitä jankkausta ja kieltoa.