Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mulla on niin vaikea lapsi,että olen mieluummin töissä kuin kotona :(
01.10.2011 |
8-vuotias on periaatteessa ihan tavallinen lapsi. Hänellä on äärettömän vahva oma tahto, eikä se ilmene hyvässä. Kun hän saa jotain päähänsä, hän ei luovuta. Lapsi saattaa esim. kaksi tai kolme tuntia tapella siitä, mitkä kengät hän saa laittaa ulkoleikkeihin. Kun asia on saatu päätökseen ja hänen pitäisi lähteä ulos, aloittaa hän tappelun alusta.
Johdonmukaisuudella ei ole mitään merkitystä tämän lapsen kanssa, ei palkkioilla, ei rangaistuksilla, ei sopimuksilla, ei millään. Häntä on kasvatettu määrätietoisen johdonmukaisesti alusta asti, kuten pari vuotta vanhempaa sisarustaankin, jonka kanssa ei ole ongelmia.
Olen valmis uskomaan, että on olemassa vaikeita lapsia. Luulin joskus, että esikoinen on sitä ja tarvitsee vain tiukkaa otetta - hui hai, eipä päde nuorempaan.
Viikonloput ovat kauheita. Olen lauantait yksin lasten kanssa ja olen aivan uupunut tuon tappelupukarin kanssa. Samaa taistoa on läksyjenteko, aamuisin pukeutuminen, iltaisin nukkumaanmeno, kotiin tulo kutsusta, lelujen kerääminen... Sano kasvatuskonsti, ja me olemme käyttäneet sitä.
Jos olisi fakta, että on olemassa mahdottomia lapsia, jaksaisin sen tiedon varassa sinnitellä kymmenen vuotta; sitten ehkä helpottaa.
Kommentit (45)
At kirjoitti:
Itse en käyttäisi tuntikausia kenkien valintaan lapsen kanssa, vanhempi päättää mitkä kengät lapsi laittaa ja jos hän ei vapaaehtoisesti suostu pukemaan, sitten kengät laitetaan vasten tahtoa halusi tai ei. Mikäli väkisin pukemisesta seuraa raivokohtaus tms, niin pitäisin sylissä rauhallisesti kiinni (väkisin) niin pitkään kunnes rauhoittuu. Jos rauhoittumista ei tapahdu ja tilanteita on kokoajan päivästä toiseen, suosittelen tutkimuksia oisko kyseessä jokin diagnoosi, jolle lapsi ei itsekään mahda mitään, ja johon voisi saada ulkopuolista apua, lääkitystä tms. Parempi sekin kun vanhempi täysin raunioina. Voimia!
Aloitus on 8 vuotta vanha, lapsi on nyt 16-vuotias. Mitenköhän heillä nykyään menee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten musta näyttää siltä että yksi ja ainoa ihminen on kirjoittanut koko ketjun, kertoo, kysyy ja vastaa itse.
Varmaan heittäisin kengät roskiin niin että olisi vaan yhdet kengät mitkä pukea jos pitää 3 tuntia tapella. Tai menisin itse ulos koiran kanssa ja jättäisin yksin sisälle raivoamaan niistä kengistä.
Päivät hankala lapsi saisi olla koulussa ja illat harrastuksissa. Viikonloppuna lähettäisin vaikka seurakunnan leirille. En jaksa kuunnella turhanpäiväistä kitinää ja kälätystä. Olkoot lapsi muualla jos ei osaa kotona käyttäytyä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä täysin samat ongelmat. Lapsi on nyt 9-vuotias, toinen lapsi ja tyttö. Hän oli jo hyvin pienenä vaativa. Saattoi 3-vuotiaana sulkeutua tunniksi pimeään vessaan huutamaan jos jokin asia meni "väärin". Käytös vaikuttaa välillä pakkomielteiseltä. Mikään, ei mikään ohita hänen omaa ajatustaan siitä mitkä vaatteet, hanskat, kengät jne. pitäisi olla ja missä järjestyksessä ne pitäisi pukea. Ympäristö aiheuttaa lapselle kokoajan hänen omasta mielestään esteitä asioiden onnistumiselle. Erityisen vaikeita ovat lähtötilanteet. Nytkin pitäisi mennä messuille katsomaan eläimiä mitä hän rakastaa mutta tunti on jo kiukuteltu. En saa katsoa hänen suuntaansakaan ja nyt hän hiljaa mutisten kyyneleitä niellen valmistautuu tuolla itsekseen lähtöön. Olen kuulemma ollut hänelle ilkeä kun ilmoitin että myöhästymme tapahtumasta, emmekä ehdi olemaan siellä niin pitkään kuin olisi ollut mahdollista jos olisimme ajoissa. Tsemppiä vain AP, et ole ainoa.
Miksi annat 3-vuotiaan pompotella itseäsi? Jos tapahtuma alkaa klo. 12 niin sitä ennen vaan kannetaan huutava lapsi autoon. Vaatteet vaikka kassiin mukaan jos ei suostu kotona pukemaan. Jos meillä on lähtö klo. 11.30 niin silloin myös on se lähtö. 3 vuotiaalle voi laittaa haalarin väkisin päälle ja survoa autoon. Perillä sitten kengät ja muut päälle jos huvittaa lähteä tapahtumaan. Tarhaan voi viedä tietysti ilman kenkiäkin kun vaan kantaa lapsen sisälle ja kengät ja muut vie kassissa. Lasta yleensä alkaa hävettää jos hänet kannetaan tarhaan sisälle kun muut lapset kävelee itse. Ei tarvi kovin montaa kertaa tehdä kun lapsi oppii että lähteminen tarkoittaa lähtemistä.
Alue: Aihe vapaa
Itse en käyttäisi tuntikausia kenkien valintaan lapsen kanssa, vanhempi päättää mitkä kengät lapsi laittaa ja jos hän ei vapaaehtoisesti suostu pukemaan, sitten kengät laitetaan vasten tahtoa halusi tai ei. Mikäli väkisin pukemisesta seuraa raivokohtaus tms, niin pitäisin sylissä rauhallisesti kiinni (väkisin) niin pitkään kunnes rauhoittuu. Jos rauhoittumista ei tapahdu ja tilanteita on kokoajan päivästä toiseen, suosittelen tutkimuksia oisko kyseessä jokin diagnoosi, jolle lapsi ei itsekään mahda mitään, ja johon voisi saada ulkopuolista apua, lääkitystä tms. Parempi sekin kun vanhempi täysin raunioina. Voimia!