Lue keskustelun säännöt.
Mies "hermostui" vauvalle
17.03.2011 |
Vauva, 6 kk, itki väsymystään.
Mies kävi vaihtamassa yöpaidan ja lämmitin iltamaidon valmiiksi ja annoin pullon miehelle että ruokkii lapsen samantien.
Lapsi ei suostunut syömään, huusi vaan eikä mies saanut häntä rauhoittumaan. Keittiöön jo kuulin kun korotti ääntään että lapsi kuulisi itkunsa yli. No huuto vaan jatkui eikä syönti onnistunut.
Menin sitten katsomaan tilannetta, näin kun mies "runttasi" vauvan tyynylle ja kovakouraisennäköisesti retuutti sitä. Vaikea selittää, mutta säikähdin kuitenkin näkemääni!
Nappasin vauvan syliini ja sanoin että älä nyt herranenaika tuolla tavalla! Mies vaan kivahti että ei siihen satu ja hermostuneena painui tupakalle.
En saanut itsekään vauvaa rauhoittumaan tai syömään joten vein sänkyyn, johon nukahti samantien. Silloin minulle tuli itku.
Järkytyi jotenkin tilanteesta kovasti, näin miehestäni harvinaisen epämiellyttävän puolen!
Ei hän ole väkivaltainen, todella hyvä ja osallistuva isä ollut aina.
Nyt toki ollut stressiä ja hermot kireällä puolin ja toisin.
Ylireagoinko? On todella paha mieli, en tiedä mitä ajatella.
Kommentit (45)
Järkyttäviä nämä kaikki puolustelut että sitä sattuu..hei puhukaa asioista lässyn lää..Pieni vauva on VÄHÄN eri asia kuin jo vanhempi lapsi. Niitä EI ravistella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Silkkaa rakkauttaanhan ne isät vauvojaan lattiallekin viskoo.
Jep ja ravistelevat niille aivovammoja.
Miksi pitää pakottaa vauvoja miehille? Miksi miehet itse pakottavat itsejään vauvoille? Sairautta se on.
Vierailija kirjoitti:
Onko lapsi nyt kunnossa?
Varmaan rippileirillä.
Vierailija kirjoitti:
Eihän ap sanonut mitään RAVISTELUSTA, vaan kuten tuolla tarkensi, "vähemmän lempeästi" tyynylle laskemisesta.
Epäilemättä tuo säikäyttää senkin takia (ainakin itseä), että siinä näkee konkreettisesti niiden omienkin tunteiden toteutuvan ja niitä tunteita on meillä jokaisella. Tuo aiemmin kuvattu kaupassa napakasti kädestä vetäiseminen kuvaa minusta hyvin sitä, mikä tästäkin tilanteesta tulee mieleen.
Asiasta pitää varmasti puhua, mutta en myöskään vetäis mitään hirveitä johtopäätöksiä, varsinkin jos todella kaksi koliikkilasta jo alla, eikä tuo itku siis ole mikään uusi juttu.
Oon minäkin karjassu 5kk ikäselle vauvalle tyyliin "Voi hyvä jumala, oo sitten siinä jos ei kelpaa!" ja varmasti eleet on ollu niitä vähemmän lempeitä, mutta ei oo kukaan vielä kehdannu päin naamaa sanoa, että tuossa olis pienintäkään viitettä pahoinpitelyyn. Yhtä paljon luulen sitä olevan ap:n tapauksessa.
"Meillä kaikilla"
Kaikilla ei todellakaan ole väkivaltaisia ja impulsiivisia tunteita lapsia kohtaan.
Kuinka monen siittävän koiraan tiedätte hoitavan luonnossa poikasia? Imettävän näitä?? Sitähän pulloruokinta on. Imetyksen simulointia.
Lapsihan on jo psykologisesti traumatisoitu, hienoa jos ei saanut raivarista fyysisiä vammoja.
Onko lapsi nyt kunnossa?