en haikeike lapsen vauvavuotta, muita?

Minusta vauvavuosi on aina tosi rankka ja olen huojentunut, kun nyt on kyseessä vika vauva ja joskus tämä on ohi.

Lapsi on 13 ja en ole yhtään kertaa haikaillut pikkulapsiajan perään.

ja minulla on tosi haikea olo koko ajan, ja kaipaisin kovasti vauvaa... pitänee se kolmaskin tehdä, jos tämä tunne ei mene ohi. Minusta vauvan saaminen ja koko vauvavuosi on ihan mahtavaa aikaa!! Samoin on raskauden kanssa...

Itse en haikaile vauvavuodesta muuta kuin että se olisi pian ohi!



Ja huomaan myös ajattelevani kuin aloittajakin, että raskaus- tai vauvauutisten kohdalla ajattelen ensimmäiseksi että ihanaa, ei meille. Ja että voi raukkoja, kun koko rumba vielä edessä.

Lapsi kohta 1v ja aika hankalaa on ollut, ei nuku oikein vieläkään. Ihanaa kun kasvaa koko ajan ja alkaa ajan kanssa helpottamaan. Halutaan molemmat toinen lapsi, mutta emme jaksaisi vauvavuotta. Tosin voihan toinen lapsi olla "helpompi". Onhan tuo vauva-aika sellaista ettei sitä pois vaihtaisi, mutta ei hetkeen uudestaan kiitos.. Vauvanvaatteet on kyllä NIIN söpöjä! Pienet lapset on enemmän meidän juttu. :)

on juuri esikoisen vauvavuosi menossa, ja minä taas olen yllättynyt, miten mukavaa aikaa tämä on! Johtuu varmasti paljolti siitä, että mies on kotona, välillä vanhempainvapaalla, välillä töissä (on siis yrittäjä, joka tekee töitä kotoa käsin). On niin paljon helpompaa, kun on toinen apuna.

mutta nyt esikoinen on jo 14v ja olen alkanut haikailemaan sitä aikaa... lopun alkua odotellessa :D

paitsi että mulla on kuopus jo 11v..

Vauvat ja pikkuipanat ei oo mun juttu. Oisin voinu tehdä lapsia enemmänkin jos niitä sais sellaisina valmiina, 5-vuotiaina.

Tähän asti olen ollut satavarma että ei enää mutta nyt kaipaan sitä aikaa ja vauvaa..

Lapsi kohta 1v ja aika hankalaa on ollut, ei nuku oikein vieläkään. Ihanaa kun kasvaa koko ajan ja alkaa ajan kanssa helpottamaan. Halutaan molemmat toinen lapsi, mutta emme jaksaisi vauvavuotta. Tosin voihan toinen lapsi olla "helpompi". Onhan tuo vauva-aika sellaista ettei sitä pois vaihtaisi, mutta ei hetkeen uudestaan kiitos.. Vauvanvaatteet on kyllä NIIN söpöjä! Pienet lapset on enemmän meidän juttu. :)

Meillä kävi näin: Koimme molemmat esikoisen vauvavuoden rankaksi. Halusimme kaksi lasta, mutta toinen vauvavuosi pelotti. Kun esikoinen alkoi olla yli 2-vuotias, alkoi varmaan arki lapsen kanssa helpottaa sen verran ja se aikakin kullata muistoja, että päätös toisesta lapsesta alkoi kypsyä. Heti ei tärpännyt ja lopulta lapsille tuli melkein 4-vuotta ikäeroa. Siinä ehti jo odotellakin sitä vauvaa tulevaksi :) Meillä toinen lapsi on selvästi helpompi luonteeltaan ja siksi että ei ole mitään vaivoja hänellä, mutta varmaan iso merkitys on myös sillä, että tietää tämän kestävän vain aikansa. Yksi helpottava juttu minulle on myös ollut se, että esikoisesta on minulle kotona seuraa ja varsinkin hänestä on seuraa vauvalle. Vauva rakastaa katsoa, kun hänen siskonsa leikkii :) Yritämme nauttia täysillä, koska todennäköisesti tämä on viimeinen vauvamme, mutta samalla huomaamme puhuvamme 'sitten kun kuopus on isompi, voimme tehdä sitä ja tätä...'. Nyt sen tietää, että tämä homma helpottaa paaaljon ennen kuin lapset ovat sen 18. Esikoisen kanssa ei oikein tiennyt, mitä odottaa.

Raskaana olo ei ole mun juttu. Eikä pikkuvauvat, vaikka aika iisejä tapauksia ovat kaikki olleet.

toinen lapsi on nyt 9 kk ja olen tosi iloinen että eka vuosi alkaa kohta olla takana. Olen vähän järkyttynyt siitä, että jos vauva tosiaan on yhtä itkuinen ja vaativa kuin tää meidän toinen, niin mitään muuta ei ehdi tekemäänkään kuin hyssyttämään ja hoitamaan. Mahtavaa, että jo ihan kohta lapsi kävelee itse ja nukkuu öisin...



Raskausajat on aina olleet vaikeita ja nyt tämä toisen lapsen vauvavuosikin on ollut työläs. Vauvat on ihania, ja iloitsen kaikkien kavereiden raskausuutisista. Itse en halua kuitenkaan enää koskaan olla raskaana, nyt on aika uusille asioille..