Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Vauvakuume, synnytys ja taaperot
Vinkkejä nukuttamiseen omaan sänkyyn (11 kk)?
06.11.2005 |
Olisiko kellään hyviä vinkkejä tai kokemuksia jaettavaksi omaan sänkyyn nukuttamisesta? Meillä poika 11 kk joka jo yhdessä vaihessa nukahti hienosti omaan sänkyyn, ei itsekseen mutta aika nopeasti iltalaulun ja silittelyn avulla. Sitten tuli kuvioihin seisomaan nouseminen ja sen jälkeen omaan sänkyyn nukuttaminen tai nukahtaminen on ollut todella haastavaa. Niinpä nukuttaminen onkin viimeiset n. 2 kk tapahtunut meidän sängyssä ja siitä on sitten nostettu omaan sänkyyn kun poika on täydessä unessa.
Haluaisin kovasti saada pojan nukahtamaan omaan sänkyyn ja jos vielä mahdollista niin itsekseen. Onko muilla hyviä kokemuksia ja varsinkin jos muillakin ollut haasteena tämä jatkuva seisomaan nouseminen?
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Vauvakuume, synnytys ja taaperot
eli kun seisomaannousu sängyssä tuli kuvioihin, niin oli kausi että tyttö piti nukuttaa syliin ja nostaa nukkuvana sänkyyn. Kesällä hermostuin ja aloitin " unikoulun" tassu-unikoulua (http://www.yle.fi/akuutti/arkisto2004/231104_b.htm) soveltaen. Meillä tyttö ei jäänyt itkemään sänkyyn joten sinänsä homma oli aika helppo. Alkuun laukkasin koko ajan kaatamassa tyttöä makuulleen, mutta turhauduin ja ajattelin että hyppikööt ja väsyttäkööt itsensä. Mutta heti jos tuli itku, menin paikalle, kaadoin makuulleen, rauhoittelin tassutellen ja kun tuntui rauhoittuneelta niin menin pois. Kuulin kyllä miten heti samalla hetkellä kun käänsin selkäni tyttö ponkaisi pystyyn, mutta en kiinnittänyt siihen mitään huomiota vaan menin. Sitten kun ihan selvästi itku ja ääntely muutenkin alkoi kuulostaa väsyneeltä, jäin tytön viereen rauhoittelemaan vähän pitemmäksi aikaa, kuitenkin niin että loppujen lopuksi tyttö nukahti itse.
Ekana iltana taisi mennä 1,5 tuntia (en muista enää), seuraavina koko ajan vähemmän kunnes tytön pystyi vaan nostamaan sänkyyn ja jättämään sinne. Aikansa juttelee ja pyöriskelee ja jos on virtaa enemmän kuin väsyä niin saattaa hyppiäkin hetken mutta nukahtaa itsekseen. Harvoin pitää enää käydä rauhoittelemassa, mutta on niitäkin kertoja kun vieressä pitää hetki istua katsomatta tyttöön päin ja koskematta. Mutta onneksi harvoin.
Oikeastaan en voi muuta sanoa kuin että valitse tyylisi ja vie se loppuun asti, älä anna periksi. Varaudu vaikeisiin iltoihin, niin saatat jopa yllättyä iloisesti. Pitkää pinnaa tarvitaan :-)
-minskuliina