Kuinka usein vietät miehesi kanssa kahdenkeskistä "laatuaikaa"?
Ensi torstaina ollaan lähdössä ukkokullan kanssa pitkäksi viikonlopuksi keski-Eurooppaan. IHanaa! Meillä on tapana tehdä tällasia kahdenkeskisiä pikku pyrähdyksiä ulkomaille vähintään kerran vuodessa, ja muutenkin vietetään yleensä vähintään yksi ilta 1-2 kuukaudessa kahdestaan: menemällä esim leffaan tai teatteriin ja syömään. Viime aikoina ollaan siihen yhdistetty myös yöpyminen hotellissa eli tullaan sitten seuraavan päivän aamupäivällä kotiin.
Mun mielestä tää on nautinnollista ja lähestulkoon perusedellytys sille, että jaksaa aina arkista aherrusta. Kyllä se on isän ja äidin välinen suhde jolle koko perhe perustetaan ja johon perheen hyvinvointi pohjaa! Lisäksi vietetään molemmat aikaa myös ystäviemme kanssa niin että toinen kantaa silloin vastuuta arjesta kotona. Itse olin viimeksi keväällä tyttöjen kanssa tenniskurssilla Vierumäellä ja mies taas on lähdössä laskettelemaan viikonlopuksi omien ystäviensä kanssa. Minusta tämäkin on vain ehdottoman kivaa, kun se jakautuu tasaisesti puolin ja toisin.
Mutta esim töissä saa kuulla, että monet eivät näin tee. Ja ihmettelevät, miksi me teemme näin. Minusta on ihmeellisempää, ettei pariskunnat toimi näin :-) Itse uskon vakaasti, että osaksi näiden käytäntöjen takia meidän parisuhteemme voi hyvin ja on kestänyt nyt 16 vuotta :-)
Kommentit (64)
Meillä ei tuollaisia pyrähdyksiä ole, osin siksi ettei 2-ja 4-luokkalaisille ole hoitajaa.
Mutta silti voimme hyvin ja tämän kuun aikana vietämme 19v yhdessäolopäivää ja 11v hääpäivää:-)
N35
että miten ihmeessä te jaksatte niin kamalasti ihmetellä toisten erilaisia tapoja.
Tämä minua aina niin kummastuttaa. Eikö se olisi helpompaa vain elää omaa elämää, eikä käyttää sitä energiaa niin kamalan paljon siihen ihmettelemiseen?
Ja 2x vuodessa kaukolomalla niin että olemme kaksin 2-vkoa.
meillä on parisuhde kestänyt hyvin 19 vuotta ja vietimme juuri syksyllä 17v. hääpäivää. Mutta en minä jaksa niin kamalasti ihmetellä muita, jotka elää eri tavalla. Älä ap sinäkään siihen ihmettelyyn käytä niin paljoa aikaa. Elämä on silloin helpompaa.
että miten ihmeessä te jaksatte niin kamalasti ihmetellä toisten erilaisia tapoja.
Tämä minua aina niin kummastuttaa. Eikö se olisi helpompaa vain elää omaa elämää, eikä käyttää sitä energiaa niin kamalan paljon siihen ihmettelemiseen?
Laatuaikaa miehen kanssa meillä on ihan joka päivä, koska en kestäisi ajatusta siitä, että yhteistä aikaa olisi kerran tai kaksi kuukaudessa. Minusta isän ja äidin suhde on perheen vahvin perusta, ja siksi panostamme jokaiseen päivään eikä satunnaisiin iltamenoihin. Ei kai mikään suhde sitä kestä, että se siirretään sivuun viikoiksi ja "herätetään henkiin" muutaman kerran kuukaudessa. Lapsetkin ovat onnellisempia kun näkevät vanhempiensa hyvän tuulen eivätkä sitä, miten kalenteri kädessä odotellaan seuraavaa "lapsivapaata iltaa".
Kukin tyylillään. Meillä on mennyt näin jo 21 vuotta. Mies tosin joskus ehdottaa, että mentäisiin yhdessä hotelliin viikonlopuksi niin hänen ei tarvitsisi tehdä puoleen vuoteen kotitöitä. Kavereillaan kun on niin, että muija kuulemma pysyy tyytyväisenä, kun sen vie pari kertaa vuodessa pois kotoa "parisuhdetta hoitamaan". Sen jälkeen se tekee kiltisti kaikki kotityöt luottaen siihen, että nyt parisuhde on kunnossa. Ei se ole, mutta mies on lunastanut sillä laatuaikaa itselleen. Ilman vaimoa.
ilman lastani ulkomaille, vaikka haluaisinkin toisinaan. Siksi meidän yhteiset ajat ovat täällä kotosalla saunoen syöden ja toistemme seurasta nauttien, jos lapsi on mennyt vaikka kaverilleen yökylään.
(ikää hänellä siis 13). Mutta vaikka lapsi on mukana aina matkoillamme, niin ei se ole estänyt yhteistä aikaamme olemasta laadukasta.
(ja tämä ei tarkoita, ettäkö lapsia ei voisi mielestäni reissuilta pois jättää.)
vaan keskustellaan ja kysellään asiasta. Kyllä aika tynnyrissä kasvanut on sellainen ihminen, joka ei ollenkaan peilaa tekemisiään tai mielipiteitään ulkomaailmaan tai ei haluaisi niitä selvittää :-)
Ja 2x vuodessa kaukolomalla niin että olemme kaksin 2-vkoa.
Tuohon kuluvat kaikki normiperheen vuosilomat.
Enhän mä nyt niin puusilmä ole tarkottaisin ettei me vietetä kahdenkeskistä laatuaikaa arjessa kotosalla. Totta kai! Mutta silti itse uskon, että parisuhteelle on terapeuttista ja rentouttavaa, kun voi välillä irrottautua niistä äiti ja isä -rooleista ja olla taas vaan ihan puoliso-roolissa. Ja tämä on helpompaa, kun tehdään pieniä irtiottoja arjesta kahdestaan.
Rakastamme lapsiamme yli kaiken, eikä se meidän kahdenkeskinen suhteen huolto ole heiltä pois.
niin siihen ihmettelemiseen. Ihan yksinkertainen asia on, että ihmiset ovat erilaisia. Jos te ette pysty olemaan puolisoita lasten ollessa paikalla niin se on teidän tapanne. Joku muu pystyy ja ei ole edes huomannut ihmetellä, että ei näin voisi olla.
Usko tai älä, mutta elämä on paljon helpompaa jos et pohdi tuollaisia asioita, että miksi kaikki eivät elä kuten te.
Se, joka ei ole yhtään tenniskurssia käynyt ja silti avioliitto ainakin vielä kukoistaa.
Ps. mies ei muuten laskettele lainkaan
Enhän mä nyt niin puusilmä ole tarkottaisin ettei me vietetä kahdenkeskistä laatuaikaa arjessa kotosalla. Totta kai! Mutta silti itse uskon, että parisuhteelle on terapeuttista ja rentouttavaa, kun voi välillä irrottautua niistä äiti ja isä -rooleista ja olla taas vaan ihan puoliso-roolissa. Ja tämä on helpompaa, kun tehdään pieniä irtiottoja arjesta kahdestaan.
Rakastamme lapsiamme yli kaiken, eikä se meidän kahdenkeskinen suhteen huolto ole heiltä pois.
kaikilla löydy lapsille hoitajaa aina kun tekee mieli humputella. Ap:n listauksesta sitä paitsi tulee ilmi, että milloin sitä oikein ollaan yhtenä perheenä kotona rauhassa viikonloppuisin, jos ensin humputellaan kavereiden kanssa ja sitten keskenään.
Meille ne harvat yhteiset viikonloput joita miehen kanssa vietämme ovat niin arvokkaita että nautimme rauhallisesta hetkestä. Meillä mies vuorotöissä ja kerran kuussa vain viikonloppuvapaa että silleen.
Meidän suhde toimii hyvin näinkin vaikka meillä ei ole vapaita iltoja. Suurimmalla osalla von sama ongelma, että ei ole lapselle hoitajaa vaikka haluaisikin käydä jossain. Sitten on niitä jotka käyttävät hyväksi isovanhempiaan eivätkä tunne edes siitä huonoa omatuntoa.
Mun vanhemmat hoitaa mielellään meidän lapsia, joitain tunteja ja hätätilanteessa yönkin, mutta ei tosiaan tulisi mieleen vaatia hoitamaan parisuhdeviikon aikaa! Miehen äitikin hoitaa tarvittaessa, mutta on liian vanha edes yökyläilyihin. Vieraille en ala kahta lasta jättämään päivä tolkulla.
Sinänsä en ymmärrä ap:n yleistystä. Meillä parisuhde voi hyvin, laatuaikaa on joka ilta. Lapset laitetaan ajoissa nukkumaan ja laatuillaan kolmisen tuntia illassa sohvalla. Toki, olisihan se kiva joskus mennä johonkin kahden viikonlopuksi, mutta toisaalta en mä sitä aktiivisesti kaipaakaan.
oi toi kuulostaa NIIN ihanalta. En voi kuin olla kade kun ei ole hoitajaa lapselle. MLL:sta saan jos pitää päästä hammaslääkäriin, mutta eipä taitaisi viikonlopuksi tulla kukaan sieltä?
tarvitsevat aikuista aikaa aikuisten leikkeihin.
Meillä lapset ovat mielellään jommassakummassa mummolassa. Voivat olla siellä viikon ja mummi ja pappa vie hoitoon ja hakee hoidosta kun olemme ulkomailla.
Lyhyemmille lomille olen ottanut MLL.n hoitajan jos isovanhemmat eivät ole ehtineet katsoa lapsia. Mutta useinmiten kyllä isovanhemmat ottavat lapset. Ei heille tule raskaaksi kun on vain yksi viikonloppu kuukaudessa. Ovat todella innoissaan. Vietämme siis pari viikonloppua kuusta keskenämme kotona tai jossain kylpylässä tai pidennetyllä viikonloppumatkalla. Kun on kaksi mummolaa, ei hoitovuoroja tule kuin yksi kuussa.
Sitten ne pidemmät lomat. Käymme pari kertaa viikon tai kaksi kahdestaan ulkomailla. Toisella kerralla katsoo toiset isovanhemmat, toisella toiset.
Myös meillä käymme myös ystävien kanssa tuulettumassa. Olin vasta Saariselällä työkavereiden kanssa viettämässä viikonloppua. Mies lähtee ehkä marraskuussa viettämään veneennostoviikonloppua mieskavereidensa kanssa erään ystävänsä mökille. Näitä arjen tuulettumisia teemme ystäviemme kanssa muutaman vuodessa.
Järjestelykysymys ja on kyllä ihmeellistä jos joku ei ymmärrä sitä, että kuinka tärkeitä ne ovat. Ei ihme, että eroja ja pettämisiä tulee niin paljon kun aikuiset ei vietä aikaa kahdestaan.
ja sillon vietetään laatuaikaa kahestaan.
Sen enempää ei tarvita. Ja 17 vuotta ollaan oltu yksissä. Lapsia neljä. Viides syntyy ens keväänä. Sitten ei olekaan laatuaikaa pariin vuoteen, kun nuorin saa köllötellä keskellä nukkumassa :)
ja täällä asuu myös molempien vanhemmat ja sisarukset perheineen. Hoitoapua siis löytyy laajalta rintamalta, joten en usko että kukaan tästä rasittuu. Isovanhemmat jopa välillä pyytelevät että eikö meidän lapset voisi nyt tulla heille sen sijaan että menevät serkuille :-)
En kyllä halunnutkaan tässä mitään yleistää, kunhan kyselin että onko tämä meidän toiminta jotenkin niin poikkeavaa kun esim työkaverini sitä ihmettelevät. Ja tuntuu näistä vastauksista päätellen olevan poikkeavaa :-)
Tietysti kukin tyylillään, me ollaan oikein tyytyväisiä ja onnellisia tällaiseen järjestelyyn. Jos miettii että vuodessa on 52-53 viikonloppua, joista me ollaan yhdessä molemmat poissa noin 2-3 ja sitten on ehkä pari sellaista viikonloppua lisää joista toinen on pois ja päälle yksittäisiä öitä jolloin ollaan kahdestaan, niin en oikeesti usko että lapset kärsii :-) tai sitten samalla logiikalla kaikkien vuoro- tai reissutöitä tekevien lapset kärsii...
omassa tuttavapiirissäni ainakaan.
Lähes jokainen perhe viettää kahdenkeskisiä viikonloppuja/ matkoja silloin tällöin . Paitsi ne harvat joilla on perheen lisäksi vielä maatilan eläimiä pilvin pimein.
ja haluaisin itse samaa mutta eipä ole mahdollista kun asutaan hiivatin kaukana muista sukulaisista ja isovanhemmat on jo niin vanhoja joten ei kannata itkeskellä. Meillä laatuaika on tuota samaa jokaöistä vierekkäin nukkumista. Eihän se oikeesti riitä mutta teeskentelen että riittää koska muuhun ei ole mahdollisuutta.
Onnea vaan sulle, ap!!
Muutaman kerran vuodessa tehdään hotelli yms reissuja.
Olen täysin samaa mieltä kanssasi.
Ja ne jotkat tuomitsee ovat yleensä niitä joita eniten harmittaa.